Alva Forsius syntyi vuonna 1866 Porvoon maalaiskunnassa, toiseksi vanhimpana perheen kaikkiaan 12 lapsesta. Hänen vanhempansa olivat Johan Wilhelm Forsius ja Hulda Aurora Hollmérus, jotka omistivat Porvoon lähellä sijaitsevan Åbyn säteritilan. [Katso myös Forsius-suku.]
Alva Forsius valmistui ensin käsityönopettajaksi. Pian hänessä heräsi voimakas halu antautua sosiaaliseen avustustyöhön. Sen seurauksena hän liittyi Helsingissä ns. Metsästäjänkadun ystäväryhmään ja omistautui kokonaan sen hengelliseen ja sosiaaliseen työhön.
Metsästäjänkadun ystäväryhmässä syntyi ajatus liittyä Pelastusarmeijaan ja saada sille oma osasto Suomeen. Yhteisen päätöksen perusteella Louise af Forselles (o.s. Etholén, 1850–1934) lähetti vuoden 1888 lopulla Pelastusarmeijan perustajalle William Booth’ille pyynnön, että tämä ottaisi järjestönsä vastuulle Suomessa aloitetun toiminnan. Samalla Louise af Forselles esitti, että Constantin Boije af Gennäs (1854–1934), Hedvig von Haartman (1862–1902) ja Alva Forsius voisivat matkustaa Englantiin saadakseen järjestön pelastusupseerin koulutuksen. Myönteisen vastauksen saatuaan he lähtivät matkaan huhtikuussa 1889 ja palasivat kotimaahan puolen vuoden kuluttua, Boije af Gennäs kapteenina, von Haartman ja Forsius luutnantteina.
Marraskuun alussa 1889 pidettiin Helsingissä Pelastusarmeijan vihkimisjuhla. Samalla Hedvig von Haartmanista tuli Suomen Pelastusarmeijan väliaikainen johtaja. Syyskuussa 1890 hänet nimitettiin, adjutantiksi ja kapteeniksi ylennettynä, Pelastusarmeijan viralliseksi johtajaksi Suomessa.
Metsästäjänkadun ystäväryhmän ydin hajaantui 1890-luvun lopulla. Louise af Forselles jatkoi sosiaalista toimintaa Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen johdossa. Hedvig von Haartman siirtyi vuonna 1898 saksankielisen Sveitsin Pelastusarmeijan johtoon. Alva Forsius erosi Pelastusarmeijasta henkilökohtaisista syistä, joista ei ole tarkempaa tietoa, ja kouluttautui kätilöksi.
Kätilöksi valmistuttuaan Alva Forsius avasi 1.6.1899 yksityisen synnytyslaitoksen Porvoossa. Se toimi aluksi vuokratussa huoneistossa ja siinä oli viisi vuodepaikkaa. Se sai kaupungilta vuotuisena avustuksena 3000 mk sekä pienempiä avustuksia säästöpankilta ja anniskeluyhtiön voittovaroista. Hän laati synnytyslaitoksensa alkuvaiheessa myös pari ohjekirjasta odottaville äideille.
Myöhemmin Alva Forsius hankki synnytyslaitokselleen oman talon, joka oli rakennettu tonteille 2 ja 5 korttelissa 55. Rakentamista varten saatiin valtiolta 35 000 markan kuoletuslaina sekä varustamista varten tukea 500 mk. Sen lisäksi kaupungin vuotuinen avustus nostettiin 5000 markkaan ja myöhemmin 6000 markkaan. Paikkojen määrä oli nyt 12, joista 5 oli vapaavuoteita. Alva Forsius lahjoitti synnytyslaitoksensa vuonna 1915 Porvoon sairaskotiyhdistykselle, jolloin se samalla liitettiin Porvoon sairaskotiin.
Synnytyslaitoksen toiminnan aikana Alva Forsius näki yksinäisten synnyttäjien suuret vaikeudet niin raskauden, synnytyksen kuin pikkulapsen hoidonkin aikana. Näiden kokemusten perusteella hän ryhtyi 1910-luvulla suunnittelemaan maamme ensimmäistä suojakotia (”ensikoti”) yksinäisille äideille ja lapsille. Alva Forsius osti Porvoon kaupungista tontin ja rakennutti sille talon, mutta talon valmistuttua hän ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin. Entisenä Pelastusarmeijan upseerina hän tarjosi suojakodin taloa Pelastusarmeijalle, joka ottikin talon haltuunsa. Pelastusarmeija vei hankkeen loppuun ja hankki taloon toiminnan aloittamista varten tarvittavan kalustuksen ja sisustuksen. Suojakoti, jolle Alva Forsius oli antanut nimen “Solhem”, avattiin 1.6.1914. Se muutettiin vuonna 1957 Pelastusarmeijan Porvoon Lastenseimeksi.
Muun sosiaalisen toimintansa lisäksi Alva Forsiuksella oli kolme kasvattitytärtä, Anna Sofia (1900–1924), Marta Bernhardine (1905–1999) ja Eva Elisabet (1912–, avioit. Riutta). Alva Forsius on kirjoittanut 1920-luvulla kirjasen ruotsiksi ja suomeksi kokemuksistaan kasvattilasten huoltajana. Ruotsinkielinen niistä on runomuotoinen, suomenkielinen suurimmaksi osaksi suorasanainen. Kirjasesta käy ilmi, että hän on ottanut kaikki kasvattilapsensa vastasyntyneinä. Porvoon tuomiokirkkoseurakunnan 2013 antamien tietojen mukaan Anna Sofia oli kasvattilapsi, mutta Marta Bernhardine ja Eva Elisabet olivat vuonna 1929 adoptoituja. (Eila Forsblomin kirjallinen tieto 2013.)
Porvoossa on perustettu vuonna 2013 Alva Forsius yhdistys – Alva Forsius föreningen vaalimaan hänen muistoaan ja työtään. Yhdistyksen nimi on nykyään Alva Forsiuksen muistoyhdys ry. – Föreningen Alva Forsius minne r.f.
