Suomenruotsalainen kirjailija Adèle Weman (1844-1936) on nykyään unohdettu. Hän oli ruotsiksi kirjoittava kirjailija ja runoilija, joka teki uraauurtavaa työtä sivistyksen parissa, toimi kulttuurivaikuttajana saaristossa sekä Kemiöön perustetussa nuorisoseurassa. Adèle Weman on valittu kirjailija ja naisasianaisen Minna Canthin kera edustamaan suomalaisia naiskirjailijoita Women Writers Route -reitille.
Women Writers Route -reitti
Merkittävät suomalaiset kirjailijanaiset Minna Canth (1844-1897) ja Adèle Weman (1844-1936) on valittu ensimmäisinä suomalaisina naisina vuonna 2025 Women Writers Route -ohjelmaan, joka on osa Euroopan neuvoston kulttuurireittejä.
Women Writers Route -reitti esittelee 1800–1900-luvun vaihteen kirjailijanaisia, heidän tuotantoaan sekä rooliaan sen ajan yhteiskunnassa. Kulttuurireitin tavoitteena on lisätä naispuolisiin kirjailijoihin liittyvää tutkimusta sekä tietoisuutta heidän merkityksestään ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kehityksessä Euroopassa.
Euroopan neuvoston kulttuurireittien jäseneksi on valittu Suomesta Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto sekä Minna Canthin talo ry.
Minna Canth oli ja on erittäin tunnettu ja arvostettu Suomessa. Mutta kuka ihmeessä oli Adèle Weman?
Lapsuus kasvattikodissa
Adèle Wilhelmina Weman syntyi säätyläiskodin tyttärenä Valkealassa 1844 ja kuoli 1936 Kemiössä. Adèlesta tuli opettaja, näytelmäkirjailija ja kirjailija, joka kirjoitti etupäässä nimimerkillä Parus Ater, sekä harvemmin nimimerkeillä Inge Storm tai Zakarias. Adèle Wemania voidaan pitää Kemiön kansalaisyhteiskunnan perustajana.
Adèle tuli suhteellisen vaatimattomista oloista. Isä, kemiöläisen tilanomistajan poika, Johan Wilhelm Weman (1804-1849) oli ammatiltaan maanmittari ja äiti nimeltään Karolina Vilhelmina Granbohm (1801-1878). Isänsä Johan Wilhelm oli huikentelevainen ja kuoli jo nuorena.
Adèle pääsi tätinsä kasvattilapseksi Kemiönsaarelle Gundbyhyn jo puolentoista vuoden ikäisenä. Perheellä oli vahvat siteet Kemiöön, koska Adélen isän isoisä oli ollut siellä kirkkoherrana.
Adèle aloitti 13-vuotiaana tyttökoulun, Svenska fruntimmerskolan i Åbo, vuonna 1857. Hän haaveli nuorena näyttelijättären urasta. Täti ei kuitenkaan tukenut ajatusta.
Kansakoulu saapuu Kemiöön
Kansainvälisessä Viipurissa Adèle sai ajatuksen, jonka hän myös toteutti myöhemmin kotiseudullaan. Hän nimittäin vietti pidemmän aikaa viipurilaisten sukulaistensa luona ja pääsi tutustumaan kulttuurielämään. Kemiöön palattuaan hän päätti omistaa elämänsä lasten sivistystason nostamiseen koulutuksen avulla, koulutus joka antaisi elämälle paremmat selviytymisen mahdollisuudet.
1860-luvun puolessa välissä hän perusti rahvaan lapsille Kemiöön ruotsinkielisen kansakoulun. Yhdessä serkkunsa Alma Dahlin kanssa hän sisusti pienen koulun yhteen kotitalonsa kamareista Gunbyn kartanossa. He opettivat lapsille laskentoa, lukemista ja kirjoittamista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu siirrettiin Kemiön uuteen pitäjäntupaan, jossa ilman palkkaa yhä edelleen opettivat Adèle ja Alma.
Työskenneltyään sijaisena Taalintehtaan koulussa 1872 Adèle päätti, että Kemiöön oli saatava kunnallinen kansakoulu. Kunnan päättäjät eivät ilahtuneet Adèlen ehdotuksesta 1870-luvun alussa, muuten tavallinen kannanotto kunnan päättävissä elimissä kautta koko Suomen. Mutta kunnallinen kansakoulu perustettiin Kemiöön kaikesta huolimatta.
Vuonna 1873 Adèle Wemanista tuli pitäjän ensimmäinen kansakoulunopettaja tosin vailla opettajan pätevyyttä. Ja samana vuonna 1873 aloitettiin erillinen kurssi myös pojille. Koulu toimi kirkonkylässä vuoteen 1882, jolloin se yhdistettiin uuteen Vretan kansakouluun.
