• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki

Sota-ajan rankat vuodet

naisten-aani-logo-t

suomi100_94x71

Aili Alasirniö – sotavuodet Posion Sirniön kylässä

Äiti kirjoittaa isälle rintamalle 19.8.1941:”Tyyniä on kohdannut ikävä tapaus, Aarohan on kaatunut viime perjantaina. Kirkkoherra Koivisto kävi pyhänä sanaa tuomassa, siellä on ollut kovat taistelut. Satoja Pudasjärveläisiä on siellä kaatunut, mm Naamagan Reino.”

Ja 2.9.1941 äiti jatkaa: ”Tyynille syntyi tyttö 29 elokuuta ja sitte viime pyhänä oli sankarivainajien hautajaiset Taivalkoskella jolloin Aarokin haudattiin, me oltiin Isän ja Eskon (Tyynin ja Aaron 8- vuotias poika) kans siellä käymässä kun Tyyni ei voinut lähteä, kun oli 2 päivän vanha tyttö. Meillä oli valtion puolesta matkakyyti ja kahvitarjoilu Suojeluskunnan talolla, olihan se surullinen päivä meille kaikille. Toivottomuushan tuo pakkaa tulemaan mieleen, ettette tekään palaa muuten kun valkeassa arkussa.” Lue lisää Aili Alasirniön sotavuosien kokemuksista.

kirjoittanut Liisa Päätalo, julkaistu 14. 9. 2015

RUTH MUNCK – JÄÄKÄRILIIKKEEN AKTIIVI JA LOTTA

”Olemus on kapea, selkä iän kumaraan painama, mutta asettuessaan valokuvattavaksi hän ojentautuu ryhdikkääksi ja asettaa sirot säärensä tyttömäisesti viistoon. Hänen hopeanvalkoiset hiuksensa on kammattu pehmeälle sykerölle, kuperilla silmäluomilla erottaa hipaisun luomiväriä ja kaidoilla poskilla hehkuu hento ROUGE. Hänen olemuksestaan henkii hienostuneisuus ja tavaton lämpö. Eläväisten sanojen takana väikkyvät huumori ja itseironia. Lakastuneeksi kukaksi hän itseään…

kirjoittanut Elina Virtanen, julkaistu 28. 11. 2019

Tuulikki Antila – sata vuotta suomalaista journalismia

Naistoimittajat ry:n perustaja- ja kunniajäsen ja 1960-luvun lopun puheenjohtaja, ekonomi Tuulikki Antila (o.s. Väänänen) syntyi kolme viikkoa vanhaan itsenäiseen Suomeen Hämeenlinnassa 31.12.1917. Hän ehti elämänsä aikana kokea Suomen ja maailmanhistorian merkittävät käänteet ja tavata ajan valtaapitävät. Ennen kaikkea Antila koki naisen aseman muutoksen ruutuessuisesta hellapoliisista aktiiviseksi virkanaiseksi. Antila kirjoitti paljon, elävästi ja modernisti. Tupakka sauhusi taukoamatta. Hän työskenteli…

kirjoittanut Tiina Vahtera, julkaistu 24. 11. 2019

Kaija Karikoski asuu viiden tähden hotellissa

Tapaan hiljattain sata vuotta täyttäneen Kaija Karikosken palvelutalo Hopeataurissa, jossa hänellä on viihtyisä huone ja talon puolesta kaikki tarvittavat palvelut. 1800-luvun alussa Hackman osti Sorsakosken – pienen tehdasyhteisön Savosta, Sorsakoskelta. Miljööseen kuuluivat saha, mylly ja tiilitehdas. 1890-luvun alussa Hackman siirsi koko aterintuotantonsa Sorsakoskelle. Vuonna 1902 aloitettiin edullisten, yhdestä kappaleesta taottavien aterinten valmistus. Hackmanilla oli oma…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 18. 9. 2019

Pia Katerma – kulttuurin monitaitaja ja vaikuttaja

FT Pia Katerma vaikutti vahvasti 1930–70-luvuilla Suomen taide-elämään ja -kasvatukseen. Hän opetti kuvataiteita lyseolaisille, suunnitteli ryijyjä ja kirkkotekstiilejä Wetterhoffille ja oli Aalto-yliopiston edeltäjän, Taideteollisen oppilaitoksen yliopettaja. Monialaisuutta kuvaa myös se, että hän perusti eri taiteenalat yhdistävän Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen ja avusti teosofien lehteä.    Dagny Pia Katerma (alk. Lindberg) syntyi Kajaanissa lokakuussa 1905 pankinjohtaja Evert…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 18. 6. 2019

Naimi Jokela jakoi Ylipään postit kävellen

Naima, Naimi, Sofia Jokela (o.s. Hihnala) oli syntynyt 1.2.1895 Haapajoella Saloisissa. Hän solmi avioliiton Heikki Jokelan (s. 18.1.1886 k. 30.5.1960) kanssa. Pariskunta asettui asumaan pieneen taloon, joka sijaitsee Piehingin Ylipäässä entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Talo, jossa oli alkujaan vain yksi huone, seisoo kauniilla paikalla. Pihapiiristä johtaa haapakuja jokivarteen. Naimin…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 14. 5. 2019

Kampaaja Helli Kuoppa teki sähköpermanentteja ja juhlakampauksia kotioloissa

Helli (s. 17.2.1923 Nurmes) ja Jalmari (Jali) Kuoppa (s. 28.5.1909 Rautu) muuttivat vuonna 1947 Hämeenlinnasta Raaheen kahden lapsen kanssa. Helli oli silloin 24-vuotias. Hän oli saanut kampaajaopin ja työskennellyt Kolehmaisen kampaamossa Hämeenlinnassa. Jali oli palvellut sota-aikana vastuullisissa tehtävissä Päämajan kaukopartiossa. Rauhan tultua hän siirtyi armeijan palvelukseen. Jouduttuaan myöhemmin sodan loppuajan asekätkennästä syytteeseen hänen täytyi erota…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 3. 5. 2019

Kerttu Sovio – Kartanon tyttärestä seminaarin kanslistiksi

Murtolan tilan omistajille Selim Rydmanille (1872-1945) ja Helmi Lindénille (1876-1906) syntyi kolme tytärtä, joista vanhin Gertrud (Kerttu) Elisabeth syntyi 2.4.1898 Kiikassa, keskimmäinen kuoli yksivuotiaana. Selim Rydman solmi uuden avioliiton Tyyne Tillin kanssa vuonna 1908. Selimillä ja Tyynellä oli viisi tytärtä, joista yksi kuoli neljävuotiaana. Poikia oli kaksi, joista vanhempi kuoli kaksiviikkoisena. Murtolan tilan viljelyä jatkoi…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 3. 5. 2019

Ida Sofia Tuovinen – jalkinetyöntekijä ja amerikanleski

Oululaisessa sanomalehti Kalevassa oli 7.10.1913 uutinen: ”Kurjia perheenisiä. Kolmatta viikkoa sitten lähtivät täältä karkumatkalle Ruotsiin ja sen kautta mahdollisesti Amerikaan suutarit Abram Piuva ja Karl Oskar Tuovinen jättäen kumpikin seitsemänhenkisen perheensä peräti avuttomaan tilaan. Kumpainenkin perhe on jo kääntynyt kaupungin vaivaishoidon puoleen avunpyynnöllä. Mainitut suutarit ovat kumpikin viettäneet juopottelevaa elämää jo pitemmän ajan. Viimeksi lienee…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 16. 4. 2019

Ilona Soralahti – Raahen Siro-Asu täytti elämän

Ilona Soralahti (o.s. Kärki) perusti naisten alusasuja myyvän Raahen Siro-Asun vuonna 1961. Hänen uransa yrittäjänä oli poikkeuksellisen pitkä, yli 50 vuotta. Ilona Fedotan tytär Kärki syntyi 22.2.1923 kymmenlapsisen sisarussarjan puolivälissä. Hänen isällään Fedot Kärjellä oli kauppa ja tukkuliike Karjalassa Suojärven pitäjän Vegarusjärven kylässä. Kärjen kauppa sijaitsi asuintalon toisessa päädyssä. Kaupassa myytiin kaikkea mahdollista elintarvikkeista polkupyöriin.…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 4. 2019

Helle Kannila: tasa-arvon ja kirjastojen puolesta

Ehkä monetkin – varsinkin vanhemman polven suomalaiset – kuullessaan Helle Kannilan nimen osaavat yhdistää hänet suomalaiseen kirjastolaitokseen. Helle Cannelin (vuodesta 1938 Kannila) valittiin 1921 perustetun Valtion kirjastotoimiston johtajaksi, eli rakentamaan Suomeen yleistä kirjastolaitosta. Hän oli tuolloin vain 25-vuotias eikä hänen valintansa suinkaan ollut itsestäänselvää. Naisen – ja vielä nuoren naisen – valinta korkeaan valtion virkaan…

kirjoittanut Pirjo Tuomi, julkaistu 16. 4. 2019

Karin Mäkinen liikutti raahelaisia avojaloin

Laura Karin, Kati, Mäkinen (o.s. Koskelainen) syntyi 18.1.1920 Tervajoella Viipurin maalaiskunnassa (Vahvialassa). Lapsuuden koti ja koulu olivat Tervajoella, jossa hänen isänsä Mikko Koskelainen toimi maanviljelijänä. Nuorena tyttönä urheilu oli Katille lähempänä sydäntä kuin voimistelu. Omimmalta lajilta tuntui korkeushyppy. Olipa hänestä vähällä tulla olympialaisten kävijäkin, mutta maailmansota keskeytti Vierumäellä olympialeiriään pitävien harjoittelun. Hän on harrastanut myös…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 4. 2019

