Elisabeth Amanda Wilhelmina Wikander oli merikapteenin tytär. Hän meni naimisiin merikapteeni Alfred Dahlstömin kanssa. Häämatkansa aikana hän menetti miehensä ja synnytti laivassa pojan. Hän solmi toisen avioliiton Rauman pormestari Frans Törnrothin kanssa ja synnytti 13 lasta.
Wikander Pietarsaaresta Raaheen
Jakob Wikander (s. 1775) toimi kauppiaana ja merikapteenina Pietarsaaressa. Perheeseen syntyi 10 lasta, joista kaksi tytärtä ja poika William (1815–1897) muuttivat Raaheen vuonna 1837. William Wikander työskenteli Langin varustamon lisäksi kapteenina Fellman-Lundbergin, Reinin ja Soveliuksen laivoissa.
Hän meni naimisiin englantilaisen Elisabeth Wilkinsonin (1841–1869) kanssa vuonna 1838. Pariskunta sai 8 lasta, 3 tyttöä ja 5 poikaa.
Elisabeth Amanda Wilhelmina syntyi perheen kolmantena lapsena 22.5.1845. Historian kirjat eivät kerro minkälaisen koulutuksen Amanda sai, mutta hänen aikanaan Raahessa toimi useita mamsellien kouluja, joissa sai maksua vastaan opetusta. Samuli Paulaharju mainitsee Wanha Raahe -kirjassa Lina Keckmanin, joka opetti kaupungin parhaimmiston tyttäriä 1830–1840-luvuilla. Kymmenkunta tyttöä kävi koulussa oppien lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Lisäksi heille opetettiin historiaa ja maantietoa, jopa ranskaa. Käsityöt, varsinkin koruompelu, oli tärkeä oppiaine. Hyviin käytöstapoihin tyttöjä ohjattiin myös.
Dahlström Turusta Raaheen
Adolf Dahlström toimi kapteenina turkulaisissa laivoissa. Hänellä oli yhdeksän lasta, joista toiseksi nuorin oli Gustaf Alfred (1841–1869). Merikapteenin poika tunsi vetoa isänsä ammattiin ja otti ensimmäisen pestinsä laivaan vuonna 1859. Hän opiskeli Turun merenkulkuoppilaitoksessa ja purjehti maailman meriä ja valmistui merikapteeniksi keväällä 1866. Kun hän ei löytänyt työpaikkaa kotikaupungistaan, hän hakeutui Raaheen, joka oli Suomen johtava merikaupunki 1860-luvulla.
Alfred nimitettiin Eos-prikin kapteeniksi vuonna 1866. Laivan omistivat Lundströmit ja Lundbergit. Raahelaistunut Alfred rakastui. Hänen sydämensä valittu oli kapteeni William Wikanderin tytär Elisabet Amanda Wilhelmina (1845–1904). Nuoret kävivät papin aamenilla Raahessa 15.11.1868.
Elokuussa 1867 Alfred oli siirretty parkki Hermeksen kapteeniksi. Hänen oli tarkoitus lähteä Hermeksellä merelle häiden jälkeen.
Amandan ja Alfredin häämatka
Koska nuorenparin yhdessäolo uhkasi jäädä kovin lyhyeksi, he päättivät, että Amanda lähtee mukaan. Työmatka olisi samalla heidän häämatkansa. Tällainen menettely ei ollut mitenkään tavatonta. Päinvastoin. Taikauskoiset merimiehet uskoivat, että naisen läsnäolo laivalla tuo huonoa onnea. Kapteenilla oli lupa ottaa laivaan mukaan vain vaimo tai tytär.
Matkan päämäärä oli Havanna Kuubassa. Menomatkalla laiva poikkesi Tanskassa, Helsingörissä, jossa pariskunta kävi valokuvaajalla.
”Kaunispiirteisellä 23-vuotiaalla Amandalla oli yllään musta, silkkinen hääpuku, jonka miehusta myötäili hänen tyttömäisen hoikkaa vartaloaan tiheästi edestä napitetulla yläosallaan. Käsivarsia peittivät hieman pussimaiset hihat, jotka kapenivat ranteita kohti ja paljastivat kaunismuotoiset kädet, joiden vasemmassa sormessa oli kahden timantin keskellä sinisafiiri. Sormus on yhä tallella ja se kulkee suvussa, joten sen kivet ovat tiedossa. Puvun alaosassa oli erittäin runsaasti ja kauniisti laskostuvaa silkkiä. Amanda oli sitonut mustan luonnonkiharan tukkansa päänsä taakse nutturalle aviosäätyyn siirtymisen merkiksi.” (Blogspot)
Seuraavaksi poikettiin Lontoossa, Falmouthissa ja Cardiffissa. Laivan ainoana naisena ja kapteenin rouvana Amanda sai erikoiskohtelun. Hän sai istua Alfredin kanssa päivittäin kapteenin pöydässä ja laivapojat tarjoilivat heille päivälliset ja muut ateriat.
Kun Alfred oli hoitamassa kapteenin velvollisuuksiaan, Amanda lueskeli mukanaan olevia kirjoja sekä tutki kapteenin kirjaston teoksia. Hän kirjoitti kirjeitä näkemästään kotiväelleen sekä sukulaisilleen Englantiin tai teki käsitöitä.
