Poliitikko ja virkamies Alli Lahtinen (1926-1976) ei ollut rivi-ihminen. Hänestä tuli tiennäyttäjä ja suomalaisten lasten päivähoidon ”äiti”. Hänen elämäntyö oli sosiaalisen turvaverkon rakentaminen vähäosaisille. Sosiaalipolitiikkaa opiskellut Alli Lahtinen jää historiaan sosiaalihallituksen ensimmäisenä pääjohtajana ja ensimmäisenä naisena suuren keskusviraston johdossa.
Allin vanhemmat Muisto ja Lyyli Ilomäki
Allin isä Muisto Ilomäki (1899-1969) oli syntynyt Ilomäen torpassa Valkealan pitäjässä. Hänen äitinsä oli torpparintytär Anna Sofia, joka oli ollut kihloissa, mutta sulhanen oli valinnut toisen. Raskaana ollut Anna Sofia synnytti aviottoman poikalapsen, joka sai kasteessa nimekseen Muisto.
Muiston äiti ei ollut saamaton vaimoihminen. Hän oli töissä Jokelan kartanossa emännöitsijänä ja myöhemmin Kymi-yhtiön tehtaantyöläisenä osallistuen aktiivisena jäsenenä työväenyhdistyksen toimintaan. Muisto osallistui työväen juhliin ja sosialidemokraattisen nuoriso-osaston ja urheiluseuran toimintaan. Hän osasi venäjää ja hieman ruotsia ja sai töitä Kuusankosken osuusliikkeestä, yleni myymälänhoitajaksi ja toimi Ajossa vuodet 1929-1942 myymälöiden tarkastajana ja konttoripäällikkönä.
Allin äidinäiti Lyydia Salonen synnytti aviottoman lapsen Lyylin (1898-1973), Allin äidin. Lyyli Salonen oli kotoisin Muuramesta ja ammatiltaan siivooja ja keittäjä. Hän pestautui punakaartiin muonittajaksi, vangittiin valkoisten toimesta ja joutui muutamaksi kuukaudeksi leirille.
Muisto Ilomäki kihlasi Lyylin Muuramessa vuonna 1920, he menivät naimisiin samana vuonna, muuttivat Sortavalaan ja kolmen vuoden kuluttua Pielisjärvelle, josta Muisto oli saanut työtä osuusliikkeiden palveluksessa myymälänhoitajana ja myymäläintarkastajana. Pielisjärvellä syntyi esikoinen, Muisto Pentti Olavi, tuleva kemian maisteri.
Muisto Ilomäki eteni urallaan ja 1925 hänestä tuli Korpilahden Osuuskaupan liikkeenhoitaja. Korpilahdelle syntyi Alli Kyllikki 11.4.1926. Kolmas lapsi Antti Kullervo syntyi 1928.
Vuonna 1929 Ilomäet muuttivat Hyvinkäälle Ajoon. Muisto Ilomäki valittiin suurehkon työväenkauppa Osuusliike Ahjon myymälöiden tarkastajaksi, hallintokuntien sihteeriksi sekä liikkeen konttoripäälliköksi. Voidaankin sanoa, että Muisto Ilomäki menestyi urallaan, hänet valittiin jopa kauppalanvaltuustoon sosialidemokraattien edustajana. Lapsensa Ilomäet halusivat kouluttaa mahdollisimman pitkälle ja näin tapahtuikin. He saivat jopa kokea tyttärensä Allin nimittämisen sosiaalihallituksen pääjohtajaksi. Allin nuoruutta varjosti kuitenkin isänsä juopottelu, joka aiheutti perheelle surua, häpeää ja taloudellista epävarmuutta.
Lapsuus ja nuoruus Hyvinkäältä
Osuusliike Ahjon pihapiirissä Hyvinkäällä sijaitsivat kaikki myymälärakennukset, varastot, leimomo ja henkilökunnan kaksi asuintaloa, joissa toisessa asui viisihenkinen Ilomäen perhe.
Allin koulutie alkoi 6-vuotiaana 1932 lähellä sijaitsevassa Aseman koulussa. Allista tuli varsinainen lukutoukka, joka ahmi kirjoja, olihan kotonakin kotikirjasto ja kaupungin kirjasto nurkan takana. Koti oli vasemmistomielinen ja Alli omaksui kotinsa aatemaailman.