Pirjo Laukka – Opettaja ja lausuntataiteen edistäjä

Pirjo Laukka (o.s. Kinnunen) on syntyjään Karjalan tyttöjä. Hän syntyi vuonna 1933 Lauritsalassa, joka nykyään kuuluu Lappeenrannan kaupunkiin. Lauritsala oli ennen sotia työläiskylä, jossa asui Kaukaan tehtaan työväkeä. Pirjon isä Toivo Kinnunen oli lappeenrantalaisen suutarimestarin poika, joka kiinnostui maanviljelystä ja osti maatilan. Sanni-äiti oli työskennellyt sairaanhoitajana ennen avioliittoa. Pariskunnalle syntyi 7 lasta. Kinnusilla oli karjaa:…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 24. 3. 2019

Kirjailija Selma Anttila – Aikakautensa sydän ja omatunto

Kirjailija Selma Anttila (1867-1942) oli kirjailija, naisasian ajaja, sosiaalipoliitikko, rauhanaktivisti ja aikanaan vahva, vaikutusvaltainen persoona. Koulutus oli tuiki harvinainen etuoikeus 1880-luvulla rahvaanlapselle, vieläpä tytölle. Sepän tytärtä onnisti, sillä hänen koulutiensä kustansi Lahdessa kauppiaana toimiva isoveli. Selma Anttila kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun ja sen jatko-opiston valmistuen opettajaksi. Selma Anttila hakeutui Alli Tryggin työtoveriksi uuteen Sörnäisten Kansankotiin,…

kirjoittanut Sari Anttila, julkaistu 18. 2. 2019

Eeva Järvelä – Perheenemäntä ja ompelija

Tapaan perjantaina 4. tammikuuta 95 vuotta täyttävän Eeva Järvelän (s. 1924 o.s. Lukkaroinen) kotonaan Piehingissä, joka sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raaheen vuonna 1973. – Sinähän olet Mannisen Kirsti, kyllä minä sinut tunnen, hän sanoo, kun kättelemme. Ihmeellistä, että hän näkee lukea ilman silmälaseja. Kuulo on aikain saatossa mennyt heikoksi. Vanhat asiat ovat…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 1. 2019

Olga-mummon elämä tsaarinajoista tasavaltaan, Venäjän vallasta vaiheitten kautta itsenäisyyden aikaan

Suomi ei ollut vielä edes Suomi, kun Olga-mummoni syntyi. Alunperin Olga-mummo oli sukunimeltään Sukara ja sittemmin Manninen, ja hän eli ajat, jolloin Suomi muuttui itäisestä valtiojärjestelmästä joltisenkin läntiseksi kulttuuriksi. Mummoni syntymän aikaan Suomi oli Suomen suuriruhtinaskunta, vuodet 1809–1917 olivat suuriruhtinaitten aikaa, mikä kuulostaa äkkiä ajatellen ajasta vailla kokemuksia omaavalle turhankin loisteliaalta. Oli 5. helmikuuta, lauantai,…

kirjoittanut Pentti Jokinen, julkaistu 16. 1. 2019

Kerttu Kastelli – Maatalon emäntä ja kirjailija

Kerttu Mirjami Kastelli (o. s. Urpela) syntyi 15. elokuuta 1923 Nivalan Karvoskylällä isovanhempiensa omistamassa Weelannin talossa. ”Kastellin tiedon mukaan hänen syntymävuotensa oli katovuosi. Kertun isä joutui lähtemään ’taaloja tienaamaan’ Amerikkaan. Äiti yritti pitää kaksilapsista perhettä leivässä tekemällä muun muassa ompelutöitä. Taalakirjeitä tuli harvoin ja elämä oli tiukkaa, mutta Kerttu muisteli olleensa iloinen ja hauskuttaneensa isovanhempiaan…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 26. 11. 2018

Olga Ryselin, monitoiminen nainen kahdella vuosisadalla

Olga Hortling syntyi Oulussa 12.10.1868. Hänen isänsä oli lääninkamreeri Johan Gustaf Hortling ja äiti Olga Beata o.s. Ståhlberg. Hortlingin perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista kuusi kuoli jo varhaislapsuudessa. Olgan varhaisvuosista ei ole muita dokumentoituja tietoja kuin valokuvia. Ottaen huomioon hänen myöhemmät opintonsa, hän on varmaan saanut ohjausta pianonsoitossa. Pianotunnit kuuluivat säätyläistyttöjen koulutukseen. 1800-luvun virkamiesperheessä puhuttiin…

kirjoittanut Marja Anneli Rysä o.s. Hiltunen, julkaistu 26. 11. 2018

Anna Suonperä – aina muiden puolesta

”Minun tyttöni menee kouluun”, päätti raahelainen Maria Rajaniemi vuonna 1880. Naapurit sanoivat, kannattaako köyhän yksinhuoltajan kouluttaa Anna-tytärtään. Raahe oli tuohon aikaan jo sivuuttanut kukoistuskautensa puulaivojen rakentajana ja kansainvälisen merenkulun kaupunkina. Asukasmäärä oli pysähtynyt noin 3000:een eikä Pohjanmaan rata ollut tulossa Raahen kautta. Mutta Maria Rajaniemi näki tulevaisuuteen: koulutus vie eteenpäin. Raahe oli kehittymässä monipuoliseksi koulukaupungiksi.…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 26. 11. 2018

Lempi Lantto – Piiasta emännäksi

Lempi Maria syntyi 29.1.1896 Juoksengissa Ruotsissa. Käytti aluksi äitinsä omaa sukunimeä Kiviniemi, mutta muutti myöhemmin nimensä Juusoksi. Lempi tuli vuonna 1914 Ratasjärvelle piiaksi Maansaaren taloon, jota isännöivät tuolloin Juho (1850-1926)  ja Eeva Maria Kohkola. Talon ainoan tyttären Hulda Marian elämä jäi varsin lyhyeksi hänen sairastuttuaan ja kuoltuaan nuorena. Emäntä Eeva Maria kuoli vuonna 1917.Elämä jatkui…

kirjoittanut Maija Huhta, julkaistu 25. 11. 2018

Suoma Tausta koki sodan Hailuodossa

Suoma Tausta o.s. Sipola syntyi 1920 Hailuodossa. Hän kasvoi 13-lapsisessa perheessä. Heti rippikoulusta päästyään Suoma liittyi lottajärjestöön. Hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa Hailuodon Ojakylän Osuuskaupan toimistossa sijaitsi radiopuhelinkeskus. Kun Suoma oli Osuuskaupassa työssä, hänelle opetettiin puhelinkeskuksen käyttöä. Talvisodan puhjettua Suoma ja kaksi muuta nuorta naista, Siiri ja Laina, osallistuivat ilmavalvontaan: he hoitivat puhelinkeskusta öisin neljän tunnin…

kirjoittanut Kirsti Ojala, julkaistu 4. 10. 2018

Hilja Hartman (o.s. Alaviuhkola) – elämän vaiheet

Hiljan isä oli Petteri (Pehr) Johaninpoika Pieti. Hän syntyi Ylitornion Martimon kylässä (3.3.1841). Varhaisimpana muistona isänsä lapsuudesta Hilja oli kertonut isänsä sanavalmiudesta. Perheessä oli ilmeisesti puhuttu huolellisuudesta, tunnollisuudesta – ja perinnöstä! Petteri istui pirtin lattialla ja veisteli työkalua. Työkalu särkyi ja äitinsä nuhteli. Poika vastasi: ”Siinä oli pojan perintö – ja nyt meni seki.”Petteri lähti…

kirjoittanut Kalle Kauppila, julkaistu 24. 9. 2018

Olga Luomi: suomettarelaisen matkapuhujan vivahteikas elämä

Suomalainen-lehti uutisoi 11. syyskuuta 1896 Olga Kauppilan valitun Jämsän Koskenpään Valkealuomen kansakoulun opettajaksi. Samana syksynä kansakoulun, jota tuolloin käytiin Luomin talossa, viimeisen lukuvuoden aloitti Aleksi Aaltonen. Kauppilan ja Aaltosen kohtaamisella oli Suomen historiaan jääneet vaikutukset. Tässä artikkelissa keskityn Olga Kauppilaan (myöh. Luomi), koska hänen elämänsä polku on jäänyt historiankirjoissa hajanaisten mainintojen varaan. Myöhemmin punakaartipäällikkönä tunnettua…

kirjoittanut JI Hyytiäinen, julkaistu 6. 9. 2018

Hanna Frankenhaeuser o.s. Åström – kauppaneuvoksen tytär Pohjois-Suomesta

Johanna (Hanna) Helena Åström syntyi Oulussa 27.2.1879 kauppaneuvos ja tehtailija Hemming ja Maria Matilda (o.s. Snellman) Åströmin perheeseen. Hanna vietti lapsuutensa kesät Alatorniolla Fältförin tilalla Tornionjoen varrella. Hanna Åström perusti Oulun ensimmäisen lastentarhan. Hän lahjoitti perimänsä Fältförin tilan Peräpohjolan kansanopiston käyttöön. Kulloon kartanon emäntä Hanna Frankenhaeuser kuoli vuonna 1947. Hanna Åströmin isoisä nahkurimestari Johannes (Johan)…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 6. 9. 2018

