Suomen Vapaakirkon evankelista Aino Korhonen levitti Vapaakirkon sanomaa aktiivisesti ympäri Suomea 1900-luvun alussa. Hän sai vakituisen evankelistan paikan Raahen vapaaseurakunnassa vuonna 1947 ja on jäänyt monelle mieleen lapsirakkaana pyhäkoulunopettajana.
Haukiputaalta Pietarsaareen ja kiertäväksi evankelistaksi
Aino Elviira (Emilia) Korhonen syntyi 6.3.1900 Haukiputaalla. Isä: Johan Adolf Korhonen (Riippa, 1870–1903). Äiti: Ilmi Kristiina Korhonen (Sinkkanen, s. 1874). Aino vietti lapsuutensa Kälviällä ja Kannuksessa. Ainon äiti jäi leskeksi 5 lapsensa kanssa vuonna 1903. Hän opetti lapsensa rukoilemaan ja turvaamaan Jumalaan.
Vuonna 1919 Ainon sisar kutsui hänet Pietarsaareen uskovaisen perheen palvelukseen. Perheenemäntä oli rukoillut, että Jumala lähettäisi hänelle sopivan apulaisen. Aino oli sopiva. Pietarsaaressa Ainolla oli mahdollisuus mennä Sanan kuuloon Pietarsaaren Ebeneser-seurakuntaan (ruots. Ebeneserkyrkan i Jakobstad), joka oli perustettu vuonna 1892. Vapaakirkolliset sisaret ottivat Ainon joukkoonsa. Vuonna 1923 hän lähti evankelistakurssille Sandöhön ja toimi sen jälkeen evankelistana Oulun piirissä. Hän julisti Sanaa myös Pohjois-Karjalassa.
Ainon toiminnasta Pietarsaaressa kertoo lehtijuttu vuodelta 1927: ”Jälleen on yksi seurakuntamme vanhimmista jäsenistä, veli Juho Vanhala, saanut siirtyä vanhurskasten lepoon. Omaiset kokoontuivat Allianssitalolle kello 12, missä vietimme vainajan muistoa, piirilähettimme sisaret Aino Korhonen ja Ester Paavola lauloivat useita ihania lauluja kitarien säestyksellä, pastori K. Lehto piti puheen.” (Suomen Viikkolehti). Pietarsaarelainen Ester Paavola toimi Aino Korhosen työparina useita vuosia.
Ainon osallistumisesta tämän seurakunnan toimintaan kerrotaan myös lehti-ilmoituksessa vuodelta 1928: ”Kokous Ebeneserissä. Sunnuntaina 5 p tk. k;lo 7 i. p. puhuu Aino Korhonen y. m.”
Evankelista-piirilähetti Aino Korhonen liikkui aktiivisesti paikkakunnalta toiselle esiintyen Vapaakirkon tilaisuuksissa puhujana. Hänen julkista toimintaansa voi seurata Kansalliskirjaston digitaalisesta aineistosta lehti-ilmoituksia lukemalla.
Aino mainitaan sananjulistajana Vapaakirkon lähetysjuhlilla ristiin rastiin Pohjanmaata, Oulun ympäristöä ja Kainuuta. Paikkakunnat vaihtelivat: Tyrnävä, Hyrynsalmi, Pietarsaari, Paltamo, Kajaani, Ristijärvi, Raahe.
Vapaakirkko rantautui Raaheen
Suomen Vapaan Lähetyksen työntekijät ja saarnaajat vierailivat 1800-luvun lopussa Raahessa. 1920-luvulla nykyinen Raahen vapaaseurakunta oli ystäväpiirinä Oulun rekisteriseurakunnassa. Vuonna 1932 Oulun seurakunta viimein aloitti säännöllisen työn Raahessa, ja lopulta Raahen vapaaseurakunta perustettiin vuonna 1934.
Ensimmäisenä työntekijänä mainitaan Väinö Välkiö. Pisimpään Raahen vapaaseurakunnan työntekijänä on ahkeroinut evankelista Aino Korhonen. Hän julisti Sanaa Raahessa jo 1930-luvulla. Raahen Seutu uutisoi vuonna 1932: ”Yleisökokouksissa huomenna klo 12 ja 19 Lepistön talossa Kaivok. 41 (lähellä Autotoria) puhuvat Ilmari Kalenius ja Matti Peltonen. Torstaina ja perjantaina klo 19 puhuvat evankelistat Aino Korhonen ja Ester Paavola. Soittoa ja laulua.”