Oppikouluun Alli siirtyi 10-vuotiaana. Hän oli hyvä ja ahkera oppilas. Vapaa-ajallaan hän osallistui Työväen Urheiluliiton Pontevan tyttöosaston toimintaan. Esiintyipä jopa työväenyhdistysten tilaisuuksissa. Vasemmistomielisen kodin kasvattia ei oppikoulussa syrjitty, vaikka rehtori olikin IKL:n kannattaja ja suojelukuntamies.
Alli kirjoitti päiväkirjoja vuosien 1936 ja 1958 välisenä aikana. 11-vuotiaana hän päiväkirjassaan pohti tulevaisuuden ammattihaaveekseen karjakkokoulua tai keittokoulua, puutarhurin ammatti kiinnosti myös. Ja hänestä ei ainakaan tulisi virkamiestä. Parin vuoden päästä sanomalehtinaisen ura oli etusijalla. Niin vain kohtalo päätti, että korkea virkamies hänestä oli tuleva. Päiväkirjamerkinnät ovat hänen pohdintojaan 11 vuoden ajalta ja päättyvät Allin saatua lastensuojelujohtajan viran. Alli Lahtisen elämäkerrankirjoittaja Sakari Kiuru on käyttänyt lähteenä Allin omia päiväkirjoja.
Kaikki naiset eivät suinkaan kuuluneet Lotta-järjestöön sodan aikana. Näille muille nuorille naisille järjesti Työvalmiusliitto vapaaehtoista työvalmiustoimintaa, kansalaiskasvatusta. Työvalmiusliiton yhteisöjäseninä oli keskeiset maamme naisjärjestöt rahoituksen tultua kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä. Poikkeusoloissa jokainen halusi olla isänmaan asialla.
Ensimmäiselle työpalveluleirille Alli osallistui kesällä 1942 Sysmän Suurkylän kartanossa, jossa puutarha- pelto- ja keittiötyötehtävät kuuluivat maataloustyöhön tottumattomille nuorille. Päiväpalkka oli vaatimattomat viisi markkaa. Alli muiden mukana ei ollut tyytyväinen urakkataakkaan ja hän otti yhteyttä johonkin virastoon sillä seurauksella, että työpäivien pituuksia kohtuullistettiin. Halu ja kyky parantaa olosuhteita alkoi jo 16-vuotiaana.
Toinen työpalveluleiri vuonna 1944 oli kestoltaan puolisen vuotta Anjalan Kapaksessa. Anjala sijaitsee Kymenlaaksossa, Allin tulevassa kotimaakunnassa.
Allin vanhemmat muuttivat alkuvuodesta 1944 Kotkaan, josta isä Muisto oli saanut uuden työpaikan Kyminlaakson osuusliikkeestä. Muisto Ilomäki erotettiin Osuusliike Ahjosta vuonna 1942, koska hänet oli tuomittu kuudeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen säännöstelymääräysten rikkomisesta. Osuusliikkeen luotto Muisto Ilomäkeen pysyi kuitenkin vahvana.
Alli, abiturientti, ja yhteiskoulun viidesluokkalainen Antti-veli jäivät vielä paikkakunnalle jatkamaan opintojaan. Alli kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944. Päästötodistuksen keskiarvo lukiosta oli 8,38. Ylioppilastodistus oli cum laude approbatur-tasoa, äidinkieli laudatur. Allin yksi lukioaikojen ystävättäristä oli kellosepän tytär Elsi Rinne, myöhemmin Elsi Hetemäki-Olander, tuleva pitkäaikainen kokoomuksen kansanedustaja.
Kotka ja Kymenlaakso
Vastavalmistunut ylioppilas Alli muutti alkukesästä 1944 äitinsä ja isänsä luokse Kotkaan. Päiväkirjassaan Alli oli haaveillut sanomalehtialasta. Saman vuoden lopulla sosialidemokraattinen Eteenpäin-lehti tarjosi parin vuoden toimitusharjoittelijanpaikkaa. Lehti ilmestyi kolmesti viikossa ja oli Kotkan seudun johtava paikallis- ja aluelehti. Alli oli nopea, huomiokykyinen sekä työteliäs uutisnenän omaava harjoittelija, joka sai hankkia uutisia, kirjoitti selostuksia ja reportaaseja.
