”Rva Adéle Asp on sitäpaitsi taitava kynänkäyttäjä ja muuten ihmisenä niin omantunnontarkka, tehtävissään täsmällinen ja luonteeltaan suuripiirteinen, että hänen vertaisiaan saa etsiä.” Naisten ääni vuonna 1922.
Adéle Sofia Nikander syntyi Helsingissä vuonna 1870. Hänen isänsä oli satulaseppämestari ja maanviljelijä Juho Ristonpoika Nikander (1836 – 1889) ja äiti Sofia Wilhelmina Nikander o.s. Degert (1845-1898). Perheeseen syntyi kymmenen lasta.
Adéle kävi tyttökoulun ja pääsi Helsingin Teollisuuskoulun rakennusosastolle ja valmistui rakennusmestariksi 1891 saamatta kuitenkaan päästötodistusta. Hänet lasketaan kuitenkin ensimmäisten naisrakennusmestareiden joukkoon maassamme.
Ensimmäinen varsinainen naisrakennusmestari Suomessa oli Hilda Hongell (1867-1952), joka syntyi Maarianhaminassa samalla ollen myös Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen rakennusmestari. Hongell valmistui teollisuuskoulusta normaalina opiskelijana vuonna 1894 rakennusmestariksi keskiarvon ollessa 9 ja kurssinsa toiseksi parhaana. Hongell suunnitteli noin sata sveitsiläistyylistä rakennusta lähinnä Maarianhaminaan.
Koti ja Yhteiskunta -lehti uutisoi 15.4.1891 näin Adélen opiskelusta teollisuuskoulussa:
”Nainen suorittanut oppijakson teollisuuskoulussa. Neiti Adèle Nikander on hiljakkoin suorittanut täydellisen oppijakson täkäläisessä teollisuuskoulussa. Päästötodistusta hän ei kumminkaan voinut saada, koska naisilla ei ole oikeutta päästä vakinaisiksi oppilaiksi teollisuuskouluihin.” Adélene siis suoritti tutkinnon, mutta ei saanut päästötodistusta, kun oli ylimääräinen oppilas. Uutiskynnys tässä kuitenkin ylitettiin.
Puoliso Gustaf Asp oli arkkitehti
Adéle Nikander vihittiin avioliittoon arkkitehti Gustaf (Kustaa) Edvard Aspin (1866-1952) kanssa vuonna 1892. Heillä oli seitsemän lasta, joista kaikki saavuttivat aikuisiän.
Gustaf Asp oli opiskellut arkkitehdiksi Helsingin Polyteknillisessä opistossa ja valmistunut vuonna 1886, siis 20-vuotiaana. Hän tuli tunnetuksi ensimmäisten suomenkielisten rakennusalan oppikirjojen tekijänä, joissa hänen vaimonsa avusti piirtämällä muun muassa kirjoissa käytetyt havaintokuvat. Gustaf Aspista tuli Turun Teollisuuskoulun ja koko rakennusteollisuuden kehittämisen kannalta hyvin merkittävä henkilö.
Vuonna 1888 Asp siirtyi opettajaksi Turun Teollisuuskouluun ja toimi lehtorina vuodet 1889–1925 sekä koulun rehtorina 1904–1910 ja uudelleen 1913–1919. Lehtorin virasta erottuaan Gustaf Asp oli töissä Turun kaupungin talojen isännöitsijänä vuoteen 1930 asti, jolloin perhe muutti Lohjalle.
Adéle ei jäänyt kotirouvaksi, vaan hän toimi kirjastonhoitajana Turun Teollisuuskoulussa miehensä johtajakauden aikana. Turun kunnallisen ammattientarkastajan virasta Adéle erosi vuonna 1930. Virkaan hänet oli valittu vuonna 1919.
Toimittaja Maikki Friberg kirjoittaa Naisten äänessä 6.5.1922 käyntiään Turun Suomalaisen Naisliiton osaston vieraana ja myöskin Adéle Aspin kotona. ”Ehdin vain matkapäivänä aamiaiselle herrasväki Aspille, joiden koti on hyvin hauska ja uudenaikainen jo siinä suhteessa, että molemmilla on toimi, rouva on asuntotarkastaja ja herra arkkitehti. Rva Adéle Asp on sitäpaitsi taitava kynänkäyttäjä ja muuten ihmisenä niin omantunnontarkka, tahtävissään täsmällinen ja luonteeltaan suuripiirteinen, että hänen vertaisiaan saa etsiä.”