Hilda Herrala – lappilainen kansanedustaja Kemistä

Hilda Gustaava Herrala syntyi Kuivaniemellä 8.4.1881 ja kuoli Kemissä 16.7.1956. Sosialidemokraatti Hilda Herrala oli kemiläinen kansakoulun käynyt ompelija, joka valittiin Lapin ensimmäiseksi naiskansanedustajaksi vuonna 1908 vaalipiirin ollessa tuolloin nimeltään Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri. Lapin lääni perustettiin vasta vuonna 1938 ja vaalipiirin nimeksi tuli Lapin läänin vaalipiiri. Vuosina 1918–1919 Hilda Herrala oli vankilassa poliittisista syistä. Herrala…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 30. 8. 2018

Suoma Loimaranta – lottajärjestön lääkintäjohtaja

Kun Suoma Loimaranta suostui vuonna 1922 Lotta Svärd -järjestön lääkintäjaoston päälliköksi, hän oli 41-vuotias lääketieteen lisensiaatti, joka oli erikoistunut keuhkosairauksien hoitoon. Tämä vastuullinen tehtävä jatkui 20 vuotta (1922–1924 ja 1927–1942), aina vuoteen 1942 saakka, lukuun ottamatta kolmen vuoden taukoa 1920-luvulla.   Suoma Helena syntyi vuonna 1881 Kuopiossa lääninrovasti Vilhelm Lindstedtin ja Hilda Nyholmin kymmenlapsiseen perheeseen.…

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 12. 8. 2018

Jenny af Forselles – länsimaisen Suomen rakentaja

Jenny Matilda af Forselles (1869–1938) syntyi Elimäellä everstiluutnantti Fredrik af Forsellesin ja Adolfina Emelia Kellanderin tyttärenä. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1896, siis vasta 27-vuotiaana. Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti 1900. Vuonna 1904, 35-vuotiaana hän väitteli tohtoriksi kirjallisuudentutkimuksessa. Jenny af Forsellesin elämän vaiheet ja elämän eetos odottavat tutkijaansa. Tiedetään, että hän oli vuonna 1892 perustetun Unioni…

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 2. 8. 2018

Tyyne Martikainen – naissotakirjailija ja tietokirjailija

Tyyne Martikainen (o.s. Kuosku) syntyi vuonna 1931 Savukosken Kuoskun kylässä Itä-Lapissa Anna-Liisa (o.s. Niemelä) ja Aale Kuoskun perheeseen.Tyyne Martikainen on terveydenhuoltoneuvos, valtiotieteen maisteri ja terveystieteiden lisensiaatti sekä kirjailija. Martikainen on tullut tunnetuksi teoksistaan, jotka käsittelevät partisaanisodan siviiliuhreja ja inkerinsuomalaisten vainoja 1930-luvun Neuvostoliitossa. Tyyne Martikainen opiskeli keskikoulun jälkeen Porissa ja valmistui sairaanhoitaja-terveyssisareksi vuonna 1954. Kotikunnassaan Savukoskella…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 1. 7. 2018

Martta Ritvanen – Kaunis Korun perustaja

– Koskaan en ole syntymäpäivistäni elämää pitänyt, mutta nyt aion oikein koketeerata iälläni, sanoo Martta Ritvanen Helsingin Sanomien haastattelussa 28.5.1995, kun hän 84-vuotiaana valmistelee lakkiaisiaan yhdessä pojantyttärensä kanssa. Martasta on tulossa maan kaikkien aikojen vanhin uusi ylioppilas iltalukiosta Helsingissä. Martta päätti keskikoulun vuonna 1927. Vanhempien mielestä koulutusta oli tarpeeksi tytölle ja keskiarvokin oli laskenut alle…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 5. 6. 2018

Hilda Maria Kull – Ett mångskiftande livsöde

Min mormor Hilda Maria Kull var född i Rimal by i Solf som andra barn till Anders Johan Johansson Remahl (f. 17.4.1841) och Vendla Sophia Carlsdotter Påfs (f. 2.6.1840). Paret var kusiner! Kusingifte har länge ansetts som icke-rekommenderbart. Hur det var då det begav sig finns inga belägg för. Faktum är att kusingiften varit vanligare…

kirjoittanut Birgitta Granholm, julkaistu 8. 5. 2018

Edit Ström – min mor

Ett kvinnoliv 1904-1982. Kvinnan jag vill berätta om är min mor Edit född Häggblom 1904-1982, gift första gången med Magnus Hägg 1903-1940. Han stupade 6.3 1940 vid Viborgska viken, omgift 1945 med Oskar Ström.   Edits föräldrar var Brita och Johan Häggblom båda födda under det så kallade ”storfattigåret” 1867. De var bönder och bodde…

kirjoittanut Inga Skott, julkaistu 8. 5. 2018

Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär

Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…

kirjoittanut Siiri Alakorva-Balagović, julkaistu 19. 3. 2018

Mirja Hakko – kasvu toimittajan ammattiin

Oulunsalolaisen Hakon perheen Mikko-isän työ kiertokoulunopettajana oli päättynyt, ja hän oli juuri valmistunut poliisiksi Suomenlinnan poliisikoulusta, kun Mirja Annikki syntyi maaliskuussa 1921. Uudella tulokkaalla oli jo kaksi veljeä, 10-vuotias Sulo ja 3-vuotias Into, kaksi muuta lasta oli menetetty vuoden 1919 epidemiaan. Nyt oltiin uuden alussa. Koska isommat lapset osallistuivat tuolloin ahkerasti kotitöihin ja lastenhoitoon, on…

kirjoittanut Aino Kukkonen, julkaistu 27. 2. 2018

Aini Kuukasjärvi – ahkera puurtaja, maatalon emäntä

”Mitä sitä höpöä”, oli anopillani, Ainilla, tapana sanoa, kun jokin asia ei hänen mielestään ollut tärkeä. Niin hän olisi varmaan sanonut, jos hänelle olisi kerrottu, että hänen elämästään kirjoitettaisiin pienoiselämäkertaa. Ei siksi, että hän olisi ollut tyytymätön elettyyn elämäänsä tai aikaansaannoksiinsa, vaan siksi, että hän ei halunnut koskaan vaatimattomana ihmisenä tehdä itsestään tai tekemisistään mitään…

kirjoittanut Annikki Kuukasjärvi, julkaistu 24. 2. 2018

Aina Vähäkallio – sata siunattua vuotta

”Jouruin vangiks leipäni erestä ja olin vuaroon molempien puolella. Kun en ikänä ole mistään politiikasta pitäny. En ymmärrä kui ihmine sekkoo ku kana rohtimiin.”  Isomummoni Aina Vähäkallio eli pitkän elämän. Neljävuotiaana luulin Aina nimen tulevan siitä, että Aina oli aina ollut olemassa. Ja niinhän hän tavallaan olikin. Aina syntyi Humppilassa vuonna 1894 ja kuoli Loimaalla…

kirjoittanut Ilari Mäkitalo, julkaistu 24. 2. 2018

Maire Juujärvi – oman polun raivaaja

Maire Irene Luusua syntyi Sallan Vuorikylässä 1936 esikoisena metsätyönjohtaja Uuno Luusuan ja talollisen tytär Helvi Hoikkalan perheeseen. Vuorikylä sijaitsi Vuorijärven ja Nannakkajärven välissä Neuvostoliiton rajan kupeessa. Vakinainen asutus oli syntynyt 1800-luvulla, kun hyvät luonnonolosuhteet kalaisine järvineen houkuttelivat sinne suomalaisia etelästä päin. Samaan aikaan lappalaiset muuttivat pohjoisemmaksi alueelta. Vuorijärven suojaisilla rinteillä viljeltiin ohraa. Ympäröivistä metsistä pyydystettiin…

kirjoittanut Soile Juujärvi, julkaistu 22. 1. 2018

Imbi Paju – lottien maineenpuhdistaja Virosta

Kirjailija-toimittaja-elokuvaohjaaja Imbi Pajun rajat ylittävästä yhteistyöstä kertova lottadokumenttinsa Suomenlahden sisaret on nähty Suomessa, Virossa ja Brysselissä ja herättänyt paitsi kiinnostusta myös kysymyksen, eikö lotista ja sodasta ole jo puhuttu tarpeeksi. ”Ei ole”, Imbi Paju vastaa tiukasti. Lotista on toki tehty Suomessa elokuvia, mutta ne ovat kovin pateettisia ja ei-eurooppalaisia madonna-huora-leimoineen. Niistä puuttuu emotionaalinen ja älyllinen taso, viime…

kirjoittanut Maija Kauppinen , julkaistu 9. 1. 2018

Kyllikki Ohela – ”säälotasta” ihotautitohtoriksi

Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan muistoista eivät haihdu onnelliset lapsuusvuodet Viipurissa seudulla. ”Vaijan” eli isoisä Juho Hallenbergin omistaman Saarelan kartanon mailta sodat, opinnot ja aikuiselämä veivät lyhyiksi jaksoiksi moniin suuntiin, mutta Lappeenrannassa hän on tehnyt mittavan ammattiuran ja toiminut aktiivisesti monissa kulttuurisissa yhteyksissä. Saarelan kansakoulu ja Viipurin vanhan yhteiskoulun valmistava koulu antoivat hyvän pohjan vuonna 1923…

kirjoittanut Eeva-Liisa Tarvainen, julkaistu 4. 1. 2018

Helena Ranta – kansainvälisin sotarikostutkijamme

Professori, oikeushammaslääkäri Helena Ranta tunnetaan kansainvälisten katastrofien jälkiselvittelijänä. Tuntemattomampaa, mutta yhtä tärkeää on hänen työnsä naisten aseman ja ihmisoikeuksien palavasieluisena puolustajana.  ”Vaikka en ole koskaan noussut naisasiassa barrikadeille, se on minulle yhtä tärkeä kuin ihmisoikeudet ja tasa-arvo”, Helena Ranta aloittaa. ”Sillä naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia.”  Eväät elämänkatsomukselleen hän sai lapsuudenkodistaan Kajaanista.  ”Äitini oli opettaja ja…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 3. 1. 2018