Vuodesta 1885 eteenpäin Adèle opetti Vretassa yhdessä entisen oppilaansa, opettaja Nils Oskar Janssonin (1862-1927) kanssa, josta tuli Adèlen ohella paikkakunnan merkittävä kansansivistäjä. Vretan koululla Weman työskenteli 72-vuotiaaksi asti.
Jansson ja Weman asuivat Vretan kansakoululla useita vuosikymmeniä, eivät kuitenkaan yhdessä.
Vuonna 1911 alueelle rakennettiin huvila, joka nimettiin Villa Sagalundiksi. Tästä huvilasta tuli Janssonille, joka asui huvilan länsipäädyssä, ja itäsiivessä asuvalle Womanille eläkeläiskoti. Heidän kuoltuaan kodit runsaine esineistöineen museoitiin ja ovat nähtävissä vielä tänäkin päivänä.
Nuoriseuratoiminta käynnistyy
Adèle Weman oli kotiseudullaan merkkihenkilö, ei vain kirjallisten harrastustensa vuoksi vaan myös siksi, että hän otti koko elämänsä ajan innokkaasti osaa kansansivistys- ja nuorisoseuratoimintaan sekä muuhun paikkakunnan sivistyselämään.
Kansakoulun ohella myös yhdistystoiminnalla oli suuri sivistyksellinen merkitys. Adèlen tavoitteena oli tehdä kemiönsaarelaisista aktiivisia kansalaisia. Ensimmäiset nuorisoseurat yhdistivät voimansa vuonna 1894 ja ottivat kaksi vuotta myöhemmin nimekseen Kimito ungdomsförening, josta tuli muiden alueiden nuorisojärjestöjen esikuva.
Yhdistyksen suurin ponnistus oli Wrethallan nuorisoseurantalon rakentaminen, jonka vihkiäisiä vietettiin vuonna 1899.
Muistelmissaan Minnen i skuggor och dagrar (1933) Adèle Weman ei korosta vain omaa rooliaan paikallisen kansalaisyhteiskunnan synnyssä, vaan hän kuvailee myös muita osallistuneita henkilöitä ja myös heitä, jotka vastustivat muutosta.
Kirjallinen tuotanto
Adèle Weman ei kirjoittanut aina omalla nimellään, vaan hän käytti nimimerkkejä Parus Ater (kuusitiaisen nimi latinaksi), Zakarias ja Inge Storm.
Parus Aterin nimellä julkaistiin kansankuvaukset En byhistorie (1883) ja På landsbygden (1885) sekä kymmenkunta runokokoelmaa: Till Nordpolen (2019), Stämningsstunder (1925), Aftonklockan (1919), Valda dikter (1917), Vinterdrömmar (1915), Bylåtar och strängaspel (1911), Från loft och logar (1909), Giftermålsbyrån och andra dikter (1900), Toner från bygden (1898) sekä näytelmä Kung Ivars dotter (1915) sekä
novellikokoelma Förtroliga stunder (1921). Menestyskomedian nimi on Läsförhörskalaset på Hultnäs (1914).
Adèlen ensimmäinen lastenkirja Efter Lexan följer Lekan. Berättelser och Lekar af Parus Ater (1884) ja toinen sarjan teos Barnafröjd, versifierade lekar och berättelser (1899).
Inge Stormin nimellä ilmestyi kirjailijan laajin teos, romaani Uppåt eller nedåt (1890), joka kertoo säätyläisnaisesta ja kansan miehestä. Muistelmansa hän kirjoitti omalla nimellään, Minnen i skuggor och dagrar (1933).
Adèle Weman kirjoitti myös paljon sanoma- ja aikakauslehtiin.
Sagalundin museo
Vuonna 1900 perustettu Sagalundin museo on Suomen ensimmäinen ulkoilmamuseo. Mallia haettiin Ruotsista ulkoilmamuseo Skansenista. Sagalundin perusti opettaja ja entinen Adèlen oppilas Nils Oskar Jansson. Museoalueella on Kemiönsaaren historiallisia rakennuksia kuten käräjätalo, torppa, maatila, huvila, kaksi vanhaa koulua sekä paljon innostavia leikkiympäristöjä lapsille ja tietysti lounaskahvila nimeltään Café Adèle.
Adèle Weman vietti vanhuuden ajan päiviään niin Helsingissä kuin Vretan kansakoulun alueelle perustetun Sagalundin museoalueen puutarhan keskelle rakennetussa kotimuseo Villa Sagalundissa, jossa sijaitsevat Nils Oskar Janssonin ja Adèle Wemanin museoidut kodit.
Sagalundin museo ylläpitää Wemanin arkistoa ja muistoa mm. hänen käsikirjoituksiaan, päiväkirjojaan, kirjeenvaihtoaan ja muuta aineistoa.
Kirjailija, nuorisoseuratoiminnan uranuurtaja ja kulttuurivaikuttaja Adéle Weman on haudattu Kemiön hautausmaalle.
