Anni Kananen o.s. Vedenpää syntyi Reisjärven Levonperällä 19.9.1911. Sisaruksia hänellä oli seitsemän, viisi sisarta ja kaksi veljeä. Anni oli lapsista vanhin. Hän kertoo isän puolen isovanhempiensa olleen talollisia ja äidinisä tunnettiin Reisjärvellä taitavana rukkimestarina.
Anni kävi kiertokoulua ja Levonperän kansakoulua. Oppiaineina kansakoulussa olivat äidinkieli, uskonto, maantieto, historia, laskento, mittausoppi, kaunokirjoitus, piirustus ja laulu. Mieluinen oppiaine oli piirustus.
Anni kävi Reisjärvellä karjanhoitokoulun vv. 1924-25 ja oli sen jälkeen Kannuksessa maamieskoulussa v. 1928. Kun Anni on muistellut nuoruuttaan, hän on muistanut pitkät 14 tunnin työpäivät ja kahden viikon pituiset kesälomat.
Talvella 1934 Anni muutti 22-vuotiaana Reisjärveltä Oulunsaloon. Hän oli siellä karjanhoitajana kaksi vuotta. Oulunsalosta Anni muutti Pattijoelle talvella 1936.
Kotipaikaksi Pattijoki
Anni oli alkuvuosina Ojalassa karjanhoitajana. Siellä hän tapasi puolisonsa Kaarlo (Kalle) Kanasen. Heille syntyi neljä lasta; kolme tytärtä ja yksi poika. Vuonna 1938 hankittiin Hammari-niminen tila Pattastenmäeltä. Silloin pidettiin paria lehmää, lisäksi oli vasikka ja porsas.
Myöhemmin Anni ja Kalle ostivat Pattijoen Myllysaaresta noin neljä hehtaaria maata ja rakensivat sinne omakotitalon vuonna 1959. Anni oli kiinnostunut pihan ja puutarhanhoidosta, ja heidän pihansa saikin tunnustuspalkinnon.
Myllysaaressa pidettiin edelleen paria-kolmea lehmää ja yhtä porsasta. Karjanhoito lopetettiin 60-luvun puolivälin jälkeen. Lisätuloja Anni hankki kutomalla tilauksesta erilaisia tekstiilejä. Annin puoliso Kaarlo työskenteli ensin Ruona Oy:llä ja sen jälkeen oli osakkaana Raahen Konepaja Oy:ssä. Kun Rautaruukin terästehtaan rakentaminen aloitettiin, hän meni sinne töihin ja oli siellä työssä eläkeikään saakka.
Anni Kananen tunnettiin eläimet tuntevana karjanhoitajana. Häntä haettiin apuun, kun eläinten hoidossa oli ongelmia. Hän oli taiteellinen ja monipuolisesti taitava. Kankaiden kudonta oli lähinnä sydäntä. Kangaspuut olivat aina käytössä. Anni kutoi paljon ripsiraanuja, taitoa vaativia silmikkoraanuja, täkänöitä, kuultokudoksia ja erilaisia poiminta- ja pujotustöitä. Hän käytti materiaaleina itse kasveilla värjäämiään lankoja sekä muita luonnonmateriaaleja. Anni ei halunnut käyttää valmiita malleja, vaan hänelle oli tärkeää suunnitella itse mallit. Hän osallistui aktiivisesti myös moniin käsityökilpailuihin ja voitti useita palkintoja.
Kansanperinteen tallentaja
1960- ja 1980- luvuilla hän kiinnostui kansanperinteen tallentamisesta. Hän tallensi paikkakunnan perinnettä haastattelemalla kylän ihmisiä ja Amerikan paluumuuttajia. Hän lähetti eri tahoille lukuisan määrän murresanoja, tarinoita, taikoja, uskomuksia ja sananparsia. Tästä osoituksena ovat kiitoskortit, joita hän sai Suomalaisen Kirjallisuusseuran Kansanrunousarkistolta, Museovirastolta, Sanakirjasäätiöltä, Kotimaisen kielten keskukselta, Kansallismuseon Muinaistieteelliseltä toimikunnalta ja Helsingin yliopiston Suomen Kielen laitokselta.
Anni keräsi tietoja myös suomalaisesta ruokaperinteestä. Tutuinta hänelle oli Keski-Pohjanmaan ruokaperinne. Suomalainen ruokapöytä- kirjasarjan kirjan Perinteiseen makuun alkutekstissä on maininta, että Keski-Pohjanmaan ohjeista suurimman osan on lähettänyt Anni Kananen. Anni tunnettiinkin taitavana ruoanlaittajana ja pitokokkina.
Anni osallistui erilaisiin ruoanvalmistuskilpailuihin menestyen niissä. Hän osallistui esimerkiksi Kotiliesi-lehden Luonnosta ruokapöytään -kilpailuun voittaen sen pattijokisella pitoruoan ohjeella: Laksloota silakasta.
Ohje: 1 l perunoita, 4 suolasilakkaa, 100g siankylkeä, 1 sipuli, 1 muna, 3-4 dl maitoa, 5 pippuria. Viipaloidut perunat pannaan kerroksittain kalapalojen ja pippurin kanssa vuokaan, päälle viipaloidut sipuli ja sian kylkisilava. Hiukan suolaa ripotellaan silavaviipaleille. Muna ja maito sekoitetaan ja kaadetaan vuokaan. Paistetaan lähes tunti.
Anni toimi aktiivisesti Pattijoen Maa- ja kotitalousnaisissa. Hän toimi siellä myös useiden kurssien ja opintokerhojen ohjaajana. Kursseilla tutustuttiin mm. ensiaputaitoihin, kunnalliseen päätöksentekoon kuin erilaisiin kotitaloudessa tarvittaviin taitoihin.
Keramiikkaa ja näyttelyjä
1970-luvulla Anni innostui Raahen Työväenopiston keramiikkapiirissä keramiikan valmistamisesta. Häntä kiinnosti erityisesti japanilainen RAKU-tekniikka, jossa keramiikan polttovaiheessa esineet saavat lopulliset värinsä. Hän oli myös keramiikkakurssien opettajana Raahen työväenopistossa. Anni piti useita taidetekstiili- ja keramiikkanäyttelyjä Raahessa, Pattijoella ja Oulaisissa.
Kun Pattijoen kunnanvirasto valmistui, kunta tilasi Annilta aulan seinälle taidetekstiilin, joka oli kunnan ensimmäinen taidehankinta. Kudotun tekstiilin nimi oli Kasvuhakuinen.
Pattijoen Nuorisoseura palkitsi Annin vuonna 1986 ansioituneesta työstä Pattijoen kulttuuri- ja kotiseututyön hyväksi. Palkinnon luovutuskirjassa todettiin, että hän on ansioitunut tekstiili- ja keramiikkataiteilijana sekä kerännyt Pattijoen perinnetietoutta.
Syyskuussa 1991 Anni Kananen piti 80-vuotisjuhlanäyttelyn Pattijoen kunnanviraston tiloissa. Tämä kaikki antaa kuvan Annista aktiivisena, luovana ja omatoimisena persoonana, joka osallistui monipuolisesti oman kotikuntansa elämään.
Anni Kananen asui kotonaan omakotitalossa Myllysaaressa menehtyen sydänkohtaukseen 11.2.1997. Anni eli täyttä elämää loppuun saakka. Kangaspuihin jäi viimeinen kangas rakentamisvaiheeseen. Kutomista hän ei ehtinyt enää aloittaa.
