Pietarissa syntynyt Ada Äijälä oli harvinaisuus 1900-luvun alun naisasialiikkeessä: vapaamielinen, ennakkoluuloton ja valppaasti aikaansa seuraava. Uudistaja, joka jätti jälkensä niin Suomalaiseen Naisliittoon kuin koulumaailmaan.

Ada Äijälä syntyi joulukuussa 1886 Pietarissa, missä hänen isänsä oli Rautateiden palveluksessa. Koulunsa hän aloitti Pietarin suomalaisessa valmistavassa koulussa, jossa herätti opettajiensa huomion lahjakkaana, tottelevaisena ja vaiteliaana tyttönä.

Vanhempien muuttaessa vuonna 1898 Turkuun Ada jatkoi koulunkäyntiä Turun suomalaisessa tyttökoulussa ja sen jälkeen – vanhempien siirryttyä Helsinkiin – yksityisessä ruotsalaisessa opistossa (Svenska Privata läroverket för flickor), josta pääsi ylioppilaaksi keväällä 1905.  Hän meni Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon, minkä käytyään työskenteli osuusliike Elannossa ja opettajana Helsingin yksityisessä kauppakoulussa.

Opinhalu ja tiedon jano vievät pitkälle

Liikemaailma ei kuitenkaan tyydyttänyt yhteiskunnallisista asioista kiinnostunutta Ada Äijälää, joka haaveili sanomalehtialasta.  Toive toteutui, kun hän pääsi ”ammattineekeriksi” ensin Kotkan ja Lahden sanomalehtiin, sitten Kuopioon Savo-lehteen.

Vaikka hän kertomansa mukaan viihtyi erinomaisesti itäsuomalaisessa ympäristössä ja sopeutui hyvin savolaisten luonteen ja tapojen vivahduksiin, opinhalu toi hänet takaisin pääkaupunkiin, jossa hän aloitti historian, kansantalouden, venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnot.

Vuonna 1914 hän suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon, minkä jälkeen toimi opettajana Helsingin kunnallisessa yhdenpäivänkoulussa (yksi päivä koulussa, viisi työssä). Varsinainen virka hänellä oli rautatiehallituksessa, josta erosi vuonna 1927 mentyään naimisiin Kastorin perustajan, toimitusjohtaja Isak Räsäsen kanssa. Puoliso oli Teosofisen Seuran johtomiehiä, ja Adankin arvellaan olleen teosofi.

Samana vuonna hän perusti puolisonsa kanssa Helsinkiin Balderin saliin oman koulun, 8-luokkaisen Uuden Yksityisen yhteislyseon, ja toimi sen johtajana ja opettajana.

Synnyinlahjana terävä ja älykäs kynä

Ada Äijälä liittyi Suomalaiseen Naisliittoon 1910-luvulla. Hän tunsi omakseen sen arvomaailman, johon kuului taistelu naisten oikeuksien ja vapaiden kehitysmahdollisuuksien puolesta. Hän oli myös aktiivi naisliittolainen: kuului liiton keskushallitukseen, toimi Helsingin osaston varapuheenjohtajana vuosina 1921–1927 ja perusti Sippolaan Naisliiton osaston. Sisarpiirissä hän edusti sovittavaa, kaikkia ymmärtävää, tyyntä ja tasapuolista voimaa.

Ada Äijälä kuului myös Naisten Äänen toimitukseen ja oli sen ahkera avustaja käyttäen muun muassa nimimerkkiä Tähystäjä. Aikalaistensa mukaan hänellä oli ”terävä ja älykäs kynä” sekä erinomaiset puhelahjat.

Naisten Äänestä näkyy, että Ada oli myös haluttu puhuja. Hän esitelmöi Naisliiton iltamissa maisteriylioppilaille naisasiatyöstä, kertoi jäsenillassa Viron matkastaan, yhdessä kesäkokouksessa köyhäinhoidosta ja toisessa asiasta, joka oli ”käynyt sanomattoman polttavaksi” eli naimisissa olevan naisen kansallisuudesta. Vuonna 1924 hän esitelmöi Pohjoismaisessa naisasiakongressissa naisten titteleistä rouva ja neiti. Seuraavana vuonna häneltä ilmestyi kirja Voiko olla rouva vaikka ei ole rouva.

Poliittisesti Ada Äijälä lukeutui porvarilliseen keskustaan. Hän oli edistyspuolueen edustajaehdokkaana vuonna 1919 Uudellamaalla, mutta ei valittu.

Tuntumaa politiikkaan Ada Äijälä oli saanut jo Kuopiossa, jolloin hän – nuori ylioppilas ja toimittaja – järjesti rohkeasti kirjapainon konttoristin kanssa kokouksen, jossa valittiin nuorsuomalainen kansanedustajaehdokas.  Kehotuksen siihen hän oli saanut kahdelta koulunjohtajalta Helsingistä: Lucina Hagmanilta ja Alli Nissiseltä.

Tapaturma keskeytti elämäntyön

”Adassa oli reformaattorin vapautuneisuutta, tunteen syvyyttä ja voimaa, suurpiirteisyyttä ja ennen muuta lujaa uskoa ja intomieltä. Valmis aina ja kaikkialla vastaamaan asiastaan. Mieleltään syvästi isänmaallinen, vapaamielinen ja ennakkoluuloton.”

