”Kehitysvammalaitos Rinnekodin johtajatar 1938–1959, alan kehittäjä ja visionääri. Ennen tätä työuraa hän työskenteli oppilaiden huoltajana 1918–1937. Ehtoollisleipien valmistua aloitettiin hänen aloitteestaan.” (Diakonissalaitos)
Lapsuus Karjalassa
Aino Ilmatar Miettinen, joka tunnetaan myös nimellä ”Sisar Aino”, syntyi 14.10.1885 Helsingissä.
Isä: kansakoulunopettaja Samuli Heikki Miettinen (s. 1855 Nilsiä – k. 1912 Jaakkima), äiti: kansakoulunopettaja Karoliina Vappu Miettinen (o.s. Pelkonen s. 1857 Tuusniemi – k. 1918 Jaakkima).
Ainon vanhemmat: ”Samuel valmistui ylioppilaaksi ja oli ainakin opiskelemassa agronomiksi. 7.10.1885 hän meni Helsingissä naimisiin tuolloin Terijoella työskennelleen kansakoulunopettajan Karoliina Vappu Pelkosen kanssa – ja viikon päästä syntyi heidän esikoisensa Aino Ilmatar. He muuttivat 22.3.1896 Nilsiästä Impilahdelle. Samuelkin työskenteli rippikirjojen mukaan kansakoulunopettajana. Lokakuussa 1905 perhe muutti Jaakkimaan. Samuel kuoli keuhkotautiin 6.3.1912.” (Geni)
Ainolla oli kaksi veljeä ja sisko. Henkikirjan mukaan Miettisten kaikki neljä lasta kirjoittivat ylioppilaaksi.
Sisar Aino oppilasosaston johtajana
Aino kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1907: ”Uusia ylioppilaita. Suullisissa ylioppilastutkinnossa on Turun suomalaisesta jatkosta hywäksytty m. m. Aino Ilmatar Miettinen, Jaakkimasta.” (Laatokka)
Ylioppilastutkinnon jälkeen hän opiskeli matemaattisia aineita Helsingin yliopistossa, mutta vaihtoi alaa ja ryhtyi vuonna 1913 opiskelemaan Helsingin Diakonissalaitoksella. Syyskuussa 1918 hänet vihittiin diakonissaksi.
Tämän jälkeen hän työskenteli lähes 20 vuotta Helsingin diakonissalaitoksen oppilasosaston johtajana eli nuorten sisarten opettajana ja kasvattajana. Hän piti tärkeänä, että diakonissat saisivat mahdollisimman hyvän koulutuksen. Hänen aloitteestaan Diakonissalaitoksella aloitettiin ehtoollisleipien valmistus vuonna 1926.
Aino esitti niin radikaaleja uudistuksia koulutukseen, että hänen puheitaan pidettiin tuona aikana rohkeina ja diakonissalaitoksen johdon taholta niin pöyristyttävinä, että hänet passitettiin pakkolomalle.
”Aino Miettinen oli johtanut diakonissalaitoksen oppilasosastoa 20 vuotta, mutta pakkoloman jälkeen hänet siirrettiin kehitysvammaisten hoitolaan, sillä ’mielenhäiriöstä epäillyn katsottiin sopivan vajaamielisten joukkoon.’ Vaikka siirto oli tarkoitettu kurinpitotoimeksi, käänsi sisar Aino sen voitoksi ja hän tulikin tunnetuksi kehitysvammatyön uranuurtajana.” (Wikipedia)
Rinnekoti kehitysvammaisille
Aino Miettinen perusti Diakonissalaitoksen yhteyteen ensimmäisen kehitysvammaisille suunnatun hoitokodin vuonna 1927. Ennen toiminnan aloittamista hän teki opintomatkan Skandinaviaan ja Saksaan. Pienessä maalaiskylässä Tanskan Brejningenissä sijaitseva Kellerin tylsämielislaitos teki häneen suuren vaikutuksen. Hän jopa asui eri osastoilla perehtyäkseen hoitoon.
Opintomatkat: Viro 1919; Skandinavian maat 1919, 1927–1928 ja 1958; Itävalta 1923; Saksa 1923 ja 1936.