Maija Mertalahti – sairaanhoitaja ja perheenäiti

Äitini Maria (Maija) Mertalahti, omaa sukua Niemistö, syntyi maalaistalon tyttärenä vuonna 1914. Koti oli uskonnollinen, vanhemmat Juho ja Liisa olivat herännäisiä eli körttejä. Maija oli nuorin kolmesta lapsesta, veli oli kaksi vuotta vanhempi ja sisko kolme vuotta. Isä oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan. Siitä hänellä oli elossa yksi tytär. Maija muisteli lapsuuttaan onnellisena ja valoisana…

kirjoittanut Anja Pohjanvirta-Hietanen, os. Mertalahti, julkaistu 28. 12. 2017

Tyyne Kanervo – kirjoittava tätini Karjalasta

Tyyne Kanervo (1926–2017) on kollektiivinen muisti ja autenttinen ääni kirjoituksissaan kotikylän tuoksuista ja perinteistä. ”Tuoksuja täynnä on maa…” -sarja on mahtava aistien takaisinpaluujuhla. Omaelämänkerran ja juttujen vastaanotto kahdessa Facebookin karjalaisryhmässä oli loistava. Rikasta palautetta ja kiitoksia vastaanottaessani ja valtavaan kommenttirihmastoon vastaillessani tätini puolesta tulin tietoiseksi kirjoitusten ainutlaatuisuudesta ja arvosta.   Tyyne Kanervon sukulaisille kirjoittama omaelämäkerta 85…

kirjoittanut Armi Janhunen, julkaistu 21. 12. 2017

Iida Sofia Åberg – kiitän elämästäni

Katselen täältä verhon takaa kappelin hiljaisuudessa saattajiani. Arkku on auki. Vanhat vaatteeni ovat säilyneet säällisesti. Vallankin, kun maallista elämää on soljunut yli kahdeksankymmentä vuotta. Enkä koskaan ollut käynyt kosmetologilla tai hierojalla saati sitten ehostanut itseäni. Vesi ja suopa ovat riittäneet. Sekä päivittäiset lenkit. Sitkeys ja iloinen mieli ja tietty luterilaisuus kasvattivat. Kaikki neljä lastani istuvat…

kirjoittanut Marjatta Åberg, julkaistu 20. 12. 2017

Kerttu Ylä-Jääski – äitimme, perheemme ydin

Äiti Kerttu syntyi sata vuotta sitten 23. heinäkuuta 1911 Vehkalahden kuntaan kuuluvassa Reitkallissa, joka on nykyisin liitetty Haminaan. Vanhemmat olivat äiti Eeva-Liisa, os. Vapalahti ja isä Matti Ruoti, kotoisin Reitkallista. Matti Ruoti luopui osuudestaan kotitaloon veljensä Einarin hyväksi. Perhe muutti Haminaan Tallimäelle, joka on pari kilometriä keskustasta. Perheessä oli kolme tytärtä ja poika Jaakko, joka…

kirjoittanut Merja Vahter, julkaistu 17. 12. 2017

Ida ”Vanna” Rapinoja – kotiseuturakas ite-taiteilija, äiti ja maatilan emäntä

Isoäitini Ida, meille lapsenlapsille kotoisammin Vanna, asui lähes koko ikänsä Hailuodossa. Saaren laajat hiekkarannat vanhoine kalastajakylineen ja pellot sekä maalaistalot suurpihoineen muodostivat Vannan elämänympäristön ja sielunmaiseman. Vanna on jäänyt mieleeni voimakkaana ja luonnollisena ihmisenä. Koko Hailuoto henkilöityi pitkään mielessäni juuri häneen ja hänen saaren keskellä sijaitsevaan kotitaloonsa sekä meren rannalla sijaitsevaan pieneen hirsimökkiinsä. Hän oli…

kirjoittanut Susanna Rapinoja, julkaistu 7. 12. 2017

Raudna Aikio – ilon ja surun vuoristoradalla

Äitimme Raudna syntyi 1913 Utsjoella. Hänen isänsä oli Johan Fr. Högman, jonka esivanhemmat olivat lähtöisin Länsi-Suomesta. Suvun jälkeläisistä osa jäi pohjoiseen ja saamelaistui. Raudnan äiti oli puolestaan Norjan saamelaisia, Margit Pigga. Margit-äiti riutui tuntemattomaan sairauteen ja kuoli jo alle 50-vuotiaana. Raudna oli silloin 13 vuotias. Äidin kuolema kosketti rankasti 10-lapsista perhettä. Onneksi osa lapsista oli…

kirjoittanut Rauni Manninen (os. Aikio), julkaistu 7. 12. 2017

Martta Edith Ylipahkala – sisulla siiville

Äitini Martta. Katselen elämäsi sateenkaarta lähes sadan vuoden aikaperspektiivillä ja mieleni täyttää syvä kunnioitus elonpolkusi edessä. Kuljit uljaasti elämäsi vuosisataisen matkan. Sinusta kasvoi luja ja tinkimätön taistelija vaikeuksien kautta herkkyytesi säilyttäen. Lapsesi kasvatit tottelevaisuuteen, vastuun ja velvollisuuksien ymmärtämiseen. Kärsimyksistäsi et valittanut. Uskoit aina parempaan huomiseen. Omille lapsillesi olit vaativa. Opettajana kohtelit lempeydellä oppilaitasi. Ensimmäisen maailmansodan…

kirjoittanut Liisa Räisänen, julkaistu 1. 12. 2017

Eila Haukivaara – ompelemalla arjen sankariksi

Elämäsi perusrakenteet syntyessäsi olivat varsin turvalliset. Kansalaisodan mainingit olivat kaukana lapsuutesi pihapiiristä. Ympärilläsi oli sukutila, jonka isäsi oli perinyt vanhemmiltaan alle kolmikymmenvuotiaana, maalaistalon rytmikäs elämänmeno piikoineen ja renkeineen, nuoret vanhemmat ja kuusi sisarusta. Olet kertonut kaksikymmentäluvun olleen elämäsi onnellisinta ja huolettominta aikaa. 1930-luvulla perusrakenteet muuttuivat, murtuivat. Tuli lama. Traagisimmat tapahtumat ja menetykset tapahtuivat tuolloin, nuoruudessasi.…

kirjoittanut Marja-Liisa Alamäki, julkaistu 30. 11. 2017

Anna Yrjänäinen – Budapestin lähetystössä toisen maailmansodan ja Unkarin kansannousun pyörteissä

”Kyllä elämässä pärjää ilman ylioppilastutkintoakin”, tuumi tätini jättäessään koulunkäyntinsä jatko-opiston toiselta luokalta vuonna 1912, kun matematiikka tuotti vaikeuksia. Tätini Anna Katariina Yrjänäinen syntyi vuonna 1892 maanviljelijäperheeseen Oulujoella. Tila sijaitsi lähellä Oulun kaupunkia, noin kolme kilometriä kaupungin keskustasta. Uusi kotitalo oli vielä rakenteilla Anna-tädin varhaislapsuudessa ja perhe asui nykyisessä Laanilan virkatalossa, jonka maita perheen isä oli…

kirjoittanut Sirkka Paloma, julkaistu 28. 11. 2017

Taimi Josefina Tuominen – laululinnun nuoruus

Neiti Taimi Josefina Tuominen syntyi vuonna 1922 Ilmajoella. Hänen lapsuutensa polut kulkivat Ilmajoen kodissa sisarusten kanssa leikkien. Taimi oli jo lapsena innokas laulaja ja hyvin musikaalinen. Koulun joulujuhlissa Taimi lauloi Jouluyö, juhlayö -laulun. Opettajakin liikuttui hänen laulustaan. Voimistelussa ja urheilussa hänet huomattiin hyväksi kärrynpyörien tekijäksi. Hän oli notkea kuin pajunvitsa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuuttaan…

kirjoittanut Salme Viljamaa, julkaistu 28. 11. 2017

Hanna Pirhonen – Suomessa on kaikki hyvin

Kun kuuntelee Hanna Pirhosen (o.s. Verro s. 1932) kertomusta elämänsä vaiheista, ei ihmettele, että hän on tyytyväinen elämäänsä Raahessa. Pirhoset muuttivat Suomeen yli 30 vuotta sitten ja viettävät nyt täällä rauhallisia eläkeläisen päiviä. Hanna Pirhosen koti oli Inkerinmaalla Kotsalan kylässä. Kylän lähettyvillä oli luterilainen kirkko. Asukkaat puhuivat suomea. Kaupassa käytiin Peräkylässä, joka oli vain kivenheiton…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 28. 11. 2017

