Anni Collan oli suomalaisen naisvoimistelun ja -urheilun sekä partiotyttötoiminnan uranuurtaja. Hän hoiti maamme ensimmäisen kouluhallituksen naisten liikuntakasvatuksen tarkastajan virkaa vuosikymmenien ajan. Hänelle myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi vuonna 1946. ”Ja harva ihminen ehtii ja jaksaa niin paljon elämässään, mutta hänellä on ollutkin synnynnäiset lahjat ja lisäksi harvinainen tarmokkuus, työninto ja ahkeruus.”
Collanin perhe
Anni Sofia Collanin (1876-1962) vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori, piirilääkäri Johannes Zachrisson Collan (1841-1891) ja kauppiaantytär, syvästi uskonnollinen Anna Charlotta Sallmén (1853-1930). Heidät vihittiin vuonna 1870 Raumalla. Johannes Collan oli ollut aikaisemmin naimisissa Anna Charlotan sisarpuolen Selma Paqvalinin kanssa.
Johannes Collan toimi jonkin aikaa Fiskarsin tehtaan lääkärinä ja oli muuten ensimmäisiä tehtaanlääkäreitä Suomessa.
Johannes ja Anna Charlotta saivat viisi lasta, joista kaksi kuoli nuorena. Aikuisikään varttui kolme lasta: eversti, Turun ja Porin läänin maaherra ja elintarveministeri Karl Juhan Mikael ”Mikko” Collan, kouluneuvos Anni Sofia Collan ja osuustoimintamies ja yritysjohtaja Yrjö Wilho (Vilho) Rafael Collan.
Collanin perhe muutti Nurmekseen vuonna 1879 isän saatua määräyksen piirilääkäriksi, joten Anni vietti varhaislapsuutensa siellä ja kävi koulunsa Kuopiossa. Perheessä luettiin uutta suomalaista kaunokirjallisuutta mm. Juhani Ahoa ja Minna Canthia.
Johannes Collan muutti toukokuussa 1891 Uuteenkaupunkiin perheineen. Hänen vointinsa ei ollut hyvä. Siellä Johannes Collan kuoli jouluiltana 1891 vasta 51-vuotiaana krooniseen munuaistulehdukseen. Anna Charlotta lapsineen muutti keväällä 1892 ensin Kiukaisten Vaaniin kartanoon. Syksyllä hän perusti koulukodin lapsilleen Helsinkiin tarkoituksenaan kouluttaa kolme lastaan. Kesät perhe vietti kuitenkin Kiukaisissa Vaanin ratsutilalla.
Anna Charlotta Collan jäi siis leskeksi vuonna 1891. Hänen vastuullaan oli äitinsä isän omistuksessa vuodesta 1867 ollut suuri Vaanin kartano, ratsutila Kiukaisissa. Tilalle Anna Charlotta rakennutti yksityisen suomalaisen kansakoulun, jossa kartanon kymmenet alustalaisten lapset saivat käydä koulua. Kansakoulu siirtyi myöhemmin kunnan omistukseen. Leski hoiti tilaa 20 vuotta ja tila siirtyi sen jälkeen eversti Kaarle Juhani Mikko Collanille. Itse hän muutti tyttärensä Annin luokse Leppävaaraan.
Koulutus
Anni Collan sai poikkeuksellisen hyvän koulutuksen. Hän kävi Kuopion Suomalaista Tyttökoulua, joka oli perustettu vuonna 1879 ollen neljänneksi vanhin suomenkielinen tyttökoulu.
Anni Collan aloitti vuonna 1893 kuvanveiston opinnot Ateneumin Taideteollisessa koulussa mutta siirtyi sittemmin opiskelemaan voimistelunopettajaksi ja valmistui Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston voimistelulaitokselta vuonna 1897. Naisopettajien koulutus oli alkanut voimistelulaitoksella vuonna 1894, yli 10 vuotta miesopettajia myöhemmin.
Anni suoritti jatko-opintona voimistelutirehtööritutkinnon vuonna 1899 Tukholman Kuninkaallisessa Voimistelu-keskusopistossa.
