Hilda Seppälä – SDP:n kansanedustaja ja pitkän puurtajatien kulkenut naisasianainen

Näin muistelivat ystävät kansanedustaja Hilda Seppälää hänen kuolemansa jälkeen:

”In memoriam kansanedustaja Hilda Seppälä

Jälleen tuntuu kynä painavalta eikä ota juostakseen. Onhan kirjoitettava henkilöstä, joka inhimillisesti katsoen aivan kesken tärkeitä toimiaan sai kutsun ja jota kohtaan tunsimme lämmintä henkilökohtaista aateystävyyttä, jonka elämänote ja toiminta herättivät aina suurta kunnioitusta ja luottamusta ja jonka sympaattinen henkilökuva jätti mieleemme syvän, vilpittömän kaipauksen.

Ei ollut Hilda Seppälän mainen matka käyntiä ruusuilla ja kukkasilla, mutta sittenkin on sanottava sen kulkeneen onnellisten tähtien alla ja suuntautuneen vähäisen torpan ja kyläräätälin tyttären kapeasta piennarpolusta aste asteelta ja ankaran elämänkoulun osastosuorituksin yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän keskuspaikkoihin, missä toimintamahdollisuudet laajenevat ja syvenevät samalla kuin velvollisuudet ja vastuukin moninkertaistuvat. Hilda Seppälä oli jo vuosikausia Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja sen eduskuntaryhmän keskeisimpiä ja käytetyimpiä voimia, henkilö, jolle annettiin arvoa oman ryhmän ulkopuolellakin. Hän oli harras ja pystyvä yhteiskunnallinen toimihenkilö, jonka kykyä, tarmoa ja vakavaa harkintaa paljon käytettiin. Hän oli Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton sihteeri, liiton toiminnanjärjestäjä ja Toverittaren toimittaja. Hänet näki mukana vastaanottavaisena, myötätuntoisena ja sopeutuvana puoluerajojen ulkopuolellakin monissa sellaisissa riennoissa, joiden tarkoituksena on valistaa ja nostaa, tehdä oikeutta ja auttaa kehitystä oikeaan suuntaan. Hänen elämänsä oli todistuksena siitä, mihin voidaan päästä tarmolla ja tahdonvoimalla, ja miten älykäs ja luontaisilla lahjoilla varustettu ihminen voi saada paljon aikaan sekä suorittaa merkittävän elämäntyön lyhyenkin elämän aikana.

Emme aavistaneet kirjoittaessamme Hilda Seppälästä hänen 50-vuotispäivänsä johdosta (N.Ä. nro 7 v. 1929), että se kerta jäi viimeiseksi hänen tapaamisekseen. Oli hyvä, että silloin kohtasimme. Vain kipeä muisto on mielessämme ja hänen rikas, velvoittava, elämäntyönsä etsii jatkajaa. Me olemme jälleen yhtä lahjakasta ja miellyttävää tarmon ja työn ihmistä, valveutunutta ja päämääristään tietoista naista ja uskollista, kansaansa rakastavaa sydäntä köyhempiä.”

Hilda Seppälä – SDP:n kansanedustaja ja pitkän puurtajatien kulkenut naisasianainen

Lapsuus

Hilda Seppälä syntyi Joutsassa, siellä ja lähipitäjissä laajalti tunnetun kyläräätälin, sittemmin pienviljelijän, tyttärenä ja saanut lapsilauman esikoisena 11 vuoden vanhasta kiertää isänsä mukana ”penkkiräätälinä” talosta taloon Joutsan, Hartolan ja Luhangan pitäjät. Vanhemmat sallivat kaikkien lastensa käydä kansakoulun siitä huolimatta, että olivat varattomia ja lähimpään kouluun oli matkaa 15 kilometriä ja lasten täytyi olla viikkomääriä kotoa poissa asuen vieraissa.

Nuoruus

Hilda Seppälä suoritti 17-vuotiaana kotipitäjässään kiertävässä karjakkokoulussa karjakko- ja meijerinhoitajakurssin.  Sen jälkeen hän palveli kolme vuotta karjakkona ja meijerinhoitajana, kunnes lapsuudesta saakka mielessä kytenyt kaipaus päästä kotinurkkia ulommaksi jotain uutta kuulemaan, näkemään ja oppimaan sai yliotteen.

