• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki

Anna Mattila - sitkeä oululainen kalakauppias

naisten-aani-logo-t

suomi100_94x71


Anna Mattila nuorena

Anna, Sirkka ja Arvi

Anna Mattila torilla

Sukunimi

Mattila, os. Kontio

Etunimi

Anna Kristiina

Synnyinvuosi

1899

Synnyinpaikka

Haukipudas

Kuolinvuosi

1980

Kuolinpaikka

Oulu

Pienen tilan tytär

Anna Kristiina syntyi Haukiputaan Ristikankaalla, tiettömän taipaleen takana 1899. Perheessä oli kaksi tytärtä, kolmas oli menehtynyt vuoden ikäisenä. Annan jälkeen äiti Heleena synnytti vielä kolme tytärtä, jonka jälkeen Luoja soi isä-Kallen toivoman pojan. Perhe eli pienellä tilallaan, joka oli syrjäisessä paikassa kaukana Kiiminkijoesta ja vielä kauempana Haukiputaan kirkosta, johon seurakuntaan he kuuluivat.

Lapset kävivät Kiiminkijoen rannan isossa talossa koulua syksyisin ja keväisin. Sydäntalvella harjoiteltiin kotona koulussa opittuja asioita. Anna oppi pian lukemaan ja hänellä oli terävä laskupää. Raamattu tuli tutuksi, kun isä luki sitä ääneen sunnuntaisin. Ja seuroissakin perhe kävi ahkerasti.

Kaupunkiin

Pienestä pitäen tytöt kiskoivat kesäisin pajun kuoria Nurmiojan varren pajuista. Anna pääsi isän mukaan viemään (pajunkuori) parkkikuorman hevosella Åströmin nahkatehtaalle. Näin tytöt saivat hieman rahaa omiin ja äidin tarpeisiin. Pieni tila antoi vain vähäisen elannon suurelle perheelle. Kotitalo kävi ahtaaksi, kun tytöt kasvoivat. Ikäjärjestyksessä he lähtivät etsimään töitä lähiseudulta. Maija ja Jenni menivät aluksi Haukiputaalle. Anna pääsi Lilja-siskon luo  Oulun kaupunkiin. He työskentelivät leipomossa ja perustivat myöhemmin oman pienen leipomon Aleksanterinkadulle.

Tulevan miehensä, Arvi Mattilan, Anna tapasi torin kulmilla, sillä tämän perhe asui Aleksanterinkadun ja Sepänkadun kulmassa. Arvin isällä, Isak Mattilalla, oli puoti Narikassa. Vuonna 1900 syntynyt Arvi oli perheen ainokainen, sillä Maria Sofia ja Isak Mattila menettivät kaksi lastaan pieninä. Niinpä Arvin äiti piti tiukasti kiinni pojastaan vielä aikuisenakin. Kun Arvi ja Anna olivat katsomassa urheilukilpailuja torin vieressä olevalla urheilukentällä, äiti tuli sinne ja haki poikansa pois kesken kilpailujen. Anna jäi yksin seuraamaan Paavo Nurmen, Jaska Luoman ja Ville Pörhölän juoksuja 24.8.1924. Elokuviinkin Arvin piti livahtaa Annan kanssa äidiltään salaa. Arvin vanhemmat olivat iäkkäitä, joten Arvi huolehti heistä, vaikka se tuntui joskus ahdistavalta.

Arvi Isak Mattila ja Anna Kristiina Kontio vihittiin avioliittoon huhtikuussa 1927. Arvi oli valmistunut opettajaksi ja saanut työpaikan Kellon Oravan koululta. Annasta tuli opettajan rouva. Hän synnytti tyttären, Sirkka Annikin, vuonna 1928.

Suku oli tärkeä

Anna oli aina ollut ahkera. Kuullessaan, että Kiviniemen ja Virpiniemen kangasmetsistä kerättiin jäkälää myytäväksi. Anna pyysi nuorimman siskonsa Vendlan luokseen lapsenpiiaksi päästäkeen jäkälän nostoon. Jäkälää nostettiin kosteina aamuina ja sateen jälkeen, jolloin se irtosi maasta helposti ja säilyi eheänä. Sisko hoiti Sirkkaa ja oli Annalle mukavaa seuraa, kun Arvi ahersi oppilaittensa kanssa koulun puolella.

Vendla ei kuitenkaan viipynyt kauaa Annan piikana, sillä hän löysi Kellosta puolison, Jussi Isohätälän. Jussi osti kalastajien saaliita ja vei ne Oulun torille myytäväksi. Anna ryhtyi liiketoimiin Jussin kanssa. Anna ajoi polkupyörällä merenrantaan ja osti kalastajien saaliit, kun nämä tulivat mereltä. Kalastajat veivät kalat Kiviniemen tien päähän ja Anna huolehti ne linja-autoon, josta Jussi otti ne vastaan Oulun torilla.

Opettajan rouvana Anna osallistui kylän rientoihin Martoissa, Nuorisoseurassa ja Maatalousnaisissa. Arvi oli talvisodassa ja Anna majoitti koululla Kuusamosta tulleita evakkoja ennen kuin heidät sijoitettiin haukiputaalaisiin taloihin.