Työura
Perusteellisen koulutuksen ja ulkomaanmatkojen ansiosta Anni Collanin opetustoiminta oli monipuolista. Hän oli opetustehtävissä mm. voimistelun- ja terveysopin opettajana useassa oppikoulussa, Sortavalan seminaarissa, Helsingin Suomalaisessa Jatko-opistossa, Ebeneser-lastentarhaseminaarissa ja nuorempana opettajattarena Yliopiston voimistelulaitoksella vuosina 1909-1918.
Maamme ensimmäiseen kouluhallituksen naisten liikuntakasvatuksen tarkastajan virkaan hänet nimitettiin vuonna 1919, jossa viipyi aina vuoteen 1945.
Collan oli varsinainen tahtonainen. Hän perusti useita liikuntaan liittyviä yhdistyksiä, esim. voimisteluyhdistyksen Helsingin Raittiusyhdistys Koittoon 1901, Helsingin Säkeniä 1903, Helsingin Naisvoimistelijoita 1905 ja Naisylioppilasvoimistelijat 1912. Collan toimi vuosina 1917–1921 Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton puheenjohtajana ja hän oli myös liiton perustajajäsen. Vuosina 1924–1941 Anni Collan johti Suomalaisen partiotyttöliiton toimintaa.
Hänelle myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi vuonna 1946.
Suomen Partiotyttöliikkeen ensimmäinen puheenjohtaja
Vuonna 1921 Suomen Partioliitto hajosi Suomen Partioliiton tyttöjaokseksi ja Suomen Partioliiton poikajaokseksi. Vuonna 1925 Suomen Partioliiton tyttöjaos muutti nimensä Suomalaiseksi Partiotyttöliitoksi ja sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Anni Collan, ”Tuikku”, vuodet 1922-1941.
Anni Collanista tuli siis suomalaisen partiotyttötoiminnan uranuurtaja. Hän oli kielitaitoinen ja pystyi verkostoitumaan kansainvälisen partioliikkeen toimijoiden kanssa. Hän edusti maamme partiotyttöjä maailmanleireillä ja teki tunnetuksi suomalaista partiotoimintaa. Opintomatkoja hän teki Eurooppaan ja myös Yhdysvaltoihin. Hänestä tuli Partiotyttöjen Maailmankomitean jäsen vuosiksi 1932–1938.
Häntä on kehuttu hyväksi organisaattoriksi, avuliaaksi, velvollisuudentuntoiseksi ja rohkeaksi johtajaksi, joka oli ehdoton raittiuden ja suomalaisuusasian kannattaja.
Anni Collan on Partiotyttöjen ensimmäinen kunniajäsen. Vuonna 1935 hän sai Kultajoutsen nro 1, joka on partiotyttöjen korkein ansiomerkki. Collanin solki nimettiin hänen mukaansa. Suomen Partiolaiset perustivat Collanin soljen vuonna 1993 partioylijohtaja Anni Collanin muiston kunnioittamiseksi. Se on hopeinen huivisolki, jossa on Anni Collanin nimikirjaimet peilikuvamonogrammina.
Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton puheenjohtajaksi
Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto (SNLL) on vuonna 1896 perustettu naisvoimisteluseurojen kattojärjestö. Nykyään liitto tunnetaan nimellä Suomen Voimisteluliitto.
Suomalaisen naisvoimistelun ja -urheilun uranuurtaja Anni Collan toimi puheenjohtajana vuosina 1917–1921, mutta hän ei enää jatkanut tehtävässään vaan SNLL:n vuosikokouksessa 6.-8.1.1922 Uudella Yhteiskoululla valittiin liiton uudeksi puheenjohtajaksi voimistelun ja terveysopin lehtori, lääkäri Kaarina Kari Helsingistä. Yhdessä he toimittivat liikuntakasvatuslehti Kisakenttää vuodesta 1921 lähtien.
Liikunta-aate ulottui myös kurssitoimintaan. Voimistelu-, leikki- ja urheilukurssien johtajana Anni Collan innosti satoja naisia liikkumaan. Hän oli johtajana esim. Varalan kursseilla vuosina 1907-1921.
Anni Collanilla on oma exlibriks, jonka on piirtänyt Martta Wendelin vuonna 1936.