Laura Maria Kari – emäntä Laihialta

Kirkkoherra Eino Rauha puhui äitini Laura Karin siunaustilaisuudessa, elokuussa 2004. Hän vertasi elämää kankaaseen, joka otettiin kangaspuista pois, kun se oli valmis. Äitini elämän vahvuuksia olivat isänmaallisuus, käytännönläheisyys, luovuus ja sisu. Nuori aviopari Feliks ja Elisabet Kasari muuttivat vuonna 1904 hallaiselle kylmälle tilalle Haapajärvelle Jalasjärveltä. Ensin tontille tehtiin vinttikaivo, asuintalon lähelle luonnonkivinavetta, talli, aitta ja…

kirjoittanut Päivi Kari, julkaistu 27. 11. 2017

Annikki Ake – evakkomatka saaresta saareen

Sukuni juuret ovat Karjalassa, Koivistolla, Koivusaaren Eistilän kylässä. Venäjä valloitti talvisodassa kyseiset alueet, siis myös vanhempieni asuinalueet. Äitini Olga Annikki Suutari syntyi Eistilän kylässä vuonna 1915. Vanhempani tapasivat ja kiintyivät toisiinsa jo kouluaikana. Heidät vihittiin nuorina: äiti oli 19 ja isä 22 vuotta. Tapana oli viettää kahdet häät. Vihkimisen jälkeen hääväki meni ensin morsiamen kotiin. Nautittuaan…

kirjoittanut Liisa Ake-Helariutta, julkaistu 13. 11. 2017

Elise Keisaari – pitkäaikainen toimija Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistyksessä

Elise Angelika Keisaari, o.s. Viuhkola syntyi vuonna 1882 maanviljelijäperheeseen Alatorniolla. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista. Hän palasi takaisin Alatorniolle ja toimi opettajana yli 38 vuotta Alatornion kunnan Pirkkiön kylän kansakoulussa. Hän solmi avioliiton 24.4.1919 Yrjö Keisaaren kanssa. Heillä ei ollut lapsia. Aviomies Yrjo Keisaari työskenteli Kansallis-Osake-Pankin johtajana Ylitorniolla, jonne Elise muutti jäätyään eläkkeelle. Elise asui…

kirjoittanut Marja-Riitta Tervahauta, julkaistu 12. 11. 2017

Maire Halén – orpotytöstä huolehtivaksi äidiksi ja isoäidiksi

Maire syntyi 11.9.1916 Naantalissa, sisarpuolen ja neljän pojan jälkeen perheen kuopukseksi. Suru oli vieraillut perheessä saman vuoden alussa, kun kolmantena poikana syntynyt Tuure oli kuollut neljä ja puolivuotiaana tuberkuloosiin. Ajat olivat levottomia Suomen itsenäistymisen aikoihin. Perhe asui Käsityöläiskadulla Naantalin työväenyhdistyksen talossa. Veljessota löi leimansa Mairenkin perheeseen. Sahatyömiehenä työskennellyt isä Akseli joutui punaisten vankileirille Suomenlinnaan. Tarinan…

kirjoittanut Ann-Mari Halén, julkaistu 10. 11. 2017

Ritva Heikkonen – elämää 1900-luvun maaseudulla

Ritva Heikkonen (o.s. Suppanen) syntyi Ahokkalan kylässä, Taipalsaarella vuonna 1937 perheen kolmantena lapsena. Ritvan ollessa kaksivuotias alkoi sota Venäjää vastaan, ja isä haettiin mukaan joukkoihin. Talvisodassa menehtyi lasten setä, mutta isä selvisi takaisin kotiin. Hetken hän ehti pysyä kotona, kunnes tuli taas aika lähteä rintamalle. Jatkosota ei ollut helppoa aikaa. Ritva muistaa elävästi erään talvisen…

kirjoittanut Sanna Heikkonen, julkaistu 10. 11. 2017

Fanny Pirttiaho – tarmokas sotaleski

Fanny Katariina Pirttiaho (o.s. Pyhtilä) syntyi Pattijoella Pyhtilänperällä, jossa hänen vanhemmillaan Maria Loviisa (o.s. Pahn) ja Matti August Pyhtilällä oli maatila. Fanny oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Purjehdittuaan avioliiton satamaan Lauri Pirttiahon kanssa 1.4.1935 hän asettui asumaan Raaheen Reiponkadulle 1800-luvulla rakennettuun puutaloon. Lauri oli ammatiltaan hevosmies, joka kuljetti hevosella tavaraa ympäri Raahea. Pariskunnalle syntyi Maija-tytär…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 11. 2017

Elma Luokkala – tasa-arvoaktivisti Torniosta

Torniolainen Elma Luokkala oli neitokaisiästä lähtien naisasia-aktivisti, tinkimättömästi kuolemaansa saakka. Toinen aktiiviharrastus oli kirkkokuoro. Eläkevuosina mukaan tulivat rintamamiesveteraanien naistoiminta ja vieläpä pitsinnypläys. Kaikista näistä hän sai ansaitusti tunnustusta. Elma Julia Luokkala (os. Kenttämaa) syntyi 20. kesäkuuta 1912 Ylitornion Lohijärvellä. Viisilapsisen perheen esikoisena hän joutui jo lapsena huolehtimaan myös sisaruksistaan, mutta mieli paloi koulutielle. Haaveena oli…

kirjoittanut Paavo Luokkala, julkaistu 9. 11. 2017

Fanny Suominen – kunnioituksesta elämään

Pyytäessäni isoisoäitini Fannyn ainoaa elossa olevaa lasta, 97-vuotiasta Annikkia kertomaan äidistään hän sanoi: ”Voi, mammalla oli niin kurja elämä”. Vastasin, että hän oli kuitenkin aina valoisa ja elämänhaluinen. Muistikuvani hänestä on lempeä ja rauhallinen, enkä lapsena tiennyt, mitä kaikkea hän pitkän elämänsä aikana oli kokenut.    Tämä on tarina torppari Jaakko Jaakonpojan ja Tildan (os.…

kirjoittanut Pia Poikonen, julkaistu 1. 11. 2017

Kyllikki Piitulainen – sairaanhoitajaoppilaan kesä ja syksy 1944

Rintamalta kuului pelottavia asioita. Olin kesäkuussa harjoittelemassa synnytysosastolla Tuirassa. Minut määrättiin komennukselle, johon pääsivät vain toisen ja kolmannen vuoden oppilaat. Tilanne oli erikoinen. Oppilaat oli jo kutsuttu, mutta yksi oli ilahtunut niin näyttävästi, että johtaja oli sanonut, ettei tuollaisella asenteella voi ketään rintamalle lähettää. Varalle ei ollut muita kuin minä, vaikka olin ns. pikkuoppilas. Sotatoimialueelle…

kirjoittanut Päivi Piitulainen, julkaistu 31. 10. 2017

Mirjami Lähteenkorva – kansakoulunopettaja, kirjailija, runoilija

Runoilija Kirsti Mirjami Lähteenkorva syntyi kulttuuriperheeseen Heinolassa. Hänen vanhempansa olivat filosofian tohtori h.c., kansakouluntarkastaja ja kansanrunoudentutkija Axel Borenius-Lähteenkorva ja Ida os. Silvennoinen. ”Axel Lähteenkorva oli suomalaisen kansanperinteen tutkija ja keräilijä, jonka kalevalamittaisten runojen ja sävelmien kokoelmat ovat erityisen arvokkaita systemaattisen ja huolellisen muistiinpanotekniikan takia” (SKS). Axel ihastui nuoreen opettajattareen ollessaan tarkastajan tehtävässä seuraamassa Ida Silvennoisen…

kirjoittanut Leena Kärävä-Lindgren, julkaistu 28. 10. 2017

Anna-Liisa Antila-Kaljunen – urkuri ja pedagogi

”Päätin katsoa, voiko nainen tulla valituksi.” Näin hän kertoi muistellessaan Turun Mikaelinkirkon urkurin viran täyttöä vuonna 1952. Kaikki kilpakumppanit olivat miehiä ja Anna-Liisa Antila valittiin reilulla äänten enemmistöllä ensimmäisenä suomalaisena naisena urkurin virkaan. Taiteellinen työ vaihtui kuitenkin muutaman vuoden kuluttua päätoimisuuteen yliopiston musiikkikasvattajana. Minkälainen oli hänen urapolkunsa ja minkälaisia merkityksiä hänen elämäntyössään voi nähdä? Anna-Liisa…