Uusi kotikaupunki imaisi mukaansa innokkaan järjestöihmisen. Sosialidemokraattisen nuorisotyö, Nuoret Kotkat -jaoston lasten ohjaus ja SDP:n puoluetoiminta sai asialle omistautuvan kannattajan. Hänestä tuli vuonna 1954 Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen ja puolueensa ääniharava, pian myös Kotkan suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja. Valtakunnan politiikkaan Alli osallistui merkittävästi vuonna 1960, jolloin hän edusti Kymen sosialidemokraattisen piirin edustajana SDP:n 25. puoluekokouksessa Helsingissä.
Pari vuotta toimittajana oltuaan hän haki kaupungin lastensuojelutoimistoon toimistovirkailijaksi vuonna 1944. Palasi 1952 jälleen Eteenpäin-lehteen, josta siirtyi sosiaalialalle vuonna 1958-1959 invalidien työhön sijoittajaksi. Vuonna 1959 hänestä tuli Kotkan sosiaaliviraston lastensuojelun johtaja. Helmikuussa 1967 lastensuojelujohtajan tehtäviensä ohella hän suoritti Tampereen yliopistossa julkishallinnon cum laude-arvosanan ja suunnitteli jopa lisensiaatin opintoja.
Sosiaalipolitiikka tulisi olemaan se ala, jossa Alli eteni urallaan. Sosiaalipolitiikkaa pääaineenaan hän oli opiskellut Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa ja hankki Kotkassa käytännön sekä teoreettisen ammattipätevyyden pääjohtajan tehtävää varten. Alli Lahtisen laudaturtyö käsitteli Kotkan sataman työntekijöiden oloja.
Puoliso Kaarlo Lahtinen
Kotkassa Alli tutustui kymmenkunta vuotta vanhempaan Kaarlo ”Jakki” Ilmari Lahtiseen (1916-2012), tulevaan puolisoonsa. He menivät kihloihin jouluna 1946 ja avioliittoon seuraavana vuonna. Jakki oli jättänyt Valtiollisen poliisin (Valpo) taakseen kuten muutkin TUL-taustaiset toverinsa. Hän sai vakinaisen palomiehen työn Kotkan palokunnassa, opiskeli liikunnan ohjaajaksi, valmensi vapaa-aikoinaan Kotkan nuoria ja oli muutenkin järjestöihminen kuten puolisonsakin. Alli ja Jakki saivat kaksi lasta: Timon vuonna 1948 ja Matin 1950.
Jakkia kiinnosti teatteri ja kuvataide, harvinainen yhdistelmä palomiehelle ja entiselle valpolaiselle. Jakki osallistui myös kotitöihin, sekin oli tuolloin harvinaista. Kotkan kaupunginteatterista tuli perheen yhteinen harrastus, aatemaailmaltaan he olivat sosialidemokraatteja.
Kun pojat olivat neli- ja kuusivuotiaita pääsi Alli opiskelemaan Helsinkiin yhteiskuntatieteitä. Päivittäinen matkustaminen Kotkasta Helsinkiin oli työlästä, tenttipäivinä ja läsnäolo- hän yöpyi tuttavaperheen luona lattialla makuupussissa. Jakille jäi vastuu kodin pyörittämisestä, tosin Kaarlon äiti Rosa ja Allin isoäiti Lyyli auttoivat myös. Tätä järjestelyä pidettiin outona. Naisen paikkahan piti olla kotona lasten kanssa. Riitti siinä päivittelyä kotkalaisten parissa. Eivät pojat pitäneet järjestelyä haitallisena, oppivat omatoimisiksi ja luottivat isänsä taloustaitoihin. Alli valmistui vauhdikkaasti yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 1956.
Kotkan lastensuojelujohtaja ja sosiaalihallituksen johtaja
Vuonna 1959 Alli Lahtinen valittiin yksimielisesti Kotkan lastensuojelujohtajan virkaan 15 hakijasta. Kaupunginvaltuusto katsoi Allin sopivaksi ja ansioituneeksi. Hän oli ollut lastensuojelutoimiston työntekijä, toimittaja, akateeminen tutkinto alalta oli suoritettu ja aktiivinen kunnallispoliitikko. Päättäväinen ja tarmokas hän oli ja perehtyi asioihin.
Alli Lahtisen aikakaudella aloitettiin Kotkassa vuonna 1966 ensimmäisenä maassamme kaupungin avustamana kehitysvammaisten päiväkotitoiminta sekä lasten perhepäivähoito valvotuissa yksityiskodeissa samana vuonna.
Kokemus ja ammattitaito huomattiin myös pääkaupungissa. Nimitys sosiaalihallituksen pääjohtajaksi 1968 merkitsi muuttamista Helsinkiin, yksin. Perhe jäi Kotkaan ja aviomies palokersantin toimeen.