Julkaisut
Kotilieden numerossa 1 vuodelta 1936, jolloin Anni Collan täytti 60 vuotta, lehti onnitteli päivänsankaria julkaisemalla tohtori Saima Tawast-Rancenin kirjoittaman artikkelin.
”Hänen kirjallinenkin toimintansa on laaja. Se käsittää etupäässä kansantanhu- ja leikkikokoelmia, urheilun- ja partioimisen opaskirjoja. Myöskin on hän kirjoittanut runsaasti liikuntakasvatuksen järjestelystä kouluissa, jota jo hänen nykyinen toimintansa voimisteluntarkastajana edellyttääkin. Hän on myöskin perustanut aikakauslehden ’Kisakenttä’ ja oli sen toimittajana ja kustantajana 10 vuoden ajan. Sittemmin tuli lehdestä S.N.L.L.:n äänenkannattaja.”
Suomalaisten naisten liikuntakasvatuslehti Kisäkenttä alkoi ilmestyä 1911. Se oli vuosina 1911–1998 ilmestynyt urheiluaiheinen aikakauslehti.
Aluksi sitä toimitti Anni Collan ja hän oli myös lehden kustantaja.
Työtaakka ja taloudellinen vastuu helpottui, kun vuonna 1921 SNLL otti lehden omakseen. Vastaavaksi toimittajaksi valittiin Anni Collan ja ensimmäiseksi toimitussihteeriksi Kaarina Kari.
Anni Collanin kirjallinen tuotanto:
Suomen kansan leikkejä 1904
Suomalainen Kisapirtti I–III 1905–1908, IV 1946
Leikkikenttäliike Amerikassa 1915
Ruumiillinen kasvatus Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa 1916
Naisten urheiluopas 1917
Partiotyttöjen opas 1918
Kisakaikuja 1928
Kouluhallituksen toistaiseksi käytettäväksi hyväksymä voimistelusanasto 1932 yhdessä A. Vartian kanssa
60-vuotias Anni Collan
60-vuotiasta Anni Collania juhlittiin Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton vuosikokouksen jälkeen Messuhallin ravintolassa vuonna 1936. Paikalla oli yli 200 lähinnä kansallispukuihin pukeutunutta liiton jäsentä. Monet järjestöt ja yksityiset henkilöt kävivät onnittelemassa monella työsaralla palvellutta päivänsankaria. Koti oli kuin kukkatarha, valokuva ohessa. Sähkösanomiakin oli tullut noin 300, mm. rouva Svinhufvudilta, kenraali Mannerheimilta, Signe ja Lauri Kristian Relanderilta. Anni Collanille myönnettiin juhlissa Punaisen Ristin ansiomerkki.
Kaiku-lehti kirjoitti Anni Collanin täyttäessä 60 vuotta vuonna 1936 seuraavasti: ”Edellä lueteltujen ulkonaisten puitteitten sisään mahtuu paljon hänelle oleellista työtä, itseuhrautuvaa työtä, jonka ainoana palkkana on työnilo ja se tyydytyksen tunne, minkä työ toisten ihmisten hyväksi antaa. Ja harva ihminen ehtii ja jaksaa niin paljon elämässään, mutta hänellä on ollutkin synnynnäiset lahjat ja lisäksi harvinainen tarmokkuus, työninto ja ahkeruus.”
Voimistelunopettaja ja kouluneuvos Anni Collan asui Espoon Leppävaarassa vuosina noin 1910-1930 Albergan kartanolta Tarvaspään suuntaan sijainneessa huvilassaan äitinsä kanssa. Huvila on purettu Turunväylän leventämisen vuoksi.
Leppävaaran asemakaavaan merkittiin 1990‑luvun lopussa Leppävaaran merkkinaisten muistonimiä kuten Agnes Lundellille, Elli Tompurille ja Anni Collanille, joka sai kaksi muistonimeä.
- Annintanhua – Annistået on pihakatumainen korttelinsisäinen ajoyhteys Leppäviita‑nimiseltä kujalta etelään Leppäviidanpuistoon.
- Kevyenliikenteensilta Anninsilta – Annisbron johtaa puron yli Leppäviidanpuistossa, Annintanhuan eteläpäässä.
Liikuntakasvatuksen edistäjä, kouluneuvos Anni Collan on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan uudelle alueelle.
