Anni Huotari oli ammatiltaan ompelija ja käsityönopettaja. Hän oli 1900-luvun alussa suomalaisen työväenliikkeen näkyvimpiä naishahmoja yhdessä Miina Sillanpään ja Ida Aalle-Teljon kanssa. Hän oli yksi Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan naiskansanedustajista.
Viipurissa mukaan työväenliikkeeseen
Anna Maria ”Anni” Huotari (o.s. Torvelainen) syntyi Viipurissa 13.7.1874. Hän oli palvelijatar Ulla Maria Torvelaisen (1841–1910) avioton lapsi. Hän aloitti kansakoulun 11-vuotiaana ja kävi koulua neljä vuotta, vuoteen 1889. Hän menestyi hyvin, mutta äidillä ei ollut vara laittaa tytärtään oppikouluun. Äiti ohjasi hänet sen sijaan käsityökouluun, josta hän valmistui ompelijaksi vuonna 1892.
Anni osallistui yhteiskunnalliseen toimintaan aluksi raittiusliikkeessä mutta jo 1890-luvulla hän osallistui ensimmäisen kerran Viipurin Työväenyhdistyksen kokoukseen. Vuonna 1895 Anni pääsi käsityönopettajaksi Parkanon pitäjän Kihnian kylän sekakansakoulun tyttöoppilaille.
Anni valittiin vuonna 1900 Viipurin ompelijattarien ammattiosaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Työmies-lehti uutisoi 22.5.1902: ”Wiipurin pesijäin ja silittäjäin ammattiosasto aloitti warsinaisen toimintansa t. k. 19 pnä pitämässään kokouksessaan. Sääntöjä laatiwan komitean puolesta ilmoitti neiti Anni Torwelainen, että säännöt owat työwäenyhdistykseltä saaneet asianomaisen wahwistuksen, joten osasto woi toimintansa alkaa wirallisena osastona.”
Anni toimi Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton liittotoimikunnan sihteerinä Viipurissa vuosina 1902–1905 ja puheenjohtajana vuodet 1905–1906. Vuonna 1906 Annin toiminta ammattiyhdistysliikkeessä jatkui Ompelutyöntekijättärien liiton sihteerinä.
Avioliitto ja muutto Tampereelle
Kihlauksensa julkaisivat Työmies-lehdessä 2.5.1902 Anni Torvelainen ja Anton Huotari. Pikku uutinen Wiipuri-lehdessä 7.9.1902: ”Awioliittoon wihittiin eilen työwäen talolla kirjailija Anton Huotari ja nti Anni Torwelainen.” Anton (1881–1931) toimi Viipurin Sanomien toimittajana. Vuosina 1903–1912 perheeseen syntyi kuusi lasta, joista nuorin kuoli angiinaan vanhempiensa vankeuden aikana. Heidän vanhin lapsensa oli kirjailija Aune Huotari (1903–1932). Annille äitiys toi mukanaan kiinnostuksen lastensuojeluun ja -kasvatukseen ammatillisten asioiden ohella. Huotarit muuttivat vuonna 1906 Tampereelle, kun Anton sai työpaikan Kansan Lehden toimitussihteerinä. Anni kirjoitti aktiivisesti miehensä lehteen artikkeleita yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta.
Eduskuntatyötä monella vuosikymmenellä
Anni Huotari valittiin eduskuntaan Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa vuonna 1907 Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen (SDP) ehdokkaana.
Työläisnainen-lehti, Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattaja, kirjoitti hänestä 25.4.1907: ”Anni Huotari, syntynyt Torvelainen Viipurissa 1868 (?). Käynyt kansakoulun. Ammatiltaan ompelijatar. Meni miehelään toimittaja Anton Huotarin kanssa 1901. — Ollut edustajana 2:ssa puoluekokouksessa ja 3:ssa naisliiton ed. kokouksessa. Työläisnaisten liittohallinnon sihteeri v. 1902—1905 ja v. 1905—1906. Julkaissut Ompelijatarten edustajakokouksen pöytäkirjan v. 1906 ja lehtiset Sananen Ompelijattarille 1903 ja Naiset taistelurintamaan 1907. Kirjoitellut puoluelehtiin.”