Poliittinen pätevyys rakennetaan kentällä
Valtakunnan politiikkaan Alli osallistui ensimmäistä kertaa vuonna 1960, jolloin hän edusti Kymen sosialidemokraattista piiriä SDP:n 25. puoluekokouksessa Helsingissä. Vuoden 1963 puoluekokouksessa hänet valittiin menettelytapavaliokuntaan ja 1966 hänestä tuli sosiaalipoliittisen valiokunnan puheenjohtaja. 1969 häntä ei valittu esityksestä huolimatta puoluetoimikunnan jäseneksi eikä myöhemminkään SDP:n varapuheenjohtajaksi. Alli Lahtinen keskittyi nyt vuorostaan hoitamaan valtakunnallista virkaa sosiaalihallituksen pääjohtajana.
Naisasianaisena Alli osallistui myös Sosialidemokraattisten naisten keskusliiton liittotoimikuntaan jäsenenä vuosina 1960-1969. Hän pääsi kiitos hyvän kielitaidon edustamaan naisliikettä kansainvälisiin ja pohjoismaisiin tapaamisiin esim. Norjan Telemarkeniin 1964 ja Saksan liittotasavallan Bergneustadiin 1965.
Isänsä tavoin Alli Lahtinen tunsi Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) ja E-osuustoiminnan itselleen läheiseksi. Olihan isä Muisto Ilomäki ollut E-liikkeen palveluksessa vuosikymmeniä. Kymenlaaksolaisena edustajana KK:n vuosittaisiin parlamentteihin Alli valittiin vuosina 1961-1968 ja valtakunnallisen edustajakokouksen yhdeksi kolmesta puheenjohtajasta hänet valittiin ensimmäisen kerran jo 1963 ja aina vuoteen 1968. Muutto Helsinkiin aiheutti sen, että hän ei voinut enää edustaa paikallista osuuskuntaa, mutta E-liikkeestä hän ei suinkaan vetäytynyt. 1969 hän johti puhetta työryhmässä, joka koosti E-liikkeen valistustyön uudistuksen. Samana vuonna ensimmäinen nainen valittiin Kulutusosuuskuntien Keskusliiton hallintoneuvoston jäseneksi. Se nainen oli Alli Lahtinen. E-osuustoiminta oli kansainvälistä. Vuonna 1970 hän alusti naisen asemasta Kansainvälisen osuustoimintaliiton kongressissa Hampurissa.
1971 hänestä tuli KK:n ja OTK:n yhteishallituksen jäsen. Näiden keskusjohdon luottamushenkilönä hän toimi kuolemaansa saakka.
Sosiaalihallituksen pääjohtaja
Alli Lahtinen nimitettiin vuonna 1968 sosiaalihallituksen ensimmäiseksi pääjohtajaksi, ensimmäinen nainen suuren keskusviraston johdossa.
Mauno Koiviston ensimmäinen hallitus (1968-1970) monien poliittisten vääntöjen jälkeen oli yksimielisesti Alli Lahtisen valinnan takana. Pääministeri Koivisto tunsi Allin E-liikkeen yhteyksistä ja tiesi hänen päättäväisyyden ja osaamisen.
Mitähän mahtoi vastavalittu pääjohtaja ajatella heinäkuun alussa 1968 Helsingin Hakaniemen Ympyrätalossa katsellessaan ikkunasta Miina Sillanpään patsasta? Molemmat olivat sosiaalipoliitikkoja ja molemmat ovat jääneet suomalaisen naisasiahistorian kirjoihin. Miina Sillanpää (1866-1952) nimitettiin Allin syntymävuonna 1926 Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi sosiaaliministeriksi Väinö Tannerin hallitukseen ja puoluekannaltaan he olivat sosialidemokraatteja.
Uuden keskusviraston perustaminen merkitsi paljon työtä. Viraston tehtävänä oli toimia moottorina sosiaalihuollon lainsäädäntöuudistuksissa. Lasten päivähoitokysymys nostatti vanhoillisten piirien vastarinnan. Varsinkin Suomen Kuvalehden artikkeli Ja laskun maksavat lapset helmikuussa 1971 hyökkäsi rajusti Alli Lahtista ja Jutta Zilliacusta vastaan oikeisto-keskusta akselilta. Vastustajia huoletti uudistuksen aiheuttavan lasten laitostumisen.
