Anne Sivenius - naisen tahdon voima

Eletään vuotta 1964 17.lokakuuta Tampereella yliopistollisessa sairaalassa. Kello 8.15 tähän maailmaan syntyi pieni, mutta pippurinen tyttö, joka syntyessään painoi vain 2,340 kg ja pituutta 47 cm. Kaksosista toinen, veli syntyi 15 minuuttia aiemmin. Molemmat syntyivät keskosena. Tyttö oli vielä pieni, mutta hän ei silloin tiennyt, kuinka sitkeän ja lujatahtoisen luonteen hän oli saanut jo syntymälahjaksi. Äidiltään hän sai luonteeseen lahjaksi lempeyden ja lämmön, isältään hän sai periksiantamattomuuden. Puoliksi sopivasti molempia. 

Vuosien vieriessä kaksoset kehittyivät normaalien lasten tavoin. Luonteen erilaisuudet olivat jo pienenä hyvin nähtävissä. Tytöllä aivan oma maailmankatsomus kaikkiin kauniiseen, mitä ympäriltä löytyi, ja veljeä kiinnostivat autot ja koneet. Silti he olivat toistensa parhaat ystävät.

Teini-ikään päästessä, tyttö haaveili tulevasta ammatista, missä hän voi toteuttaa luovuutta ja kauneutta. Hän hakeutui ammattikoulun parturi-kampaaja linjalle. Koulua käydessä toista vuotta, hänen elämään ilmestyi poikaystävä, mistä myöhemmin tuli hänen aviomiehensä. Nuori mies oli tytön unelma prinssi, josta hän oli haaveillut. Nuoripari vihittiin, kun tyttö täytti 20 vuotta. 

Häistä vajaan vuoden sisällä heille syntyi poika vauva. Se oli parin yhteinen haave. Lapsen syntymisen jälkeen parin onnellisuutta perheessä jatkui muutaman vuoden, kun onni alkoi rakoilla. Miehen innostus ja mielenkiinto vaimoonsa ja lapseensa alkoi lopahtaa, tilalle olivat tulleet pitkät työpäivät ja jatkuva poissaolo kotoa. 

Todellinen syy olikin toiset naiset, joita työn varjolla tavattiin. Valehtelu ja uskottomuus oli alkanut syömään ja tuhoamaan heidän avioliittoa. Uskottomuudesta huolimatta nainen jatkoi avioliittoaan vielä monta vuotta, ajatellen pojan parasta, vaikka itse ei ollut onnellinen ja hänen sisällään salaa kiehui ja suunnitteli jo elämäänsä pojan kanssa kahden. Hän keräsi voimiaan ja jätti miehen. Avioliitto oli tullut tiensä päähän, kestettyään 14 vuotta.

Avioeron jälkeen, kaikki oli aloitettava alusta. Eron jälkeen nainen joutui kahteen selkä-leikkaukseen, jonka johdosta edessä uuden ammatin opiskelu eri paikkakunnalla. 

Pojalle oli ikää kertynyt jo 13 vuotta. Naisen elämä, huolehtia lapsesta, opiskella ja miettiä, miten he pärjäävät rahallisesti ei ollut helppoa. Hän kulki päivittäin kouluun autolla ja kiireellä aina kotiin. Äidin rakkaus poikaa kohtaan oli valtava ja se antoi uskoa ja voimaa, millä hän kulki eteenpäin. Omien vanhempien tuki oli tärkeää, samoin veljensä, he auttoivat, minkä ehtivät. 

Hän suoritti ammattikorkeakoulun Hämeenlinnassa liikenneopettajaksi loppuun ja sai heti työpaikan omasta kaupungistaan. 

Vuodet vierivät kiitäen, poika seurasi isänsä jalanjälkiä liikenteen parissa omaan ammattiinsa, ja nainen liikenneopettajana. He olivat toisensa hyvät ystävät ja voimanlähteensä. 