Ompelijan ammattia kohti

Hilda Seppälä siirtyi Helsinkiin päämääränään ompelijan ammatti ja sille valmistuminen. Asia oli helpommin sanottu kuin tehty. Ilman tarvittavia oppirahoja tytön tie nousi pystyyn, ja hänen oli ruvettava kotiapulaiseksi. Sittemmin Hilda Seppälä sai paikan leipuriliikkeessä, jossa hänen oli mahdollista yrittää kaikenlaisessa työssä klo 04–21.30, saipa sieltä kahden päivän kesälomankin. ”Tähän aikaan”, kertoi Hilda Seppälä, ”kantautuivat korviini ensimmäiset esitelmät ja keskustelut kahdeksan tunnin työpäivistä ja säädetyistä vapaa-ajoista, mutta kaikki tuntui haaveelta, joka tuskin koskaan muuttuisi todellisuudeksi. Aprikoin, mihin sitten yliajan käyttäisi ja miten tulisivat tehtävät hoidetuiksi?  Mahdotonta!”

Ompeluala veti vastustamatta, niinpä Hilda Seppälä jätti paikkansa leipomossa ansaittuaan tarvittavat opiskelurahat, pyrki ja pääsi työhön tukkuriliikkeeseen. Hän toimi tuolla alalla useita vuosia, kunnes meni 1904 naimisiin ja muutti miehensä kanssa pois pääkaupungista asuen ensin Hangossa, sittemmin Turussa, Uudessakaupungissa ja Kotkassa.

Kansalaissodan aika oli kovaa ja kärsimysrikasta aikaa niin Hilda Seppälälle kuin monille muille, niinpä sanan sattuessa ohimennen niihin aikoihin sai herkän aatteenihmisen silmä kostean kiillon. Vuoden 1918 lopusta asti on Hilda Seppälä asunut pääkaupungissa tehden alussa entistä työtään tukkuriliikkessä, kunnes sai kutsun antautua kokonaan yhteiskunnalliseen raittius- ja uudistustyöhön.

Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen

Vuonna 1919 Hilda Seppälä otti vastaan Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton sihteerin viran. Vuodesta 1927 Hilda Seppälä sihteeri-tehtävän ohella toimitti liiton äänenkannattaja Toverittaret-lehteä. Eduskuntaan Hilda Seppälä valittiin 1922 Suomen Sosiaalidemokraattien Puolueen kansaedustajana ja ryhmän keskuudessa suurta luottamusta nauttien myös valtiovarainvaliokunnan jäsenenä. Helsingin kaupunginvaltuutettu Hilda Seppälästä tuli 1919.

Palvelleessaan leipuriliikkeessä Hilda Seppälä kuuli ensimmäisen kerran miespuolisten työtoveriensa suusta työväenliikkeestä ja sen pyrkimyksistä. Siirryttyään ompelualalle hän toimialansa velvoittamana joutui jäseneksi ompelijattarien ammattiosastoon, otti innolla osaa sen toimintaan, korotettiin osaston kirjuriksi ja sai seuraavan keväänä työväen mielenosoituskulkueessa ammattiosaston edustajana kannettavakseen punaisen airue-nauhan. ”Se hytkäytti mieltä somalta paikalta”, huomautti Hilda Seppälä. Hankoon muuton jälkeen hän sai sikäläisen työväen puolueen naisista kokeneimpana ja eniten järjestöissä toimineena näyttää, mihin pystyy. Siellä Hilda Seppälä sitten piti ensimmäiset puheensa ja esitelmänsä ja siellä, kuten myöhemmin muuallakin, hän oli paikallisten naisosastojen ”silmäätekevin”. Naisosaston toiminnan järjestäminen onkin aina ollut Hilda Seppälälle tärkeää. Ja sepä se on tehnyt hänestä liitolle hyvän sihteerin.

Välillä tosin Hilda Seppälä valmistui kunnalliseksi ammattientarkastajaksi ja haki siinä ominaisuudessa paikkaa Lahdessa, mutta ei saanut. Tämä olikin kuin kohtalon viittaus. Hilda Seppälä oli määrätty täyttämään piellysmiehen toimen Sosiaalidemokraattisen Työläisnaisliiton vartiopaikalla, sillä ilman hänen järkeänsä ja tahdonvoimaansa, työkykyänsä ja sopivuuttansa, ennen kaikkea synnynnäistä lahjakkuuttansa sosialidemokraattinen naisliike olisi ollut paljon vailla.

Naisten tasa-arvo sydäntä lähinnä

Hilda Seppälälle ovat seuraavat asiat sydäntään lähellä: asunto-olojen parantamisen ohella on työväen luokan naisten herättäminen ja saattaminen tasa-arvoon miesten rinnalle. Keinona siihen pyrkimisessä on työ naisten henkisen, siveellisen ja ammatillisen kohottamisen puolesta ja heidän saattamisensa omanarvon- ja velvollisuudentuntoon sekä tietoisiksi omasta tehtävästä oman itsensä ja yhteisön hyväksi.