Virasto onnistui lasten päivähoidon järjestämisessä yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi, A-klinikoita, kasvatus- ja perheneuvoloita kehitettiin. Rasistinen mustalaissyrjintä huolestutti pääjohtajaa samoin kasvatuslaitosten lasten ja vanhainkotien asukkaiden olosuhteet.
Alli oli ihailtu johtohahmo, auktoriteetti. Hänen arvovaltansa perustui siihen, että hän tiesi oman alansa ja tiesi, miten tulosta saadaan.
Sosiaalihallituksen pääjohtajan ja myös ministerin velvollisuuksiin kuului myös edustaminen kansainvälisillä areenoilla. Vuosina 1972 ja 1974 hän kuului Suomen valtuuskuntaan YK:n taloudellis-sosiaalisen neuvoston kokouksissa New Yorkissa. Ministerin roolissa hän johti Suomen valtuuskuntaa kansainvälisen naistenvuoden konferenssissa Mexico Cityssä 1975. Konferenssin pääsihteerinä toimi muuten Suomen Helvi Sipilä (1915-2009).
Ministeri kolmessa virkamieshallituksessa
Helsingin kaupungin ylipormestarin Teuvo Auran (1912-1999) virkamieshallitukseen Alli Lahtinen nimitettiin toukokuussa 1970 toiseksi sosiaali- ja terveysministeriksi. Parin kuukauden ministerikokemus johti myös jäsenyyteen Auran II hallituksessa. Alli Lahtinen ja Teuvo Aura rakastuivat ja heillä oli tarkoitus mennä naimisiin. Kohtalo oli jo kirjoittanut toisenlaisen käsikirjoituksen. Kolmas kerta ministerinä tällä kertaa Keijo Liinamaan hallituksessa oli jälleen lyhytkestoinen.
Liinamaa – Sosiaali- ja terveysministeri 13.6.1975 – 30.11.1975 (Ammatti/virkamies)
Aura II – Sosiaali- ja terveysministeri 29.10.1971 – 23.2.1972 (Ammatti/virkamies)
Aura – Ministeri sosiaali- ja terveysministeri 14.5.1970 – 15.7.1970 (Ammatti/virkamies)
Kuolema 50-vuotiaana
Vuonna 1962 oli Alli Lahtinen lastensuojelujohtaja-aikanaan ollut sairaalassa aivoverenkiertohäiriön takia. Muuten hän oli ollut terve, oli nyt uransa huipulla. Kova työtahti ja vastuu kuormittivat.
Ministeriaikanaan erityisesti hän kärsi voimakkaista päänsärkykohtauksista.
Torstaina 19.5.1976 Alli Lahtinen sairastui vakavasti, kaikki tapaamiset ja kokoukset peruutettiin. Hän sai kotonaan äkillisen aivoverenvuodon, mutta pystyi vielä soittamaan läheiselleen Teuvo Auralle, joka toimitti sairaan ensiapuun. Lauantain vastaisena yönä Alli Lahtisen elämä päättyi. Syynä oli hoitamaton verenpaine, synnynnäinen aivojen lukinkalvonalainen verenvuoto ja aivokuolema.
Kesäkuun 1. päivänä 1976 pidettiin hautajaiset Munkkiniemen kirkossa vain lähipiirin, sukulaisten ja parhaiden ystävien ollessa läsnä. Arkun kantajina etummaisena olivat Jakki Lahtinen ja Teuvo Aura – aviomies ja rakastettu sekä pojat Timo ja Matti. Asetelma kertoo paljon Allin aviomiehestä ja myös Teuvo Aurasta.
Seurakuntasalissa järjestettiin muistotilaisuus läheisille, puheita ei pidetty. Ystävä Veikko Sinisalo lausui kaksi runoa, joista toinen oli Uuno Kailaan Karavaani.
Helsingin seurakuntayhtymän Maunulan uurnalehdosta löytyy Alli Lahtisen hautapaikka. Hänen aviomiehensä Kaarlo Lahtinen on haudattu Kotka-Kymin seurakunnan Parikan hautausmaalle.
Marraskuussa 1978 paljastettiin sosiaalihallituksessa sen ensimmäisen pääjohtajan Alli Lahtisen muotokuva, jonka oli maalannut taidemaalari Olavi Hurmerinta.
Yleisradion entinen pääjohtaja Sakari Kiuru on kirjoittanut ikä- ja aatetoveristaan pelottomasta tasa-arvotaistelijasta Alli Lahtisesta elämäkerran.