Toimi kansanedustajana seuraavat kaudet:
Kuopion läänin läntinen vaalipiiri 22.05.1907 – 31.07.1908
Viipurin läänin itäinen vaalipiiri 01.08.1908 – 28.02.1910
Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri 01.02.1911 – 25.09.1918
Uudenmaan läänin vaalipiiri 05.09.1922 – 01.09.1927
Uudenmaan läänin vaalipiiri 04.04.1932 – 15.04.1943 (Eduskunta.fi)
”Eduskunnassa Huotari toimi erityisesti työläisnaisten aseman parantamiseksi, mutta kiinnitti huomiota myös työsuojeluun, lasten ja nuorten asemaan, työkyvyttömyys- ja vanhuusvakuutuksiin sekä kieltolakiin. Oman taustansa takia hän puhui usein aviottomien lasten oikeuksien puolesta. Jo ensimmäisillä yksikamarisilla valtiopäivillä vuonna 1907 Huotari esitti sosialidemokraattisten naiskansanedustajien anomusehdotuksen aviovaimojen toimivaltaa ja pesän omaisuuden hallintaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.” (Wikipedia) Hän kuului säännöllisesti kahteen tai kolmeen valiokuntaan.
Sisällissodan aika
Sisällissodan aikana (27.1. – 15.5.1918) Anni toimi kansanvaltuuskunnan oikeusasiainosaston lainvalmistelukunnan jäsenenä. Myös Anton osallistui kansanvaltuuskunnan toimintaan. Se oli Suomen sisällissodan punaisten vallankumouksellinen hallitus. ”Kansanvaltuuskunta kaappasi sisällissodan alussa vallan syrjäyttämällä porvarillisen Svinhufvudin senaatin sekä eduskunnan, minkä jälkeen se antoi itse lakeja ja asetuksia.” (Wikipedia)
”Maaliskuun lopussa Anni Huotari tapasi Hilja Pärssisen, joka oli ilmoittanut aikovansa paeta maasta. Pärssinen kehotti aatesisartaan tekemään samoin, kun huhut saksalaisten maihinnoususta alkoivat levitä. Huotarit tulivat samaan lopputulokseen kuin Pärssiset ja he päättivät lähteä pakomatkalle muiden työväenliikkeen jäsenten tavoin. He matkasivat huhtikuun alussa Viipuriin, johon kansanvaltuuskuntaa oltiin siirtämässä.” (Nora Thaqi. 26.4.2025)
Huotarit jättivät lapsilleen jäähyväiskirjeen, jossa selostivat, miten omaisuus muutetaan rahaksi. He antoivat lapsille myös ohjeita tulevaisuuden varalle. Viipurissa Anni kuitenkin tuli toisiin aatoksiin, sillä hän ei halunnut jättää lapsiaan. Huotarit antautuivat valkoisille syyskuussa. Lokakuussa 1918 Anni tuomittiin valtiopetoksesta viiden vuoden ja neljän kuukauden kuritushuonerangaistuksen, jota hän suoritti Hämeenlinnan pakkotyölaitoksessa. Hän pääsi ehdonlaiseen kesäkuussa 1919 ja armahdettiin lopulta vuonna 1921. Rangaistus sisälsi kansalaisluottamuksen menettämisen kymmeneksi vuodeksi. Hänen tuli käydä kerran kuukaudessa näyttämässä vapauspassiaan paikallisella poliisikamarilla. Anton vapautui tammikuussa 1922.
Paluu politiikkaan
Vapauduttuaan pakkotyölaitoksesta Anni palasi yhdistystoimintaan, vaikka ei ilman kansalaisluottamusta voinut olla järjestöissä varsinaisena jäsenenä. Hän osallistui aluksi kokouksiin Tampereelle perustetun Kansan Sanan toimittajana. Vuonna 1920 hänet valittiin jälleen Tampereen työväenyhdistyksen naisosaston puheenjohtajaksi.
Vuoden 1922 kunnallisvaaleissa Anni valittiin Tampereen kaupunginvaltuustoon, ja saman vuoden eduskuntavaaleissa hän oli SDP:n naisten pääehdokas. On poikkeuksellista, että hän pääsi takaisin kansanedustajaksi vain kolme vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen.