Kuusi vuotta erostaan nainen tapasi uuden prinssinsä. Hänellä oli myös ennestään aiemmasta avioliitostaan jo neljä lasta ja naisella yksi. He seurustelivat ja harjoittelivat uusioperheen arkea kahden kodin välillä. He tekivät lupaukseen avioliittoon ja kihlautuvat. Suunnitelmissa oli yhteinen lapsi, joka yhdistäisi perheen. Toive toteutui ja yhteinen tyttö lisäsi ja yhdisti perheen.

Naisen tullessa äidiksi ikää oli jo 39 vuotta, lasten ikäero ei haitannut. Siinä vaiheessa nainen ei tiennyt jo uusien murheiden odottavan nurkan takana.  

Naisen kihlatun omat ongelmat alkoivat nostaa päätänsä, mistä hän ei tiennyt mitään. Alkoholi ja mielenterveys ongelmat, jotka hän oli hyvin salannut, alkoivat tuhota liittoa. 

Kunnes eräänä päivänä mies vain lähti. 

Nainen jäi taas yksinhuoltajaksi, tytön ollessa vain vuoden ikäinen. Tahdonvoimalla ja päättäväisyydellä nainen jatkoi elämäänsä, paluu työelämään oli rahallisesti pakollinen, vaikka pienen tytön hoitaminen kotona olisi ollut toive. Arki työn ja tytön hoitopaikan välillä oli kiireistä ja oman vanhan talon ylläpitäminen.  Tyttö kasvoi ja kehittyi tuossa talossa, missä he elivät onnellisesti.

Talon rauhaa pihaan oli tullut yöllinen vierailija, joka toistuvasti ilmestyi kurkkimaan ikkunasta ja tekemään ilkivaltaa. Hän jatkoi häirintäänsä, eikä virkavaltakaan saanut häiritsijää kiinni. Tytön turvallisuuden vuoksi nainen myi talonsa pois ja he vaihtoivat paikkakuntaa, jossa saivat elää rauhassa.

Uudella paikkakunnalla naiselle tuli mahdollisuus aloittaa yrittäjänä, siellä oli myynnissä vanha autokoulu, jonka menestys oli hiipunut edellisen omistajan myötä.  Päättäväisin ottein nainen kävi yrittäjäkurssit ja osti koulun, sekä palkkasi työntekijöitä. 

Työ yrittäjänä toi lisää haasteita ja vastuuta, mutta työaikojen jousto helpotti tytöstä huolehtien. Sekä työntekijät auttoivat myös lapsen hoidossa. Julkisuus nainen miehisellä alalla toi paljon kiitosta, mutta eteen se toi myös heidän kotiinsa uuden häirikön, joka edellisen tavoin katseli ikkunasta sisälle ikkunoista ja seurasi joka paikassa. Häirintää jatkui puolitoista vuotta, ja edessä taas kodin myynti ja uusi koti kerrostaloon korkealle.

Koti kerrostalossa toi turvaa ja rauhallisuuden tunteen, siitä huolimatta naisen tyttö alkoi oireilla erilaisia pelkotiloja. Hän oli jo murrosiän kynnyksillä. Avuksi he tarvitsivat ammatti-ihmisiä, jotka auttoivat tyttöä. Äidin rakkaus ja tahdonvoima oli tukena tytön jokaisessa päivässä. Yhdessä he selvisivät siitä. 

Työ yrittäjänä oli tullut päätökseen suurien muutoksien tullessa alalle, nainen myi yrityksensä suurella tappiolla. Vuosien työ oli mennyt hukkaan. Siitä huolimatta hän palasi koulun penkille ja opiskeli vielä uuden ammatin 55-vuotiaana. 

Tahto ja periksiantamaton luonne on vienyt naista eteenpäin kaikki nämä vuodet. Omat lapset ja rakkaus heihin on ollut pohjaton voimavara elämän varrella. Sekä omat vanhemmat, jotka ovat jo 80 vuotiaita, sekä veli perheineen. 

55-vuotiaana hän haaveilee tulevaisuudesta ja ehkä vielä prinssi Uljaasta.