Kustaa Asp toimi myös Evankeliset Ystävät -liikkeessä kustantaen ja toimittaen hengellisiä kirjoja sekä saarnaajana toimien. Hän oli aputoimittajana Evankelisten Ystävien lehdessä Armon sanomat. Mikä on Evankeliset Ystävät? Vapaakirkollinen liike ajautui 1890-luvulla kriisiin. Ruotsista tullut pyhitysliikkeen ”synnittömyysoppi” jakoi liikkeen. Opin kannattajien mukaan Kristuksen sovitustyöstä johtuen ei enää ollut olemassa kadottavaa syntiä, eikä kadotustuomiota. Axel Skutnabbin (1875-1929) johdolla vapaakirkollisista erosivat vuonna 1900 omaksi Evankeliset Ystävät nimiseksi liikkeekseen.
Naisten äänioikeuskeskustelua Turussa
Unioni Naisasialiitto Suomessa perustettiin 1892. Unioni järjesti 7.11.1904 Helsingissä laajaa huomiota herättäneen yleisökokouksen naisten äänioikeuden puolesta. Tässä kokouksessa vaadittiin samoja valtiollisia oikeuksia kaikille kansalaisille sukupuoleen, varallisuuteen ja sivistykseen katsomatta. Unioni toimitti valtiopäiville kokouksen anomuksen: valtiollinen äänioikeus naisille samoin perustein kuin miehille.
Äänioikeuskeskusteluissa oli myös Adéle Asp mukana. Turun Sanomat uutisoi 12.12.1905 Unionin äänioikeuskokouksesta, joka pidettiin Turun ruotsalaisella tyttökoululla. Unionin järjestämästä Naisen ääni -oikeusedustakokouksesta Helsingissä selostivat valtuutetut Gerda Frietsch ja Adéle Asp turkulaisille Unionin kannattajille.
Adéle valittiin myös nelihenkiseen lähetystöön, jonka tehtäväksi päätettiin evästää Turusta valittuja valtiopäivämiehiä, että he puoltaisivat äänioikeutta naisille. Eikä vain tätä vaan myös lähetystön piti neuvotella työläisnaisten äänioikeuskomitean kanssa, olivathan ”ylä- ja alaluokan” naisten vaatimukset samoja.
Sama kokous myös päätti perustaa Unionin paikallisosaston Turkuun. Turun Sanomat: ”Etupäässä naisten äänioikeuskysymystä selvittelemään ja ajamaan päätettiin perustaa Turkuun naisasialiitto, johon naisten ohella voi kuulua asiaa harrastavia miehiäkin ja joka liittyy paikallisosastoksi naisasialiitto Unioniin.”
Liiton väliaikaiseen hallitukseen valittiin seitsemän henkilöä, joista Adéle Asp oli yksi. Osasto perustettiin ja ensimmäinen kokous oli helmikuussa 1906. Adéle valittiin kirjuriksi toimikuntaan eli hallitukseen ja jäseniä oli tuolloin jo 36. Kirjurina eli sihteerinä hän toimi neljä vuotta.
Monissa luottamustoimissa mukana
Adéle osallistui moniin komiteoihin ja luottamustoimiin Turussa. Esim. vuonna 1908 hänet valittiin lastentarhalautakuntaan.
Sekä Unionin edustajana hänet valittiin valiokuntaan vuonna 1913, jossa suunniteltiin ammattikoulun perustamista Turkuun. Seuraavana vuonna hänet valittiin ammattikoulukomiteaan valmistelemaan kaksivuotista ammattikoulun perustamista Turkuun.
Vuonna 1915 oli haaveissa perustaa tyttöjen ammattikoulu ja tässäkin komiteassa mukana myös Adéle Asp.
Varattomien koululaisten ilmaisen kouluruokailun suunnitteluun Adéle valittiin vuonna 1913. Varat tulivat kaupungin kassasta.
Adéle kuului myös komiteaan, jonka tehtäväksi oli annettu Petrelius-puolisoiden lahjoitusrahastolla suunnitellun turvattomien lasten kodin perustaminen. Varat tulivat kunnallisneuvos ja liikemies Gustav Albert Petreliukselta, joka lahjoitti varat ruotsinkielisen lastenkodin perustamiseen.
Vuonna 1918 valittiin Turun kaupungin oppilaitosten kouluneuvostoihin henkilöitä ja Adéle tuli valituksi kuuromykkäinkoulun kouluneuvostoon.
Samoin työttömien naisten uusien hätäaputöiden järjestämiseksi valitsi kaupunginvaltuusto valiokunnan ja tässäkin Adéle oli vaikuttamassa.
Turun kansakoulujen johtokunnan jäsenyydestä vuonna 1924 hän pyysi eroa oltuaan jäsenenä kuusi vuotta.
Hän oli Turun Lastensuojelukeskuksen monivuotinen rahastonhoitaja, mutta erosi tehtävästään muutettuaan toiselle paikkakunnalle 1930.