Turunmaa-lehti uutisoi vuonna 1928 Turussa pidetystä Suomen köyhäinhoitoväen kesäkokouksesta: ”Diakonissa Miettinen teki selkoa siitä, miten tylsämielisten huolto on järjestetty Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Puhuja mainitsi, että sanotuissa maissa on tylsämielisten huoltotoiminta paljon korkeammalla tasolla kuin meillä ja saavat tällaiset kohtalon kovaosaiset esimerkiksi Tanskassa mitä parhaimman hoidon ja kohtelun.”
Uutinen Epione-lehdessä 1.10.1930: ”— Diakonissalaitoksen tylsämielisten lasten koti ’Rinnekoti’ Eläintarhan huvila N:o 9 vihittiin tarkoitukseensa t. k. 4 p:nä. Kun virsi oli laulettu, piti kirkkoherra Edvin Virén vihkijäispuheen, johtona Matth. 18. 10. Professori Hj. v. Bonsdorff kertoi kodin synnystä. Ajatus sellaisen kodin perustamisesta on aina ollut laitoksen kaukaisena tulevaisuudenunelmana. Muodon aatteelle hän sanoi sisar Aino Miettisen antamaksi, joka oli Tanskassa alaa tutkinut. Kodin lääkäri tri S. Donner esitelmöi tylsämielisyydestä, sen syistä, eri asteista ja mitä sen parantamiseksi voi tehdä. Päättäjäispuheen ja loppurukouksen piti rovasti Palmroth.”
”Loppuvuodesta 1939 Rinnekoti muutti Espooseen toimintaa varten hankitulle Skogbyn tilalle. Helsinkiin jäi vain vastaanotto-osasto. Skogbyn hankintaan vaikutti vahvasti sisar Ainon kokemukset tanskalaisesta kylämäisestä omavaraisesta yhteisöstä, jossa harjoitettiin myös maataloutta.” (Diakonissalaitos)
Aino toimi Rinnekodin johtajattarena aina vuoteen 1959. Eläkkeelle jäätyään hän jäi asumaan Rinnekotiin Muistola-nimisen rakennuksen pohjoispäässä olevaan huoneistoon, josta hän seurasi hyvin tarkasti Rinnekodin elämää vielä eläkevuosinaankin aina elämänsä loppuun asti. Sisar Aino käytti diakonissaksi tultuaan koko elämänsä ajan pitkähelmaista diakonissan pukua.
Lomat Raahessa
Ainon sisar, Lyyli Miettinen, toimi Raahen seminaarissa lehtorina vuodet 1919–1954. Hänellä oli kesämökki Ruottalossa. Aino vietti loma-aikoja ja eläkepäiviä Lyylin mökillä. Hän herätti Raahen katukuvassa huomiota täydellisessä diakonissan asussaan.
Aino Miettinen kuoli 19. lokakuuta 1980 Diakonissalaitoksen sairaalassa Helsingissä. Hän nukkuu ikiunta Raahen Haaralassa yhdessä Lyyli-sisarensa kanssa.
Museo ja tunnustuspalkinto
Espoossa kehitysvammaisia hoitavan Rinnekodin yhteydessä toimii kaksi museota, jotka kertovat kehitysvammaisten parissa tehdystä merkittävästä työstä. Muistola-rakennuksen Rinnekodin historiaa esittelevä näyttely kertoo sekä hoidettavien että työntekijöiden elämästä. Viereisestä puurakennuksesta löytyy Rinnekodin pitkäaikaisen johtajan, sisar Aino Miettisen museoitu koti, jossa on esillä hänelle kuuluneita työpukuja ja henkilökohtaisia tavaroita.
Kotimaa nimesi Miettisen 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.
Kehitysvammaliitto on jakanut vuodesta 1992 Aino Miettinen -tunnustuspalkintoa. Palkinto myönnetään ideasta, toimintatavasta, aloitteesta tai ratkaisusta, joka toimii suunnannäyttäjänä kehitysvamma-alalla, merkitsee innovaatiota tai edistää kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhteiskunnassa selviytymistä merkittävällä tavalla.