Muutto Helsinkiin
Vuonna 1923 Huotarit muuttivat Helsinkiin, kun Anton Huotari valittiin Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi. Anni vaikutti Helsingin kaupunginvaltuustossa vuodet 1926–1928 ja 1931–1933. Hän oli mukana muun muassa perustamassa vanhainkotia vähävaraisille naisille.
Anni toimi vuosina 1932–1940 Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton puheenjohtajana ja johti Helsingin Sosialidemokraattista Naisyhdistystä vuodesta 1932 kuolemaansa, vuoteen 1943, saakka. 1930-luvun lopulla alkoi Annin ansiosta työläisäitien lomatoiminta, kun valtion budjettiin otettiin määräraha varattomien äitien kesävirkistykseen.
Anni Huotari 60 vuotta
Toveritar, Suomen sos.-dem. työläisnaisliiton äänenkannattaja, julkaisi 1.5.1934 laajan artikkelin Annista. ”Hän on yksi työväenliikkeen veteraaneista, joka on yhtäjaksoisesti yli 30 vuoden ajan toiminut herpaantumatta niiden ihailleiden toteuttamiseksi, jotka nuorena intomielisenä itselleen omaksui. Syntyisin Viipurissa, ammatiltaan ompelija, liittyi 1900 puolueeseen ja samanaikaisesti myöskin ompelijain ammattiosastoon, jonka liiton sihteerinä hän toimi jonkin aikaa.
Kun Työläisnaisliiito v. 1902 siirrettiin Viipuriin, toimi Anni Huotari sen sihteerinä vuosina 1902 — 5, ja puheenjohtajana 1905 —6, jolloin liitto taas siirrettiin Helsinkiin. Samana vuonna siirtyivät Huotarit Tampereelle, hän oli v. 1902 mennyt avioliittoon sanomalehdentoimittaja Anton Huotarin kanssa. Tampereella hän liittyi kohta naisyhdistykseen, jossa hän oli yhdistyksen puheenjohtajana 8 vuotta yhtämittaa. (…)
Kansalaissodan jälkiselvittelyssä hän joutui vankilaan, jossa sai virua toista vuotta ennen kuin pääsi vapaaksi. Tämä aika oli Anni Huotarille raskain, sillä hänen miehensä oli samaan aikaan vankilassa ja heidän lapsensa, jotka kaikki olisivat vielä tarvinneet vanhempien hoivaa, jäivät vierasten hoitoon. (…) Tulisi pilkaksi luetella niitä kaikkia luottamustoimia, mitkä Anni Huotarilla on pitkän elämänsä varrella ollut sekä puolueen luottamustoimia että kunnallisia, joka todistaa, että hänen elämäntyölleen on annettu arvoa.”
Elämän viimeiset vuodet
”Anton Huotari teki marraskuussa 1931 itsemurhan hirttäytymällä työhuoneessaan Suomen Sosialidemokraatin toimituksessa. Hän oli samana päivänä laatinut poliittiseksi testamentikseen luonnehditun pääkirjoituksen ’Kansanvallan on oltava varuillaan’.” (Wikipedia)
”Useat toverit muistavat Anni Huotarin lämminhenkisenä monista vastoinkäymisistään huolimatta. Suru painoi kuitenkin hänen mieltään, ja hänen kiireellinen elämänsä eduskunnassa, raittiusyhdistyksessä ja naisliitossa olivat hänen tapansa pysyä kiinni arjessa. Puolue ja naisliitto olivat koko hänen elämänsä.” (Nora Thaqi)
”Anni Huotari kuoli huhtikuussa 1943 liikenneonnettomuudessa ollessaan palaamassa Helsingin työväentalolla järjestetystä naisliiton kokouksesta. Hänen ruumiinsiunauksensa Hietaniemen krematorion kappelissa toimitti kokoomuksen kansanedustaja ja entinen ministeri Paavo Virkkunen. Tilaisuudessa puhuivat muun muassa Sylvi-Kyllikki Kilpi ja Väinö Tanner.” (Wikipedia)