kirjoittanut Aila Knihtilä, julkaistu 25. 10. 2017

Tyyne-Kerttu Virkki – Suomen ensimmäinen käsityöneuvos

Sakkolassa vuonna 1907 syntynyt Tyyne-Kerttu Virkki eli lapsuutensa ja nuoruutensa Karjalan kannaksella 1907–1929. Vanhemmat, Viktor ja Maria Virkki o.s. Laamanen, ostivat Sakkolan kirkonkylän tuntumassa sijainneen Lampun tilan konkurssihuutokaupasta vuonna 1906. Tuolloin tilaan kuuluivat sekatavarakauppa ja majatalo. Myöhemmin tilaan liitettiin myös saha ja mylly. Näin kasvaneesta suurtilasta muodostui tärkeä harjoittelijatila, jolla työskenteli jatkuvasti kotitalous-, karjatalous- ja…

kirjoittanut Janne Lappalainen, julkaistu 7. 10. 2017

Maija Juurola – ompelija, pientilan emäntä, siivooja ja kaupan myyjä

Hänen oikea nimensä oli Sigrid Maria. Ei työläisperhe osannut niin hienoa nimeä keksiä. Merkinnät kirkonkirjoihin teki pappi, hyvää tarkoittaen ja makunsa mukaan. Elämä saneli toisin. Jo koulussa hän oli joko Siiri tai Maija ja Maijana hän elikin koko aikuisen elämänsä ja allekirjoitti sen, mikä allekirjoittaa piti. Itse päätetty nimenmuutos ei aiheuttanut mitään ongelmia. Maija oli…

kirjoittanut Esa Juurola, julkaistu 2. 10. 2017

Aino Valonen muistelee

”Lapsuus oli hyvä. Oli leipää ja lämmintä ja vaatteet päällä”, aloitti Aino Valonen menneitten muistelun kesäkuussa 2012 vieraillessani hänen luonaan Hollolassa. Aino oli Hilma (s. Miettinen 1892–1990) ja Eljas Hämäläisen (1891–1969) perheen neljäs lapsi. Hän näki päivänvalon kesäkuun viimeisenä sunnuntaina 1924. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Arvo (1920–1951), Martti (1921) ja Mauno (1922–2009). Ainon jälkeen…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 12. 9. 2017

Elisabet Jeskanen – monitoiminainen

Elisabet Jeskanen (o.s. Malinen) syntyi syyskuun viimeisenä päivänä 1888 Iljalassa. Elisabetin vanhemmat olivat Heikki ja Maria (o.s. Wuojolainen) Malinen. Elisabetin nimi on kirkonkirjoissa milloin Eliisa, milloin Eliise tai Liisa. Tämä tarina perustuu Juho A. Leskisen pälkjärveläisestä suutariperinteestä kertovaan aineistoon ja siinä on käytetty nimeä Elisabet. Elisabet Jeskanen oli tarmokas ja aikaansaava nainen. Häneltä sujuivat niin…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 10. 9. 2017

Saimi Lindroth – Utsjoen ja Vienan-Karjalan terveyssisar

Vaatii paljon rohkeutta lähteä itselle uuteen kulttuuriympäristöön ja asuinseudulle. Vastuullinen sairaanhoitajan työ tuo oman lisähaasteensa työhön. Jos uudella asuinpaikalla ei ole lainkaan tuttuja, täytyy sosiaalinen verkosto luoda tyhjästä. Tällaista rohkeutta löytyi Saimi Lindrothilta, jonka elämäntyönä oli toimia terveyssisarena Suomen pohjoisimmalla sairasmajalla Utsjoella sekä hoitaa terveyssisaren tehtäviä sota-aikana Vienan-Karjalassa. Lindroth oli myös kirjailija, joka tallensi kokemuksensa…

kirjoittanut Iida Tahkola, julkaistu 9. 9. 2017

Iida Heinonen – Karjalan evakko, maatilan emäntä ja karjalanpiirakkamummo

Äitini Iida Heinonen syntyi vuonna 1925 Hilja Maria (o.s. Soikkeli) ja Simo Ijäksen perheeseen Laatokan Karjalassa Kurkijoen Lapinlahdella. Hänen isänsä oli pikkutilallinen-kalastaja, joka toimi myös puuseppänä. Äiti hoiti lapset, lehmän ja kaiken kotiin liittyvän hyvin alkeellisissa oloissa huoneen ja keittiön mökissä. Olen aistinut, että sisällissodan varjo vaikutti Ijäksen perheessä myös lapsien kohdalla. Isoisäni tiedän olleen…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 9. 9. 2017

Annikka Swahn – Poloinen papintytär

Kesäkuun 16 päivänä 1714 Raahen raatihuoneessa oli raastuvanoikeuden tai maistraatin istunto.    Pöydän takana istui kenraalimajuri Armfelt, joka oli Suomen armeijan jäännösten kanssa majaillut Raahessa maaliskuusta saakka. Pormestari Gabriel Corte istui salin sivuseinällä kuten myös Raahen kirkkoherra Martinus Peitzius. Karsserissa odotti oikeudenistuntoa sotavangiksi joutunut venäläinen rakuuna, joka oli oikeasti suomalainen nainen. Oikeuden edessä vanki kertoi,…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 7. 9. 2017

Mathilda von Troil – yhteiskoulunjohtaja, teatterin apulaisjohtaja

Mathilda von Troil kuului sukunsa puolesta autonomisen Suomen yhteiskunnan ylimpiin: isä oli senaattori, vapaaherra Axel Gustaf Samuel (Gösta) von Troil, äidinisä senaattori, isänisä kuvernööri ja kaikki vapaaherroja. Hän kuului huipulle myös koulutuksensa ja virkansa puolesta ─ ottaen huomioon aikakauden naiselle antamat mahdollisuudet. Hänellä oli kaksi suurta rakkautta: opettajana Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu ja Bergbom-suvun jäsenenä Thalian…

kirjoittanut Venla Sainio, julkaistu 5. 9. 2017

Elisabet Haapamäki ja Matilda Aho – sisarukset isänmaan asialla

”Suomen pelasti rukouksen voima. Ilman harrasta rukousta emme olisi kestäneet. Jumala on palkinnut meidät, kun olemme olleet hänelle uskollisia.” Tätä mieltä ovat sisarukset Elisabet Haapamäki o.s.Asu, 87, ja Matilda Aho o.s.Asu, 86, Ylistarosta. Nämä Asun sisarukset olivat siellä missä miehetkin. He olivat vapaussodassa muonittajina ja sitoivat haavoja. ”Sodan kasvot ovat rumat, veljessodan vielä rumemmat. Me…

kirjoittanut Tekstin pyysi tallentamaan Naisten Ääni tietokantaan Matilda Ahon tytär Eeva Perttu o.s Aho, julkaistu 30. 7. 2017

Eeva Kauppi – arvostettu oikeuspsykiatri ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja

Eeva Kaupin kuuden sanan hoito-ohje: ”rajaava rakkaus, valvottu vapaus, lempeä väkivalta” Eeva Ottila Kauppi syntyi vuonna 1921 Mäntylän suurperheen kuudentena lapsena. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista yksi poika kuoli maassa raivonneeseen espanjankuumeeseen. Isä oli torpan poika Kaarlo Vihtori Haavisto, joka toimi pehtorina Sigrid Ottilia Tammelan kotitalossa. Sigrid ihastui talon pehtoriin ja sai alkuvastustuksen jälkeen vanhempiensa…

kirjoittanut Marjatta Björknäs, julkaistu 6. 7. 2017

Kerttu Kultala – Kinkereillä ja väkivelekasilla

Kultalanperän vanahin asukas Kerttu Kultala (o.s. Honka) oli topakka tokaluokkalainen, ku se muutti Salosista Kultalanperälle. Sittepä sitä ei oo tarvinnu mihinkään muuttaakaan. – Salosiin voisin muuttaa, mutta en muuvalle, maaseuvun rauhasta nauttiva emäntä raataa. Kertun isä Johan Honka rakensi vuonna 1923 pikku mökin Salosiin. Paikka on nykyseltä Esson huoltamolta jonku matkaa Vihantiin päin. Kerttu nimittää…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 2. 7. 2017