Näin ylistävästi alkaa vuoden 1928 Naisten Äänessä julkaistu nekrologi Ada Äijälä-Räsäsestä, joka ”oli saanut tapaturmaisen lopun työhön tullessaan Leppävaaran läheisellä ylikäytävällä”. Hänet siunattiin Hietaniemen krematorion kappelissa, ja teosofisen seurakunnan sekakuoro lauloi.

Muistotilaisuudessa Naisliiton puheenjohtaja Hilja Vilkemaa totesi, että vaikka ”inhimillisin mitoin merkittynä Ada Äijälän elämä oli suhteellisen lyhyt, hän ehti piirtää rasteja kulkemansa tien varrelle. Hän jätti ympäristöönsä jäljet persoonallisuudestaan ja työstään. Hän ei kuulunut niihin, jotka puhuvat vain puhuakseen. Ainoastaan silloin, kun jokin kysymys voimakkaasti askarrutti hänen ajatuksiaan, kun jokin epäoikeudenmukaisuus tai kierous yhteiskuntaoloissa tai ihmisten käsityksissä oli häntä syvästi loukannut, silloin hän oli arvelematta valmis esiintymään. Mihin hän kerran kiinnitti huomionsa, siinä hän ajatteli ajatuksen päähän asti ja esitti sen sellaisella persoonallisella vakaumuksella ja ponnella, että epäilijä ja vastustaja tunsi kohdanneensa väkevämpänsä.”

Adan perintö elää Klaukkalassa

Puolison lisäksi Ada Äijälää jäi kaipaamaan suuri joukko työtovereita, oppilaita ja ystäviä, joista moni naisliittolaisia. Ja koulu, joka muutti Teosofisen Seuran taloon Kansakoulukadulle. Koulun uudeksi ylläpitäjäksi perustettiin Ada Äijälän Koulu Oy. Vuonna 1938 koulu sai oman talon Arkadiankadulta ja nimeksi tuli Arkadian yhteiskoulu. 1980-luvun lopussa se siirtyi Nurmijärven Klaukkalaan ja tunnetaan nykyään nimellä Arkadian yhteislyseo.

Jo Ada Äijälän aikana koulussa oli opettajana Anni Rautiainen, Naisliiton toimijoita ja Naisten Äänen avustaja, ja heti hänen kuolemansa jälkeen koulun johtajana toimi pari vuotta Naisliiton puheenjohtaja Hilja Vilkemaa. Puoliso Isak Räsänen oli koulun johtokunnassa vuoteen 1933 saakka.

Tukea Naisten ääni -hankkeelle

Yksi nykyisen koulun taustatukijoista on Ada Äijälän Koulu Oy, jonka osakkeita Suomalainen Naisliitto omisti kevääseen 2014 saakka. Liitto oli ne ostanut 1960-luvulla varsin nimelliseen hintaan Helsingin osastolta. Osasto samoin kuin yksittäiset henkilöt – muun muassa Hilja Vilkemaa – olivat aikoinaan hankkineet osakkeita koulua tukeakseen.

Vaikka Ada Äijälän koulu Oy:n osakkeilla oli vain nimellisarvo, Naisliitto arvosti omistajuuttaan. Liiton edustaja kävi yhtiön kokouksissa ja Arkadian yhteislyseon opettajia ja oppilaita nähtiin Aurorankadulla musisoimassa ja juhlissa.

Osakkeiden omistamisesta keskusteltiin Naisliitossa aika ajoin, sillä koulun ylläpitäminen ei kuulu liiton perustehtäviin. Varsinaisesti aktivoiduttiin vuonna 2012, kun osakkeille ilmaantui ostajaehdokas. Naisliitto selvitti tuolloin asiantuntijoiden avulla niiden markkina-arvon ja alkoi etsiä ostajaa. Se löytyi, ja osakkeet vaihtoivat omistajaansa kesäkuussa 2014.  Ja kreivin – tai oikeastaan kreivittären – aikaan. Osakkeista saatujen eurojen avulla saatiin alulle Naisliiton mittava verkkohanke, Naisten Ääni.

Myös Ada Äijälä, aikansa vaikuttajanainen, on saanut siihen nyt omat sivunsa.

Itsepintaisuus palkittiin kunniamerkillä

Naisliiton omistamat Ada Äijälän koulun osakkeet ovat kiinnostaneet ulkopuolisia ennenkin. Vuonna 1957 vasemmistoliike painosti Inkeri Savolaista, Suomalaisen Naisliiton tuolloista puheenjohtajaa, myymään osakkeet. Inkeri Savolainen ja Naisliitto eivät taipuneet, joten Sirola opistoa ei perustettu koulun tiloihin Arkadiankadulle. Itsepäisyyden ansiosta Inkeri Savolaisen nimi oli itsenäisyyspäivänä tasavallan presidentin myöntämien kunniamerkkien listassa. Suomen Leijonain ritarimerkki jäi tämän koulukiistan muistoksi.

Myöhemmin Naisliiton Helsingin osasto myi osan omistamistaan osakkeista koulun osakkeita omistavalle säätiölle ja lahjoitti myynnistä saamansa rahat koulun oppilaiden stipendirahastoksi. Rahasto on edelleen olemassa, tosin sen varat on jo lähes kokonaan jaettu stipendeinä.

Liiton omistamat osakkeet pysyivät liitolla vuoteen 2014 saakka, ja yksi osake Opetusneuvos Hilja Vilkemaan stipendisäätiöllä edelleen.