Agatha Niskanen syntyi Pohjois-Savossa Maaningalla Pöljän kylässä vuonna 1883. Hänen isänsä oli talollinen ja maanviljelijä Paavo Niskanen ja äiti Heta o.s. Rönkä. Heillä oli kymmenen lasta, joista Agatha oli toiseksi nuorin. Agatha Niskanen toimi kansakoulunopettajana Tervolan Peuran kansakoululla ja hän julkaisi omakustanteen Kolmekymmentä yksiäänistä laulua vuonna 1925.
Heinolan naisseminaarista opettajaksi
Agatha Niskanen hyväksyttiin Heinolan naisseminaariin vuonna 1903 ensimmäiselle luokalle. Tästä kirjoitti mm. Salmetar-lehti elokuussa 1903.
Heinolan naisseminaari perustettiin kasvatustieteilijä ja koulutusasioihin perehtyneen poliitikko Mikael Soinisen (1860-1924) johdolla vuonna 1899. Heinolan seminaarin ensimmäiset 35 naiskansakoulunopettajaa valmistuivat vuonna 1903, juuri samana vuonna kuin Agatha Niskanen pääsi seminaariin opiskelemaan. Hakijoita oli kaiken kaikkiaan 101, joista 36 otettiin 1. luokalle. Agatha valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1908. Hän toimi lyhyitä jaksoja opettajana seuraavilla paikkakunnilla: Metsäpirtin kirkonkylässä, Maaningan Hamulassa, Paavolan Ylipäässä, Tytärsaarella 1919 ja pysyvästi vuodesta 1920 Tervolassa.
Seminaareista valmistuneet kansakoulunopettajat olivat muutakin kuin opettajia. Heidän oletettiin toimivan nimenomaan maaseudun yhteisöissä sivistystason kohottajina ja kulttuurin vaalijoina.
Viimeiset opettajat valmistuivat Heinolasta vuonna 1972, yhteensä valmistuneita kansakoulunopettajia oli 3 554.
Agatha myös valokuvasi paljon ja kirjoitti tarinoita Naisten ääni -lehteen mm. Inspiratsionini vuonna 1916 ja Tunnelma vuonna 1920.
Senaatin toimituskunta vuonna 1916 myönsi kansakoulunopettajille vapaapaikkoja kesäksi Loviisan kylpylaitokseen. Maaningalta kaksi opettajaa pääsi, toinen heistä oli Agatha.
Tervolan Peuran kansakoulunopettaja
Syksyllä 1920 Agatha haki useaa työpaikkaa. Hänet hyväksyttiin Säämingin Pihlajalahden kansakouluun, Muhoksen Kylmälän kansakouluun ja lokakuussa Opettajain Lehti kirjoittaa Agatha Niskasen hyväksytyn Tervolan Koivukylän kansakoulun opettajaksi. Koivukylän koulu oli perustettu 1898, koulun nimi muutettiin myöhemmin Peuran kouluksi. Tällä nimellä koulu tunnetaan ja tätä nimeä käytetään tässä artikkelissa. Koulu sijaitsi Kemijoen rannalla, Könkään lohipadon kohdalla Tervolassa.
Opettajatar Agatha Niskanen valittiin siis Peuran kansakoulun opettajaksi vuonna 1920. Entinen koululainen Yrjö Peura kirjoittaa artikkelissaan opettajansa Agathan olleen ”hiukan tukevahko vanhapiika Savosta”. Sanavalinta ei tietenkään ole tätä päivää, mutta peilaa mielestäni sen ajan yhteiskunnan tapaa luokitella naisten ulkonäköä ja yhteiskunnallista asemaa.
Kylällä opettajatar Niskasta pidettiin erittäin kohteliaana ihmisenä. Hän kuului koulutuksensa ansiosta kylän sivistyneimpiin ihmisiin. Hänen savolaismurteestaan riitti kyläläisillä juttua. Viimeisinä opettajavuosina hänellä oli vaikeuksia pitää luokassaan järjestystä.
Hänen 50-vuotispäivistään vuonna 1933 oli useassa lehdissä maininta, hän kiitti kukkasista ja lahjoista. Lokakuun 1. päivästä 1935 lähtien kouluhallitus myönsi hänelle eläkkeen luultavasti sairauden takia.
Yrjö Peura oli käynyt Agatha Niskasen kotona koululla lainaamassa Helsingin Sanomien viikkoliitettä. Hän oli huomannut kodin olleen hieno, tyylikkäät koivusta tehdyt huonekalut ja kodissa oli myös radio, jota Yrjökin sai kuunnella. Luvan käyttää radiovastaanotinta radioesitysten kuuntelemista varten oli myönnetty radioharrastaja Agathalle vuonna 1924. Näin kirjoitti Liitto-lehti.
Ja opettajan puutarha oli ollut hyvässä kunnossa, näin muistelee Yrjö Peura. Puutarhan oli perustanut edellinen opettaja Hilda Saari (opettajana 1900-1920), jonka rakas harrastus puutarhanhoito oli ollut. Siellä oli paljon herukkapensaita, pensas- ja puuistutuksia, juureksia viljeltiin.
Agatha maatalon tyttärenä piti koululla ensimmäisinä vuosina pari lehmää, joiden hoidosta hän vastasi piikansa kanssa.
Omakustanne
Myös musiikki ja säveltäminen kiinnosti opettajatarta. Agatha julkaisi omakustanteena kokoelman nimeltään Kolmekymmentä yksiäänistä laulua vuonna 1925. Kokoelma sisälsi hengellisiä ja aatteellisia lauluja sekä kansanlaulumaisia tunnelmakuvia ilman säestystä.
Tervolan kunnanarkistossa on Agatha Niskasen tekemä 12-sivuinen vihko, jossa oheistetaan yksityiskohtaisesti, miten kuorolaulua johdetaan. Laulu oli hänelle tärkeä oppiaine.
Agatha oli siis julkaissut laulukokoelman (NISKANEN, Agatha : Yksiäänisiä lauluja Jyväskylässä : Keskisuomalaisen kirjapaino, 1925)
ja hän laati myynti-ilmoituksen, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa joulukuussa 1925.
”Hyödyllisempää, kuin Huppuhännän hyppäykset ja Arsene Lupinin seikkailut ovat, on ostaa opettajatar Agatha Niskasen sävellysvihkonen, joka sis. 30 yksiäänistä laulua sov. mitä eril. tilaisuuksiin ja mielentiloihin. Saatav. kirjakaup. ja säveltäjältä itseltään, os.: Peuran pys., Rovaniemen rata. Agatha Niskanen.”
Kansakoulunopettaja Agatha Niskanen kuoli Siilinjärvellä lokakuussa 1968.
