Puolustusministeri, jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin puoliso Anni Walden toimi vuosina 1940 – 1945 Mannerheimin Lastensuojeluliiton sotakummivaliokunnan puheenjohtajana. Sotakummitoiminta laajeni hänen johdollaan nopeasti paitsi kotimaassa myös ulkomailla, erityisesti Ruotsissa. Tämä järjestelmä oli merkittävä lisä sotaorpojen huollolle valtion maksamien eläkkeiden lisäksi.
Anni Konkola syntyi vuonna 1885 jämsäläisen tilanomistajan, valtiopäiväedustaja Severus Konkolan (1857 – 1898) ja hänen puolisonsa Hilma Hinkkalan perheeseen ja avioitui vuonna 1906 nuoren paperiteollisuusmiehen Rudolf Waldenin kanssa. Waldenit asuivat aviomiehen työn takia vuoteen 1917 asti Venäjällä. Anni Walden oli ajan tavan mukaan kotirouvana. Pariskunnalle syntyi viisi lasta vuosina 1908 – 1919. Lapsista vanhin tytär kuoli vuonna 1915 ja kaksi poikaa kaatui jatkosodassa. Vanhin pojista, vuorineuvos Juuso Walden johti Valkeakosken tehtaita ja sai tehtaanpatruunana legendaarisen maineen.
Vuoden 1918 sodan jälkeen Waldenit asettuivat Jämsään ja Valkeakoskelle, joilla paikkakunnilla Rudolf Walden menestyi paperitehtailijana. Sodan aikana perhe oli ystävystynyt ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin kanssa, ja siitä lähtien Rudolf ja Anni Walden kuuluivat marsalkan läheisimpiin ystäviin. Tällä oli merkitystä 1930-luvulla, kun Rudolf Walden nimitettiin puolustusneuvoston jäseneksi. Talvi- ja jatkosodan aikana Walden oli Mannerheimin uskottuna pitkäaikainen puolustusministeri.
Pian talvisodan päättymisen jälkeen Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ryhdyttiin pohtimaan sodassa orvoksi jääneiden lasten huoltoa. Liiton puheenjohtaja, lastentautiopin professori Arvo Ylppö neuvotteli asiasta liiton kunniapuheenjohtajan, marsalkka Mannerheimin kanssa. Heidän aloitteestaan syntyi sotakummitoiminta, jota organisoimaan perustettiin sotakummivaliokunta. Sotakummi oli yksilö, yhdistys tai muu ryhmä, joka sitoutui avustamaan tiettyä sotaorpoa kuukausittaisella rahasummalla vähintään kahden vuoden ajan. Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastot, muut sosiaalialan yhdistykset ja seurakunnat antoivat tietoja lapsista, joiden isä oli kaatunut. Valiokunnan sotaorpokortistossa oli yli 53 000 nimeä.
Sotakummivaliokunnan johtoon kutsuttiin Mannerheimin hyvän ystävän, puolustusministeri Rudolf Waldenin puoliso Anni Walden. Anni Walden otti puheenjohtajan tehtävän vakavasti ja esiintyi julkisuudessa sotakummiuden puolesta. Erityisen menestyksekkäänä pidettiin hänen Ruotsiin joulukuussa 1941 tekemäänsä puhujamatkaa. Hän puhui tunteisiin vetoavasti Ruotsin radiossa ja sai paljon huomiota tiedotusvälineissä. Hän tapasi myös Suomessa vierailevia ruotsalaisia.
Ruotsin lisäksi sotakummisuhteita solmittiin kuuteen muuhun maahan, joista merkittävimmät olivat Tanska ja Yhdysvallat. Ruotsissa avustuksia välitti Rädda Barnen -järjestö (Pelastakaa Lapset).
Marsalkka Mannerheim piti sotakummitoimintaa tärkeänä keinona korjata sodan aiheuttamaa puutetta. Ruotsalaisten avustusjärjestöjen edustajia vastaanottaessaan hän suositteli näille avustusmuodoksi sotakummitoimintaa. Tällöin apua tuli sodasta kärsiville viattomille lapsille, ja apu voitiin antaa kotimaassa lähettämättä lapsia vieraaseen maahan. Kirjeenvaihdon välityksellä auttaja ja autettava myös tutustuivat toisiinsa, ja avun perille tulo voitiin varmistaa. Sotakummivaliokunnassa oli sekä palkattuja että vapaaehtoisia kääntäjiä, jotka avustivat silloin, kun lasten ja heidän perheidensä kielitaito ei riittänyt.
Sotakummivaliokunta purettiin vuonna 1959, kun avustukset alkoivat ehtyä. Kirjeitä tosin käännettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimistossa aina 1970-luvulle asti. Yhteensä sotakummivaliokunta avusti sotaorpoja 2,2 miljoonalla markalla, pääasiassa henkilökohtaisina säännöllisinä kummiavustuksina, mutta myös valiokunnan saamista lahjoitusvaroista perustetun Marsalkan rahaston välityksellä erityistarkoituksiin osoitettuna tukena, kuten opintotukena ja vaateavustuksina. Helsingissä Domus Academican asuntolassa oli sotaorvoille tarkoitettuja paikkoja vuoden 1967 loppuun asti.
Anni Walden pyysi syksyllä 1945 eron sotakummivaliokunnan puheenjohtajuudesta miehensä terveydentilaan vedoten. Tämän jälkeen hän eli yksityisyydessä, vuodesta 1946 leskenä Rudolf Waldenin kuoltua.
Henkilötiedot
Anni Hellin Konkola, vuodesta 1906 Walden
Syntyi 16.6.1885 Jämsä, kuoli 10.8.1962
Vanhemmat ratsutilallinen, liikemies, valtiopäiväedustaja Severus Konkola ja Hilma Olivia Hinkkala
Puoliso vuodesta 1906 Karl Rudolf Walden, syntyi 1878, kuoli 1946
Puolison vanhemmat laamanni Walfrid Emanuel Waldén ja Mathilda Kristina Sommelius
Lapset: Juuso Walfrid syntyi 1907, kuoli 1972, vuorineuvos; Anna Olivia syntyi 1908, kuoli 1915; Emanuel syntyi 1909, kuoli 1987, Bachelor of Science; Rudolf (Rudi) syntyi 1911, kuoli 1941, prokuristi, sotamies; Liisa syntyi 1914, kuoli 1956; Lauri Karl Gustaf syntyi 1919, kuoli 1944, filosofian maisteri, kapteeni.
URA. Kunnianosoitukset: Suomen Leijonan K 1942.
.
Kirjoittaja
Aura Korppi-Tommola
Lisätietoja
Artikkeli on julkaistu alunperin Kansallisbiografiassa.
Lähteet
Sotakummivaliokunnan arkisto, Kansallisarkisto.
A. Korppi-Tommola, Ystävyyttä yli Pohjanlahden: Ruotsin ja Suomen välinen kummikuntaliike 1942 - 1980. 1982; A. Korppi-Tommola, Terve lapsi - kansan huomen: Mannerheimin Lastensuojeluliitto hyvinvoinnin rakentajana 1920 - 1990. 1990; R. Rintala, Sotakummitoiminta välirauhan ja jatkosodan aikana / Suomen ja Skandinavian historian pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. 1988; C. Snellman-Borenius, Kumminlahja sotaorvon turvana: sotakummitoiminnan vaiheet 1940 - 1958. 1959.

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.