Annalle ja Arville syntyi poika lokakuussa 1942 Anna ollessa jo 43-vuotias. Eero-poika oli rakas vanhemmilleen ja Sirkka-siskolleen. Lapsesta huolimatta Anna halusi toimia kalan ostajana. Opettajan Eero pyöriskeli koululla isän perässä, kun äiti oli lähtenyt työhönsä aamuisin. Koululaiset sekä hoivasivat että kiusasivat pikku Eeroa. Talojen emännät paheksuivat opettajan rouvan liiketoimia, mutta Anna ei siitä välittänyt. Hän oli ahkera ja halusi kohentaa perheen taloutta, sillä opettajien palkat olivat pieniä.

 Anna muuttaa kaupunkiin, Arvi maalle Paavolaan

Oltuaan 20 vuotta Oravan koululla Arvi halusi uuden työpaikan. Hän lähti Paavolan Pohjolansaaren koululle johtajaopettajaksi. Anna ei halunnut muuttaa paikkaan, jossa hänellä ei olisi ollut työmahdollisuuksia. Arvi otti Eeron mukaansa. Anna ja aikuistunut Sirkka muuttivat kaupunkiin. Anna osti pienen asunnon Raksilasta ja perusti torikaupan Oulun torille. Arvi ja Eero tulivat kesäisin Annan luo kaupunkiin ja viettivät talvet maalaiskoululla. Kolmen vuoden kuluttua Arvi sairastui syöpään ja muutti Eeron kanssa vaimonsa luo. Sirkka oli jo avioitunut. Arvi sairasti monta kuukautta ja menehtyi tammikuussa 1952. Annan suru oli syvä ja lohduton. Hän virkistyi, kun Sirkka synnytti Jouko-pojan toukokuussa 1952. Lapsi antoi Annalle uskoa tulevaisuuteen ja ymmärryksen, ettei menneeseen tarvinnut palata. Uskovaisena ihmisenä hän alistui raamatun sanaan: ”Kaikella on aikansa taivaan ja maan päällä.” Arvin aika oli ollut ja mennyt, onneksi hänestä jäi kauniit muistot.

 Yksinhuoltaja

Anna jäi yhdeksänvuotiaan Eeron yksinhuoltajaksi. Hän lähti torille jo viideltä aamulla ja palasi sieltä väsyneenä iltapäivällä. Työtä tehtiin kuusi päivää viikossa. Anna viihtyi Oulun torilla kesän helteet, syystuulet ja talven pakkaset. Hän oli aina iloinen ja tarjosi tuotteitaan terhakkaasti. Vuosien mittaan hän oli saanut paljon vakituisia asiakkaita ja kalatukut toimittivat hänelle kalaa myytäväksi. Anna kaipasi Arvia, eikä koskaan edes seurustellut miesten kanssa.

Sirkan perhe piti tiiviisti yhteyttä Annaan ja Eeroon. Heille olikin suuri järkytys, kun Sirkka, pienen pojan äiti, menehtyi syöpään tammikuussa 1963. Anna itki menetyksiään ja tarrasi ainoaan poikaansa. Vain työn touhussa ollessaan hän unohti surunsa.

Lastenlapset vanhuuden suurin ilo

Eero perusti perheen. Anna iloitsi tyttärensä ja poikansa lapsista. Hän kävi pojan perheessä melkein joka päivä toriajan jälkeen ja vietti viikonloput heidän luonaan.

Kun Oulun torilla ei enää vuonna 1973 saanut myydä kalaa, kalakauppiaat siirtyivät torihalliin. Anna ei viihtynyt hallissa ja jäi kotiin. Arkipäivät tuntuivat energisestä Annasta pitkiltä, joten hän perusti kesällä vihannes- ja kalakaupan Kastellin Häkille, teiden risteykseen. Sinne hän pyöräili Höyhtyältä kesäaamuisin ja nautti raikkaasta ulkoilmasta ja ihmisistä ympärillään. Talven tullen Anna vetäytyi asuntoonsa, seurusteli siskojen kanssa ja vietti viikonloput pojan perheessä. Vielä kesän 77-vuotiaana Anna teki kesän töitä. Sitten kaupunki ei enää antanut hänen pystyttää kojuaan Kastelliin, jossa tehtiin uusia liikennejärjestelyjä.

Anna oli ikänsä liikkuneena terve ja hyväkuntoinen. Kuulo oli heikentynyt ja tasapainon pitäminen pyörällä ajaessa oli ollut monta vuotta huonoa. Hän ei siitä lannistunut, vaan ajeli polkupyörällä koko tietä käyttänen, joskus ajotielläkin. Hän meni torille niin aikaisin, ettei liikennettä juuri ollut. Iltapäivällä hän palasi pyörää taluttaen. Iloinen mieli säilyi loppuun asti. Anna menehtyi 81-vuotiaana sairaskohtauksen jälkeen vuonna 1980.

 

Kirjoittaja

Pirkko Mattila

Lähteet

Annan omat kertomukset lapsuudestaan ja nuoruudestaan

Perheen arkistot ja läheisten haastattelut, jotka tein kirjoittaessani

romaania AUKSUUNI, 2012 omakustanne.

AUKSUUNI sijoittui II Päätaloinstituutin omakustannekilpailussa 2012

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Egen lön eller eget företag skapar frihet, Naisten Ääni, Työelämä

footer-logo2

Suomalainen Naisliitto ry Aurorankatu 17 a 11 00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

 

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni -artikkelitietokannan rekisterinpitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT