Raahe-opiston tekstiilityönopettaja ja apulaisrehtori Anna-Maija Joensuu tunnetaan myös taiteilijana. Teoksissaan hän käyttää kierrätysmateriaaleja ja löytöesineitä. Hän kokeilee monia työmenetelmiä visioita työstäessään.
Lapsuus Kuusamossa
Anna-Maija Joensuu (o.s. Wiik) syntyi Kuusamossa 31.3.1966. Hän on perheen kolmesta lapsesta nuorin. Hänen vanhempansa Helmi (o.s. Vanttaja) ja Jukka Wiik olivat tavanneet toisensa Kemijärven seminaarissa. Kansakoulun opettajiksi valmistuttuaan pariskunta työskenteli Ruva-ahon 3-opettajaisessa kyläkoulussa. Perhe asui koulun tarjoamassa asunnossa. Ruva-ahon kyläkoulu sijaitsee Karhunkierroksen alkupäässä. Rakennus on toiminut lakkautuksen jälkeen majoituspaikkana. (Helmikuussa 2026 ei ole tiedossa, onko se enää siinä käytössä.)
Anna-Maijan isä kuoli 32-vuotiaana. Anna-Maija oli tuolloin 1-vuotias eikä hänellä ole isästä muistoja. Hän tottui siihen, että perheeseen kuuluivat äiti ja veljet.
”Meillä oli kotiapulainen ja vietin paljon aikaa mummilassa.” Iso suku oli tukena hänen lapsuudessaan. Vielä 1960-luvulla oli tavallista palkata kotiapulaiseksi juuri kansalaiskoulun käyneitä tyttöjä. Jos tyttöä ei laitettu oppikouluun, hänen vaihtoehtonsa varsinkin maalla oli työuran aloittaminen kotiapulaisena.
Anna-Maijan äiti opetti ensimmäistä ja toista luokkaa. Anna-Maija oppi lukemaan ennen kouluikää. ”Jos apulainen ei jostakin syystä ilmestynyt meille, sain mennä äidin kanssa kouluun,” Anna-Maija muistelee. Äiti laittoi tytön opettajan korokkeen nurkassa sijainneen komeron oven taakse istumaan ja tekemään omia tehtäviä. ”Että en olisi häirinnyt opetusta.”
Kerran kävi niin, ettei kukaan aluksi viitannut opettajan kysymykseen. Sitten nousi yksi käsi ja opettaja antoi oppilaalle vastausvuoron. ”En tiedä vastausta mutta Anna-Maija tietää.” Hän oli viitannut oven takana. Kotona seurasi ankara puhuttelu. Viittaaminen ei saisi toistua.
Anna-Maijan ollessa 6-vuotias hänen äitinsä lähti opiskelemaan erityisopettajaksi. Wiikin lapset asuivat mummilassa opiskelujen ajan. Myöhemminkin kesälomat kuluivat mummilassa.
”Jos valitti mummille, ettei ole mitään tekemistä, mummi haki sukkakorin, jossa oli parsittavia sukkia. Minä opin jo ennen kouluikää parsimaan.” Mummi oli käsityöihminen ja ohjasi käsitöiden pariin. ”Sain olla apuna, kun talvisin kudottiin mattoja ja raanuja kangaspuissa.” Ensimmäiset lapaset Anna-Maija sanoo neuloneensa 6-vuotiaana.
Anna-Maijan toiveammatti oli käsityönopettaja. Hän muistaa tilanteen, kun mummilan vintille oli kokoontunut joukko serkkuja ja jokainen kertoi oman toive-ammattinsa. Anna-Maija oli 5-vuotias.
Anna-Maija kertoo, että myös piirtäminen on ollut hänelle mieluista pienestä asti. Hän on osallistunut lapsena kilpailuihin ja saanut palkintojakin, muun muassa Lapsen vuoden 1979 kilpailu on jäänyt hänelle mieleen.
Kuusamossa alakouluun, Raahessa yläkouluun
Helmi-äiti oli saanut erityisopettajan paikan Kuusamon kirkonkylältä, ja Wiikin perhe asui Kuusamossa, kun Anna-Maija aloitti koulutaipaleensa peruskoulun ala-asteella.
Käsitöiden opetusohjelmaan kuului sukkien neulominen. Koulun lanka-laatikossa oli enimmäkseen harmaata sukkalankaa ja vain muutama kerä värikkäitä lankoja raitojen neulomista varten. Kaapissa Anna-Maija huomasi okran ja ruskean eri sävyisiä ohuita lankoja. Opettaja antoi vastentahtoisesti Anna-Maijan neuloa sukat näistä langoista, koska hän osasi jo neuloa viidellä puikolla. ”Sukat ovat kauniit, mutta eivät kestä kulutusta”, opettaja varoitti. ”Ei haittaa, minä osaan parsia”, tyttö vastasi. Hän sai mukaansa lankoja parsimista varten.
Anna-Maijasta tuli raahelainen vuonna 1979, kun äiti uuden avioliiton solmittuaan muutti Raaheen. Hän sai pikku veljen. Maisema muuttui vaihtelevasta vaaramaisemasta tasamaaksi. Kun Anna-Maijalle esiteltiin muuttomatkalla Hummastin vaarat, hän ihmetteli, että missä ne vaarat ovat, kun niitä ei tielle näkynyt.
Opintie jatkui Merikadulla peruskoulun 7. luokalla. Merikadun-vuosista Anna-Maijalla ovat jääneet mieleen erityisesti käsityötunnit. Koko luokka teki samanlaiset käsityöt. Mutta kun ne olivat valmiina, sai tehdä omia käsitöitä. Anna-Maijalle tämä merkitsi puseron neulomista ja mikä mieluisinta: hän pääsi pommisuojaan kutomaan kangaspuilla mattoja ja poppanoita.
”Sain mennä sinne yksin, koska olin mummilassa oppinut kutomaan kangaspuilla ja koska opettaja tiesi, etten karkaisi mihinkään.”
Oppilaiden käytössä oli myös neulekone, jolla neulottiin villapusero opettajan ohjeiden mukaan. Muotitietoisena teininä Anna-Maija muutti neulekoneen ohjelmaa, että sai villapuseroonsa muodin vaatimat väljät hihat.
Lukiovuosina mieluisimmaksi aineeksi tuli kuvaamataito. Opetusohjelma sisälsi monien eri tekniikoiden opiskelua: maalattiin akryyliväreillä, tehtiin hiilipiirroksia. Anna-Maija kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1985.
Nuorena äidiksi ja lähetystyöhön
Anna-Maija oli solminut avioliiton Harri Joensuun kanssa vuonna 1984. Anna-Maijan ja Harrin tiet kohtasivat, kun Harri työskenteli täällä kesäteologina. Harrin opinnot olivat kesken ja nuoripari asui Espoossa, kun esikoinen, Joona, syntyi vuonna 1985.
Kun Harri sai vuodeksi papin viran Rovaniemeltä, Anna-Maija oli äitiyslomalla ja mieli paloi opintojen pariin. Hän pääsi Rovaniemen käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen tekstiilialan opintoja suorittamaan vuosiksi 1986–1987.
Harrin seuraava työpaikka oli Saloisten seurakunnassa. (Saloisten kunta oli liitetty Raahen kaupunkiin vuonna 1973.) Muuttokuorman suunta oli siis takaisin kotipaikkakunnalle, joten Anna-Maijan koulu Rovaniemellä jäi kesken. Vuonna 1987 pariskunta sai toisen lapsen, Nooran. Äitiyslomalla ollessaan Anna-Maija otti yhteyttä Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen rehtoriin ja sai jatkaa opiskelua toiselta luokalta. Hän valmistui tekstiiliartesaaniksi vuonna 1989. Opinnot sisälsivät kudontaa ja kankaanpainantaa.
”Meillä oli ajatuksena lähteä lähetystyöhön ja lähdimme siihen valmistavaan koulutukseen Helsinkiin tammikuussa 1990.”
Keväällä 1990 Anna-Maija ja Harri suorittivat lähetyskurssin Helsingin Evankelisessa opistossa. Syksyllä lähetystyöhön valmistava koulutus jatkui ranskan kielen opinnoilla Centre Oecuménique Chambon-sur-Lingnon-opistossa. ”Etukäteen osasin tuskin tervehtiä ranskaksi”, Anna-Maija huomauttaa.
Perheille oli järjestetty monikansallinen kielikoulu. Joona aloitti esikoulun paikallisessa kyläkoulussa. ”Ihmeen hyvin hän tuli toimeen ja oppi kielen.” Noora oli lähetystyöntekijöiden lapsille järjestetyssä au-pairien päivähoidossa. ”Siellä oli monia kansallisuuksia ja lapset oppivat monia kieliä sekaisin.”
Vuodet Kamerunissa
Anna-Maijan rooli lähetystyössä oli naistyön kehittäminen vuosina 1991–1998. He asuivat Kamerunin pääkaupungissa Yaoundessa. Työpaikka oli Naistyön keskus, jossa oli työskennellyt yksi suomalainen perhe ennen heitä.
Anna-Maija toimi opettajana ma-to aamupäivät. Hän opetti naisille ompelua ja neuleita. Perjantai-iltapäivisin tunneille osallistuneille opetettiin sekalaisia asioita, esimerkiksi pitsan paistamista ja saippuan valmistusta.
”1990-luvun lama näkyi siellä niin, että köyhien perheiden tytöt joutuivat jättämään koulun kesken. Koulut olivat maksullisia ja kun rahaa oli vähän, tyttöjen koulutuksesta tingittiin.” Monet koulunsa lopettaneet tytöt osallistuivat Anna-Maijan oppitunneille.
Anna-Maija kertoo yhden esimerkin. Yksi naisista halusi kutoa pappismiehelleen palmikkokuvioisen liivin. Liivistä tuli hyvä ja pappi käytti sitä ylpeänä kertoen siinä sivussa, että hänen vaimoltaan voi tilata samanlaisen. Liivien myyntituloilla rouva rahoitti tyttärensä opinnot.
Joensuiden lapset kävivät ranskalaista koulua. Perheen kolmas lapsi, Jukka-Santeri, syntyi vuonna 1993.
”Afrikan-vuodet opettivat ennen kaikkea, että ihmiset ovat ihan samanlaisia joka puolella maailmaa, olosuhteet vain ovat erilaisia. Ehkä ne opettivat myös kärsivällisyyttä, sillä esimerkiksi liikenne kehityksen tiellä olevassa miljoonakaupungissa oli ruuhkaisaa ja liikkuminen vajaan 10 kilometrin matkallakin saattoi viedä 1,5 tuntia”, Anna-Maija summaa Afrikan-vuosien antia helmikuussa 2026.
Takaisin Raaheen
Joensuut ostivat vuonna 1996 rintamamiestalon Velkaperän reunalta Raahesta. ”Se tuntui heti kodilta”, Anna-Maija muistelee. Taloa on vuosien saatossa laajennettu piharakennuksella ja pihasta on tullut tärkeä henkireikä, jossa kasvatetaan sekä hyötykasveja että monenlaisia kukkia. ”Hyötykasvit ovat Harrin harrastus”, Anna-Maija paljastaa.
Suurkaupungin vilinään kyllästynyttä perhettä kiinnosti muutto pikku kaupunkiin ja sen rauhalliseen elämänmenoon. Opintojen jatkaminen oli Anna-Maijalla mielessä. Tekstiilialan koulutusta oli mahdollisuus jatkaa Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Vuonna 2002 hän sai suoritettua tekstiiliartenomin tutkinnon.
Vuosina 2002–2008 Anna-Maija työskenteli Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa tuntiopettajana opettaen kudontaa ja kankaanpainantaa. Vuonna 2002 hän perusti yrityksen, ja hänellä oli tarkoitus tuottaa pieniä sarjoja tekstiilejä sekä tehdä tilaustöitä.
”Yritystoiminta jäi kuitenkin opetustyön jalkoihin”, Anna-Maija tilittää. Tuntiopettajana hän sanoo itse oppineensa tärkeän läksyn: ”Opettajat ei aina ole kaikkitietäviä. Kun en tiijä, otan selvää.”
Vuonna 2005 Anna-Maija suoritti tekstiilimuotoilijan, amk, tutkinnon Kuopion Muotoiluakatemiassa.
Vuonna 2008 Salme Pirttikangas jäi eläkkeelle Taitokeskus Raahen vastaavan neuvojan toimesta ja paikkaa tarjottiin Anna-Maijalle. Työsuhde jatkui vuoteen 2011.
Salme Pirttikangas Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/salme-pirttikangas-kasitoiden-teko-on-kuulunut-luontevana-osana-arkeen/
Historiikin mukaan toiminta alkoi nimellä Lybeckerin kotiteollisuusneuvonta-asema. Seuraavaksi nimeksi tuli Raahen käsityökeskus ja viimeiseksi Taitokeskus Raahe.
Taitokeskuksen toiminta siirtyi Merikadulta Seminaarin kouluun, jossa se toimi viimeiset vuodet.
Taitokeskuksessa myytiin lankoja, siellä sai kutoa kangaspuilla myös iltaisin ja viikonloppuisin. ”Vieläkin minulta kysellään, onko Raahessa vastaava mahdollisuutta jossakin. Pakko on vastata, että ei ole”, Anna-Maija suree. Hänen työsuhteensa aikana järjestettiin paljon lyhytkursseja. Hän kävi myös Oulun työpisteessä opettamassa. Hänen lisäkseen Taitokeskuksessa työskenteli Eeva Viiltola.
Kohti unelma-ammattia
Helmikuussa 2026, kun tätä kirjoitetaan, Anna-Maija työskentelee tekstiilityönopettajana Raahe-opistossa. Hän on siis päässyt unelma-ammattiinsa.
Vuonna 2013 Anna-Maija suoritti Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (AmO tekstiiliala) opettajan pedagogiset opinnot. Samana vuonna hänet palkattiin Raahe-opistoon tekstiilityön tuntiopettajaksi vuoteen 2017 asti.
Vuonna 2017 hän suoritti Opetushallinnon tutkinnon ja sai Raahe-opistossa päätoimisen tekstiilityön opettajan paikan. Vuodesta 2021 alkaen Anna-Maijan toimenkuvaan lisättiin apulaisrehtorin tehtävät. Eiköhän tämä ole eläkepaikka. ”Eipä tästä nyt olla mihinkään lähdössä”, Anna-Maija vahvistaa.
Elettiin vuotta 2020, kun Mediakeskus Lybecker palkitsi Anna-Maijan Taitoliiton kultaisella ansiomerkillä.
Anna-Maija kuvaa nykyistä työtään niin antoisaksi, ettei osaa sanoa, antavatko oppitunnit enemmän virtaa hänelle vai oppilaille. Hänen tunneillaan kudotaan kangaspuilla, sillä perinteiset työtavat pysyvät Raahe-opiston kurssitarjonnassa edelleenkin. Lisäksi hän opettaa muun muassa kankaanpainantaa, värjäystä ja huovutusta.
”Uusia tekniikoita tule kurssiohjelmaan vuosittain ja silloin on opettajan ensin opiskeltava ne. Kun kyseessä ovat aikuiset opiskelijat, voimme myös opetella yhdessä”, opettaja valottaa. Hän sanoo, että Raahe-opistoon kannattaa aina olla yhteydessä, jos mielessä on jotain, mitä opisto voisi tarjota. Nykyään Anna-Maijaa työllistävät myös hallinnolliset tehtävät kuten kevätnäyttelyn järjestelyt ja seuraavan vuoden opinto-ohjelman suunnittelu, joka aloitetaan heti hiihtoloman jälkeen. Oma lukunsa Raahe-opiston kurssitarjonnassa ovat tyhy-kurssit ja tilauskurssit.
”Opetukseton aika ei ole minulle kokonaisuudessaan lomaa vaan muun muassa tulevien kurssien sisältöjen suunnittelua”, hän valistaa.
Taiteilijana Anna-Maija päästää mielikuvituksen valloilleen
Luonnossa liikkuessa hän kerää talteen esimerkiksi kiviä. Työhuoneen hiljaisuudessa ne alkavat elää taideteoksina. Kiven halkeamaan hän taitelee langoista hiekkaa tai sammalta sen mukaan mistä kivi löytyi ja mitä sen ympärillä näkyi.
Työhuoneessaan hän tekee monenlaisia kokeiluja. Hän värjää kankaita kahvilla. Hän kokeilee outoja työtapoja. ”Osa kokeiluista päätyy kompostiin”, hän myöntää. Taideteoksissa erikoiset tekniikat yhdistyvät perinteisiin käsityötekniikoihin. Hän pohtii vuodenaikojen kiertoa luonnossa tai ajan ja materiaalin vaikutusta ihmisen elämässä.
Esimerkiksi Mitä jää? -teos syntyi käyttämällä kontaktivärjäystä ja ikäännyttämistä kahvilla, laminointia, kierrätyspellavaa ja polyesteriä.
Helmikuussa 2026 Anna-Maijan taidetta on esillä Tapahtumatalo Raahen Galleria Myötätuulessa. Kirjoitettu-näyttelyssä tekijöinä on neljä taiteilijaa, joilla kullakin on menneisyyden tutkailemiseen oma motiivinsa. Anna-Maija seurasi omaa äitilinjaansa peräti 330 vuoden taakse. Lähtökohtana olivat neljän esiäidin valokuvat ja kahden omakätiset nimikirjoitukset.
”Saamme perintönä paitsi ulkonäköön myös muihin ominaisuuksiin liittyviä asioita”, taiteilija miettii teoksensa äärellä. Kun hän suurensi isoäitiensä kuvat, hän sai katsoa naisia silmiin. ”Se oli hurja tunne.”
Anna-Maija on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin esimerkiksi Marjaana Kojo-Eskolan ja Kirsi Aution kanssa.
Marjaana Kojo-Eskola Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/tekstiilisuunnittelija-marjaana-kojo-eskola-kasityolainen-kasityokoulussa/
Anna-Maijan teoksia julkisissa laitoksissa ja osallistumisia jurytettyihin näyttelyihin ulkomailla (esimerkkejä)
2024 – Yhteisöllisen ryijyn suunnittelu- ja ohjausryhmän jäsen, Raahen seurakunta, Raahe
2015 – Stilnii tekstiil / Tyylikästä tekstiiliä, The Museum of Fine Arts of Karelian republic, Petroskoi, Venäjä
2013 – Liturgiset tekstiilit, Hyvän Paimenen kappeli, Seinäjoki
2012 – Ohuella jäällä – seinätekstiili, Raahen Kauppaporvarin apteekki
2011 – Between tradition and future, Cheoungju International Craft biennale, Etelä-Korea
2009–2011 – 9eme triennal des minitextiles kiertonäyttely, Angers, Ranska; Québec, St Lambert, Kanada; Gatineau, Kanada ja Niort, Ranska
2008 – Kahvilassa, Raahen kaupungin taidekokoelmat
2004 – Punainen kasukka, Vihannin seurakunta
2003 – Ryijysarja Valona maailmassa, Pyhäjoen seurakunta, diakoniatoimisto
”Olisipa enemmän aikaa taiteelle”, Anna-Maija Joensuu huokaa 13.2.2026. Ehkä sitten eläkepäivinä.