Vuonna 1934 Väinö Välkiö kirjoitti Nuorten todistus -lehdessä: ”Uutisia Raahesta. Täällä vanhassa ja pienessä Raahessa on ollut Jumalan valtakunnan asiallakin ilahuttavia ilmiöitä, vaikka emme voi puhua suurista menestyksistä. Kaukana siitä. Käytännössä on vaikeata arvostella työmme tuloksia, sillä Jumala vain voi toimintaamme oikein arvostella, mikä on arvokasta ja mikä on taasen heiniä ja olkia. Silloin ja tällöin olemme saaneet armon kokea ja nähdä, että Herran seurakunta on kasvanut niillä henkilöillä, jotka ovat uskossa omistaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Äskettäin perustettu seurakunta, johon kuuluu alun neljättäkymmentä jäsentä…
…Viimme kuluneen talven ja kevään vierähtäessä kävivät keskuudessamme Hengen miekkaa heiluttamassa past. Väinö Tuominen, Aatu Heiskanen, lääninkamreeri B. S. A. evankelistat Aino Korhonen, Ester Paavola, Lyydia Korpi ja rouva Martta Tuominen.” Nuorten todistus on Suomen Vapaakirkon lehti.
Vuonna 1939 sanankuulijoita kutsuttiin vapaaseurakunnan nykyiseen toimipaikkaan Brahenkadulle: ”Evankelistat Aino Korhonen ja Ester Paavola puhuvat huomenna sunnuntaina klo 19 Vapaakirkossa Brahenkatu 15, Soittoa ja laulua.” (Raahen Seutu 1939)
Myös Raahen ympäristössä Pattijoen Kopsassa ja Vihannin Möykkyperällä oli oma rukoushuone ja virkeää toimintaa. Evankelistat olivat vuoroin maalla ja kaupungissa. Työ ei keskeytynyt sodan takia. Kun paikkakunnan miehet joutuivat sotaan, siirtoväkeä tuli tilalle.
”Syyskuun 15 päivänä tulin tänne Raaheen. Useat veljet ovat siellä jossakin, niin me sisaret joudumme hoitaman paikallistakin työtä. Täällä olen nyt jo neljännen talven.” (26.9.1942 Aino Korhonen)
Ainon vuodet Raahessa
Aino sai vuonna 1947 vakituisen työntekijän paikan Raahen vapaaseurakunnassa. Hän toimi sananjulistajana, lapsityöntekijänä ja kuoronjohtajana. Hän johti myös evankelistakuoroa Naislähetysliiton (NLL) vuosikokousten yhteydessä pidetyissä yleisötilaisuuksissa.
Ainolla oli työsuhdeasunto kirkkorakennuksessa, Brahenkatu 15. Hänen huoneistonsa käsitti kamarin ja keittiön. Hän oli käsityöihminen ja järjesti tytöille ompelukerhoja, jotka kokoontuivat hänen kamarissaan. Kerholaisten kanssa hän teki retkiä ja eräällä Oulun retkellä ystävän luona valmistettiin hedelmäsalaattia, jota tytöt saivat nauttia ensimmäisen kerran elämässään. Elettiin aikaa, jolloin tuontihedelmät olivat harvinaista herkkua.
Aino muistetaan hyväntuulisena ja innostavana pyhäkoulun opettajana. Pyhäkoulussa laulettiin ja leikittiin. Pienistä tytöille sattuneista vahingoistakaan Aino ei suuttunut. Hän oli lapsirakas.
Aino oli musikaalinen ja opetti vapaaseurakunnan nuoria soittamaan, laulamaan ja todistamaan evankelioimiskokouksissa.
Eläkkeelle
Terveyden heikentyessä Aino yleensä muutti talveksi Uuteenkaupunkiin. 29.3.1962 Aino ilmoitti lähtevänsä Raahen vapaaseurakunnasta pitkäaikaisen uskollisen palveluksen jälkeen. Hän muutti Pietarsaareen, jossa muutamat vapaakirkolliset kokoontuivat joka tiistai ulkolähetyksen merkeissä Sanaa lukemaan ja rukoilemaan. Aino oli kokoava äitihahmo, jolle tärkeitä olivat lähetystyö ja lapsityö.
Hän oli Urho Kekkosen äidin, Emilia Kekkosen, ystävä. Kun Urho Kekkonen valittiin presidentiksi, Aino kirjoitti Emilialle: ”Jos ei olisi äitiä, ei olisi poikaakaan.”
Aino Korhonen ei ollut naimisissa. Hän oli omien sanojensa mukaan ”ylijäämätyttö”. Hänen maallinen vaelluksensa päättyi 18.3.1985. Hänen hautansa on Pietarsaaren hautausmaalla.