Elvi Paldanius – erään elämän siivuja

Motto: Herrasmies ei hukkaa tyyliään tungoksessakaan! Äitini, Elvi Granlund syntyi vuonna 1920 Pudasjärvellä Sakarin ja Katrin (o.s. Leinonen) kolmantena lapsena. Sisaruksia oli lopulta viisi, kolme siskoa ja yksi nuorempi veli. Kotitalo on Livojoen Hautaniemessä. Lähimmät kylät ovat ylävirran puolella Sarajärvi, lähin pikkukylä alavirran puoleinen Kose. Elvi kävi kansakoulun ja jatkokoulun sekä rippikoulun Sarajärvellä. Rippikoulua piti…

kirjoittanut Kari Paldanius, julkaistu 2. 7. 2017

Kaarina Valkonen – opettaja ja valistaja

Katsoessani menneisiin vuosiin pääsen siihen tulokseen, että äitini Kaarina Valkosen elämässä oli kaksi johtolankaa: Hän halusi olla valoisa ihminen ja tueksi kanssaihmisilleen niin työsarallaan kuin yksityiselämässään. Hän ponnisteli varmistaakseen kahdelle lapselleen koulunkäynnin ja mahdollisuuden jatko-opintoihin. Kaarina syntyi Viipurissa vuonna 1914 Elli ja Fredrik Lastikan perheeseen viidentenä lapsena. Hän oli vain parin viikon ikäinen perheen muuttaessa…

kirjoittanut Eeva-Liisa Östergård, julkaistu 14. 6. 2017

Laura Lehtola – Inarin erämaiden katekeetta

Laura Lehtola oli vain 19-vuotias aloittaessaan työnsä katekeettana Inarin erämaissa. Katekeetat kiersivät opettamassa syrjäseuduilla asuvia lapsia. Kiertäville opettajille tulivat tutuksi myös monenlaiset kodinaskareet ruoanlaitosta aina karjanhoitoon. Kun opetustehtävä oli yhdessä paikassa suoritettu, oli aika siirtyä seuraavaan. Katekeetan elämään toivat lisäjännitystä matkat koulupaikkojen välillä. Lapin luonto on kaunis mutta arvaamaton. Määrätietoinen katekeetta Laura Lehtola kiersi Lapin…

kirjoittanut Anniina Saarela, julkaistu 12. 6. 2017

Paula Ruutu – Makarin opettajasta kansanedustajaksi

Makarin koulua käyneen Elsa-tätini päästötodistus toukokuussa 1925 on kirjoitettu kauniilla pyöreällä pystyllä käsialalla. Allekirjoittajana on koulun johtaja Hertta Gran. Udellessani Makarin asioita Aino Valoselta (os. Hämäläinen) kysäisin, josko hän sattuisi tietämään jotain tästä opettajasta. Ja tiesihän Aino. Kysymyksessä oli henkilö, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Paula Ruutu. Aloin etsiä Pälkjärveläistä varten jutun aineksia Paula Ruudusta.…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 8. 6. 2017

Helena Ranta – ihmisarvon puolustaja

Kun sovimme kirjoittamisesta Naisen ääneen, tehtävänjako oli selvä. Helena Rannan kollegana professori emeritus Erkki Vuori kirjoittaa laajemman osion, jota voi sanoa pienoiselämänkerraksi. Siinä korostuvat ne lukuisat erilaiset työtehtävät, joihin Helena Ranta on osallistunut. Opetusneuvos Marja Liisa Toivasen osalle tuli järjestötoiminta ja näkökulma siihen Helena Rantaan, joka osallistuu vapaaehtoistyöhön. Tammisten perheeseen syntyi Kajaanissa 1946 neljäs lapsi,…

kirjoittanut Erkki Vuori ja Marja Liisa Toivanen, julkaistu 8. 6. 2017

Kerttu Hemmi – naisten oikeuksien ajaja, tasa-arvon puolustaja

Sota-ajan suomalaisten naisten tarinaa tuodaan tällä hetkellä eri muodoin esille voimalla: muistelmina, kirjekokoelmina, dokumentteina, historiantutkimuksena, tv-sarjoina, elokuvina ja nyt myös sähköisesti Naisten Äänen kautta. Tiedonhaluiselle yleisölle välittyy vihdoinkin selkeä kuva sota-ajan, myös rintamaolosuhteissa toimineiden, naisten elämästä. Mitä tapahtui suomalaisille naisille, myös Kerttu Hemmille, sotiemme 1939–1940 ja 1941–1945 jälkeen? Ja miten tuleva sukupolvi suhtautui heidän uhrautuvaan toimintaansa?…

kirjoittanut Kaisa Hautamäki, julkaistu 6. 6. 2017

Aili Heikkinen – superlahjakkuus

Heikkisen kymmenlapsisessa perheessä saattoi olla niukkaa, mutta omavaraistaloudessa pärjättiin. Lapset tekivät maatalon töitä ja oppivat arvostamaan niitä. Vanhemmat kannustivat heitä opiskelemaan haluamiinsa ammatteihin. Kaiston koulu antoi alkueväät opintielle, isänmaalliseen ajatteluun ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Aili sai liittyä pikkulottiin ennen sotia ja hän oppi toimimaan kriisien varalta, avustamaan suojeluskuntaa, evakkojakin. Talvisodan aikana hän oli ilmavartiossa Yli-Iin kirkontornissa.…

kirjoittanut Marjatta Kaikkonen, Anja Lindh ja Terttu Välikangas, julkaistu 2. 6. 2017

Lyydia Pohjonen – kadonneen jäljillä

Meidän perheen lapsilla oli kaksi tätiä. Äidin sisaret Enni ja Siiri asuivat lähellä ja heitä nähtiin päivittäin. Mutta sitten vilahti aikuisten puheissa Lyydia-täti, jota Lyytiksi kutsuttiin. Hän oli papan ainoa sisar, joka asui Tampereella. Hän ei koskaan käynyt meillä, tuskin koko pitäjässä. Syytä siihen lapsena emme tienneet. Ehkä häntä ei kutsuttu, ehkä hän ei kutsustakaan…

kirjoittanut Mirja Helenius, julkaistu 28. 5. 2017

Hilkka Heiskanen – Matkaselän nuorin lotta

Hilkka oli 18 vuoden ikäinen, kun hän talvella 1942 lähti lottatyöhön Ruskealaan Matkaselän asemalle. Takana olivat talvisodan ja evakkomatkan koettelemukset ja paluu Pälkjärvelle. Ei siis mitään tavanomaista nuoruutta tähän saakka, eikä tästä eteenpäinkään. Hilkan muistin mukaan Matkaselässä oli 40–50 lottaa, joista Hilkka oli nuorin. Lotat asuivat pitkissä parakeissa, 20–25 lottaa samassa parakissa. Vuoteena oli kova…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Anni Kilpiranta – opettaja ja kunnanvaltuutettu

Anni Sofia Kilpiranta o.s. Lahtinen syntyi 1892 Emilia Karoliina ja Albert Lahtisen perheen neljäntenä lapsena Kalvolassa, joka nykyisin kuuluu Hämeenlinnaan. Annin äiti Emilia Karolina oli Heinolassa syntyneistä ja eloon jääneistä Löfgrenin sisaruksista vanhin (s. 1858). Hän lähti kahdeksantoista vuoden ikäisenä palvelustytöksi, ensin Porvooseen ja sieltä Helsinkiin. Pari vuotta Heinolasta lähtönsä jälkeen Emilia Karolina muutti Kalvolaan,…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Hilkka Hämäläinen – Villähteen leivän tarmokas yrittäjä

”Kun täytän vuosia, niin ajattelen, että olen päässyt mäen päälle, josta näkyy toinen mäki. Toivon teidän kaikkien ajattelevan näin ja rynnistävän innolla kohti seuraavaa mäkeä!” Näin kirjoittaa Hilkka 90-vuotisjuhlakutsussaan. Hilkan elämässä on ollut vastamäkeä, jos myötälettäkin. Kaikkea tätä hän muistelee kauniissa kodissaan keväisenä päivänä 2017, pian 93 ikävuotta täyttävänä tarmokkaana, monessa mukana olevana naisena. Hän…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 24. 5. 2017

Meeri Irene Lindroos – osa omaa historiaani

Millaista elämä oli sodanaikaa? Kysyin isoäidiltäni asiasta. Hän vastasi, että itse ei oikein tiedä, koska oli silloin niin pieni. Isoäitini kertoi, että hänen äitinsä eli silloin sodanaikaan ja osaa kuvailla millaista elämä oli silloin. Isoisoäitini kävi koulua, mutta joutui lopettamaan koulunkäynnin olosuhteiden vuoksi. Koulussa opiskeltiin vain kotitaloutta eli karjan- ja perheen hoitoa. Isoisoäitini ei ollut…

kirjoittanut Anni Pakarinen, julkaistu 19. 5. 2017

Elsa Inkeri Lonkila – raskasta työtä ja lasten parasta

Äitini, Elsa Inkeri Lonkila, omaa sukua Juntunen, syntyi 1925 Vieremällä, kuoli 2012 Kiuruvedellä. Hän muutti muutaman vuoden ikäisenä perheensä kanssa Kiuruvedelle. Perhe oli maanviljelijäperhe, ja äiti oli perheen vanhin lapsi. Lapsia perheessä oli viisi joista kaksi kuoli pienenä. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan hyvin yleistä. Äitini koti oli iso talo, jossa oli iso navetta, useita lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita,…

kirjoittanut Maija Törmälehto, julkaistu 18. 5. 2017

Martta Immonen – muistoja pitkän elämän varrelta

Martta Immonen syntyi Unikeonpäivänä 1920 perheensä pahnanpohjimmaiseksi Pälkjärvellä Iljalan kylässä. Martta on ehtinyt olla monessa mukana pitkän elämänsä aikana. Haasteita on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, kuten muillakin evakoilla. Unikekona Martta ei ole joutanut olemaan. Liisa-äiti oli valinnut kuopukselleen kummeiksi kaksi Marttaa. Toinen heistä oli Martta Heinonen Pälksaaresta. Toisen sukunimi on päässyt unohtumaan, sillä tämä kummi…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 16. 5. 2017