Turun Suomalaisen Naisliiton osasto
Turun Suomalaisen Naisliiton osasto perustettiin 1907 ja lakkautettiin 1945. Adéle Asp toimi sihteerinä ja hallituksen jäsenenä useampana vuotena.
Suomalainen Naisliitto aloitti kesäjuhlienvieton vuonna 1909. Vuoden 1914 kesäjuhlia vietettiin Turussa. Pääpaino puheissa oli raittiuskysymys sekä köyhäin- ja lastenhoito-ongelmat. Samalla pidettiin kesäkokous, jossa Adéle valittiin komiteaan, jonka tehtävä oli laatia köyhäin- ja lastenhoitokysymyksestä mietintö lähetettäväksi liiton keskushallinnolle eli hallitukselle.
Adéle edusti osastoaan Naisliiton vuosikokouksessa ainakin vuonna 1914.
Adéle Asp kirjoitti artikkeleita Suomalaisen Naisliiton toimittamaan lehteen Naisten ääni.
Esimerkiksi vuonna 1923 numero 3:ssa otsikolla Kehoitus Naisten Äänen lukijoille ja eritoten Suomalaisen Naisliiton jäsenille ehdottaa Adéle Asp naisliittolaisia osastoja pelastamaan oman lehtensä Naisten ääni seuraavilla sanoilla:
”Kaikki nämä huolestuneet kysymykset lehtemme tulevaisuudesta, joita tiedän monen muun lehtemme ystävän tehneen itselleen, näyttivät mielestäni saaneen jonkunlaisen ratkaisun kun kuulin Rosmasta puhuttavan. Koska katson, että Naisliitolle on oma äänenkannattaja välttämätön, niin pidän että Rosmaa kannattamalla voi Liitto teossa osoittaa, että se tietää antaa arvon lehtensä toiminnalle ja ettei se vastakaan tahdo sitä ilman olla.
Liiton vuosikertomuksesta käy ilmi, että useat Liiton osastot ovat päättäneet merkitä Rosman osakkeita. Liitolla on 1860 jäsentä. Jos jokainen osasto panisi päämääräkseen myydä pari-kolmekymmentä osaketta, niin olisi tarkoitus saavutettu.”
Adéle Asp kannatti omaa julkaisua ja ehdotti naisliittolaisia mukaan pelastamaan lehden talous. Taustalla oli nimittäin tapahtumasarja, jossa Naisten äänen talous ja tilausmaksujen perintä oli hoidettu kömpelösti. Naisliitto perusti Osakeyhtiö Rosmanin, joka lakkautettiin vuonna 1927 ja Naisliitto alkoi itse kustantaa Naisten ääntä aina vuoteen 1950.
Vuonna 1930 Turun Suomalaisen Naisliiton osasto järjesti monivuotiselle jäsenelleen Adéle Aspille jäähyväisjuhlan talouskoulussa hänen paikkakunnalta muuttamisen vuoksi. Puheita pidettiin ja hänelle annettiin lahjaksi kukkia ja kaksi lampettia.
Käännöksiä ja kuvituksia
Koti ja kontu. Ruotsalaisen huvilan ja huvilakaupungin tutkielmia. Kirjoittanut August Brunius, suomentanut Adéle Asp. Rakentajain Kustannus Oy. Sivuja 176, kuvia 72. Teosta on yhä saatavilla antikvariaateista.
Adéle suomensi Baselin yliopiston professorin F. Hemanin 636-sivuisen teoksen Juudaan kansan historia Jerusalemin hävityksen jälkeen. Evankelinen kirjapaino 1915, Tampere. Teoksen kustansi aviopuolisonsa yritys Evankelinen kustannusliike G. E. Asp. Teosta on saatavilla antikvariaateista.
Gustaf Asp kirjoitti oppikirjasarjan Huonerakenteiden oppi I-VI. Opettajantyössään hän oli havainnut, että rakennusalalla tarvittiin suomenkielistä oppimateriaalia ja niinpä hän julkaisi vuosina 1900-1908 alan perusoppikirjaksi muodostuneen 6-osaisen Huonerakenteiden opin. Kirjassa Asp käytti rakennustyömailla käytettyä arkisanastoa. Vaimonsa Adéle avusti miestään oppikirjojen teossa piirtämällä muun muassa kirjoissa käytetyt havaintokuvat. Teos nousi huomattavan tärkeään rooliin suomalaisessa rakentamisessa, sillä se oli ensimmäinen suomenkielinen rakennusalan oppikirja.
Adéle Asp on haudattuna Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle samaan hautaan, missä lepää hänen aviopuolisonsa Kustaa ja heidän lapsensa Merja Muroma.