Keltatauti raivosi Kuubassa
Parkki Hermes purjehti Englannin kautta Atlantin yli Kuubaan ja pääsi perille toukokuussa 1869. Laivan saavuttua Havannaan miehistö huomasi, että siellä raivosi keltakuume-epidemia. Osa Hermeksen miehistöstä sairastui ja joutui sairaalaan. Havannassa kuoli kuusi miestä. Myös Alfred sairastui mutta ei halunnut jäädä sairaalaan.
Laivan lasti purettiin ja paluurahdiksi lastattiin sokeria. Menehtyneiden merimiesten tilalle pestattiin tuuraajia. Osa pestatuista oli epäpäteviä, mutta heihin oli tyydyttävä, koska ammattitaitoisista merimiehistä oli pulaa. Matkan aikana paljastui, että palkattu perämies oli täysin vailla navigointitaitoja.
Kesäkuun puolivälissä laiva lähti purjehtimaan kohti Eurooppaa päämääränä Falmouth Cornvallissa. Alfred makasi sairasvuoteella mutta hänen ohjeidensa mukaan purjehdittiin. Hän kirjoitti vaimolleen muistikirjaan ohjeet purjehtimisesta ja menettelytavoista satamissa, koska pelkäsi, ettei selviä matkasta hengissä. Eikä hän selvinnytkään, vaan hänen voimansa uupuivat heinäkuussa 1869.
Viimeisillään raskaana oleva Amanda oli ainoa nainen laivalla, joten helppoa hänellä ei ollut. Alfredin jättämä vastuu laivasta painoi. Eikä siinä vielä kaikki. Havannassa palkattu kelvoton perämies alkoi ahdistella häntä. Merimiesten oli puosun (pursimies) johdolla pakko pönkätä ketale loppumatkan ajaksi köysivarastoon.
Amanda synnytti esikoisensa valtameren aalloilla keinuvassa purjelaivassa puosun toimiessa kätilönä. Synnytys sujui hyvin ja potra poika aloitti elämänsä 19.9.1869. Papereihin merkittiin syntymäpaikaksi Falmouth, satama. Poika sai kasteessa nimen Ernst Alfred.
Falmouthissa Hermeksen asiat laitettiin viralliselle tolalle. Kapteeniksi nimitettiin Amandan isä William Wikander.
Amanda Raahesta Raumalle
Kotimaassa laivan määränpäänä oli Rauman satama, josta Amandan oli määrä jatkaa matkaa kotiinsa Raaheen. Kun nuori äiti asteli ryhdikkäänä vauva sylissään satamalaiturille, siellä sattui kävelemään myös Rauman pormestari, tuomari Frans Törnroth (1842–1911) ystävänsä kanssa. Hän rakastui Amandaan ensi silmäyksellä ja otti selvää naisen henkilöllisyydestä. Hänen tiedetään Leikolan mukaan sanoneen ystävälleen satamassa: ”Kun vuosi on kulunut umpeen, tuo leski on minun!”
Vuoden kuluttua tapaamisesta heidät vihittiin, ja koti perustettiin Raumalle. Perheeseen syntyi 13 lasta, joista nuorin vuonna 1887, kun Amanda oli 42-vuotias. Kun Amandan ja Alfredin neljä vuotta Rauman lyseota käynyt Ernst, täytti 15 vuotta vuonna 1884, hän lähti merille pestautuen jungmanniksi Wilhelm-nimiseen laivaan.
Törnrothin perhe Raumalta Tampereelle
Frans Törnroth toimi Rauman pormestarina vuodesta 1869. Hän oli porvarissäädyssä Rauman edustaja valtiopäivillä 1877–1878. Hän joutui viralta pannuksi vuonna 1887 ja toimi sen jälkeen asianajajana Tampereella, jonne perhe muutti samana vuonna.
Viran menettämiseen johtaneet tapahtumat alkoivat vuonna 1882 Rauman majatalossa, kun Frans osallistui juominkeihin. Mukana oli korkea-arvoinen venäläinen kirkonmies, joka syytti Fransia Venäjän keisarin solvaamisesta. Tilanne eskaloitui ja Frans iski puukolla kirkonmiehen parrastaan kiinni pöytään. Frans tuomittiin viralta pantavaksi.
Amanda kuoli Tampereella 5.8.1904. Muistokirjoitus Turun Lehdessä: ”Kuollut. T. k. 5 p. kuoli Hannunsorkan tilalla Teiskossa tuomarinrouwa Amanda Elisabeth Törnroth, omaa sukua Wikander, 60 wuoden ijässä. Wainajan ensimäisestä awioliitosta Hermes laiwan kapteenin Dahlströmin kanssa kerrotaan eräs tapahtuma, joka on omiaan kuwaamaan wainajan tarmokasta luonnetta. Laiwan matkalla Länsi-Intiaan tapahtui, että sekä kapteeni että suuri osa miehistöä Hawannassa sairastui keltatautiin ja kuoli siihen. Täytyi hankkia uusi miehistö, seikkailijoita, maankiertäjiä ja mitä waan, ja lähteä paluumatkalle. Perämiehenä oli mies, joka tuskin tiesi purjehtimistaidosta tuon taiwaallista. Mutta nuori kapteenin leski ei pelästynyt ja hänen tarmokkaalla johdollaan laiwa onnellisesti saapui määrän päähän Eurooppaan takaisin. — Welwollisuudentuntoista ja hywäsydämistä wainajaa surewat sywästi hänen toinen miehensä tuomari Frans Törnroth, suuri joukko lapsia ja lastenlapsia, sukulaisia ja ystäwiä.”
Frans Törnroth kuoli Tampereella 29.1.1911.