Helmi Nikkilä – hääpuvussa heinätöihin

Vain pari kuukautta nuoripari ehti aloitella yhteistä tulevaisuutta, kun mies lähti sotaan. Kihlajaisistakaan ei ollut ehtinyt kulua kuin puolisen vuotta. Sauna ja navetta olivat valmiina mutta päärakennus keskeneräinen. Peltojen raivaus oli osittain vielä kesken ja nuorikko jäi lähes vieraaseen ympäristöön yksin. Peltojen sijainti, metsien rajat, kylvöt, kynnöt ja apuvoimien saanti jouduttiin selvittelemään kirjeenvaihdossa. Näin Helmi kertoi…

kirjoittanut Lea-Elina Nikkilä, julkaistu 4. 5. 2017

Aira Kemiläinen – yleisen historian professori

Aira Kemiläisen tutkimukset nationalismista ovat kansainvälisesti arvostettuja. Suomessa hänet tunnettiin paremmin suomalaisia koskevien rotuteorioiden selvittäjänä. Jyväskylän yliopiston yleisen historian professoriksi 1971 nimitetty Kemiläinen oli yksi Suomen harvoista naisprofessoreista. Aira Kemiläinen syntyi Kuopiossa 1919 pohjoissavolaiseen sukuun. Hänen isovanhempansa kuuluivat siihen osaan suomalaista väestöä, joka alkoi 1800-luvun lopulla kouluttaa lapsiaan korkeakoulussa. Aira Kemiläisen isä kirjastonhoitaja, filosofian maisteri…

kirjoittanut Marjatta Hietala, julkaistu 23. 4. 2017

Tellervo Hakkarainen – lottajohtaja

Kotitalousopettaja Tellervo Hakkarainen aloitti uransa lottatyössä lottakanttiinien päällikkönä. Sotien jälkeen hän oli mukana luomassa Lotta Svärd -järjestön työn jatkajaa, Työmaahuoltoa, jonka toimitusjohtaja hän oli 1946–1973 ja Suomen Naisten Huoltosäätiötä, jonka puheenjohtaja hän oli 1985–1996. Tellervo Hakkarainen kasvoi Kurussa, missä hänen isänsä toimi nimismiehenä. Siellä hän liittyi Lotta Svärd -yhdistykseen 1938 ja suoritti Tuusulan Syvärannan lottaopistossa…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 22. 4. 2017

Helvi Hyrynkangas – pikkulotasta vaikuttajaksi

Helvi Pääkkönen, myöhemmin Hyrynkangas, syntyi Oulun synnytyslaitoksella kiiminkiläisen opettajaperheen tyttäreksi vuonna 1928. Hänen isänsä on Erkki Pääkkönen ja äitinsä Anni Pääkkönen s. Markkanen. Pariskunta sai kaikkiaan neljä lasta. Kotina perheellä oli Kiimingin kirkkoa vastapäätä oleva idyllinen punainen rakennus, virka-asunto, joka tänä päivänä hyvin entisöitynä toimii Kiimingin seurakuntasalina. Talo rakennettiin 1880-luvulla rovasti R. W. Montinin käynnistämän…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 21. 4. 2017

Ulla Mannonen – kansanperinteen suurkerääjä

Ulla Mannonen (1895−1958) on ollut eräs Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinnearkiston uutterimmista perinteenkerääjistä. Hänen keräämänsä valtavat aineistot kuuluvat suurimpiin yksittäisen henkilön keräämiin. Mutta mikä sai tavallisen kansannaisen keräämään tuollaisen valtavan määrän kansanperinneaineistoa? Ulla Mannosen syntyessä Suomi oli Nikolai II:n hallitsema suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan lisäksi Mannosen lapsuuden ja nuoruuden vuosiin ajoittuu modernisaatio monissa muodoissaan, mikä…

kirjoittanut Merja Leppälahti, julkaistu 17. 4. 2017

Martta Haatanen – torniolainen kirjailija ja Lapin evakkojen edustaja

Kun Martta Haatanen kutsuttiin vuonna 1945 Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan Lapin sodan evakkojen edustajaksi, hän oli jo tunnettu peräpohjalainen kirjailija, jonka menestysteoksesta Kirkastettu sydän (1943) oli tehty myös kotimainen elokuva. Se kertoi urheasta papinvaimosta ja kymmenen lapsen äidistä, joka tyytyi valittamatta osaansa sotaleskenä. Romaani pohjautui lestadiolaisen kirkkoherran Väinö Havaksen ja hänen Saimi-vaimonsa vaiheisiin. Martta Haatanen ei kuitenkaan ollut syntyperäinen…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 7. 4. 2017

Elli Tervo – huoleton lapsuus, sota-ajan nuoruus

Oulunsalolainen Elli Hakko eli huolettoman, joskin ajalle tyypillisen työteliään lapsuuden. Talvisodan syttyminen muutti kaiken, sillä vain 13-vuotias tyttö joutui sotavuosina raskaisiin ja vastuullisiin tehtäviin. Kaksiosaisen tarinan ensimmäisessä osassa kertojana on tekstin kirjoittanut Ellin tytär, toisessa osassa Elli itse. Sata vuotta sitten Oulunsalon Keskipiirillä asusteli Hakkojen perhe. Molempien vanhempien juuret olivat Etelä-Pohjanmaan Laihialla. Mikko-isä oli kiertokoulun…

kirjoittanut Aino Kukkonen, julkaistu 6. 4. 2017

Helmi Kääriäinen – tarmokas ja edistyksellinen äitini

Riikolan talossa Pälkjärven Kurikassa ei ollut emäntää. Taloa isännöi kaksi poikamiesveljestä Eerik ja Paavo Riikonen, molemmat jo yli 50-vuotiaita. Kun Pälkjärvelle perustettiin meijeri, sinne tuli meijeriköksi lapinlahtelainen Maria Johanna Sonninen. Paavon ja Hannan tiet kohtasivat. Paavo löysi vihdoin rinnalleen pätevän emännän kanssaan tilaa hoitamaan. Pari vihittiin marraskuussa 1905. Hanna on 27-vuotias ja Paavo 51. Perheeseen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 3. 4. 2017

Olga Oinola – kahden aatteen nainen

Vaikka Olga Oinolalla oli pitkä pedagogin ura, jälkimaailma muistaa hänet naisasianaisena ja raittiusvalistajana. Aktiivinen harrastustoiminta niissä vei hänet järjestöjen johtopaikoille ja kunnalliselämän vaikuttajaksi, Oinottareksi, jonka olemukseen monitaitoisuus ja hyväntuulisuus heittivät häivähdyksen ikuista nuoruutta. Olga Adele Johansson syntyi 1865 Leppävirralla maanmittari Josef Johanssonin ja hänen vaimonsa Gustaavan perheeseen. Vanhemmat olivat edistyksellisiä ja panivat Olgan tyttökouluun. Sen…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 2. 4. 2017

Flora Paasonen – Suomen historian merkkihenkilön vaimon tarina

Paistettu kyyhkynen lensi hänen suuhunsa, ja minä olin se kyyhkynen. Tällä unkarilaisella sananlaskulla Flora kuvaa rakastumistaan mieheensä, Aladar Paasoseen. Unkarilaisen Flora Barthan ja suomalaisen, presidentti Kyösti Kallion adjutantin rakkaus alkoi kesällä 1938 aivan sattumalta. Flora tuli tuolloin 20-vuotiaana opiskelijana viettämään kesää Suomeen. Pienten seikkailujen jälkeen hän päätyi Aladar Paasosen äidin luokse, missä tapasi tulevan miehensä. Presidentin…

kirjoittanut Pirkko Karvonen, julkaistu 26. 3. 2017

Kaisa Mäkelä – konekutoja ja kotirintaman lohduttaja

Perinteisten sukkapuikkojen ja kinnasneulojen rinnalle tuli 1800-luvun lopulla suomalaiseen käsityöhön uusi työväline, kutomakone. Neuleiden valmistaminen nopeutui. Samalla syntyi uusi ammattiryhmä, kodeissa työskentelevät konekutojat. Insinööri Theodor Neovius oli perustanut 1889 Helsinkiin kutomakoneita ja lankoja myyvän tukku- ja vähittäisliikkeen. Hän mainosti alusta saakka aktiivisesti liikkeensä palveluja ja konekudonnan mahdollisuuksia useissa lehdissä. Muun muassa Suomen teollisuuslehti julkaisi jo…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 19. 3. 2017

Äitini Tyyne Immonen – vieraanvarainen karjalaisemäntä

Tyyne syntyi Pälkjärven Naatselän kylässä Anna ja Matti Hiltusen esikoisena elokuussa 1923. Hän sai kolme sisarusta kahden vuoden välein; Veikko, Antti ja Aili. Perhe eli vaatimattomassa kunnan vuokramökissä. Tyyne oli kiltti ja kaikin puolin kuuliainen lapsi. Perheen vanhimpana lapsena hän omaksui toisista huolehtivan ja auttavaisen elämänasenteen jo pienestä pitäen. Kansakoulun Tyyne aloitti viikkoa ennen kahdeksanvuotis-päiväänsä…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 18. 3. 2017

Saimi Riikonen – rakas täti, kummi ja ystävä

Lempi Saimi Kääriäinen syntyi Pälkjärven asemalla rautatieläisten talossa 4.4.1904. Myöhemmin huomattiin, että papinkirjoihin oli merkitty syntymäpäiväksi kaksi eri merkintää 4. ja 14. Äiti muisti kuitenkin, että oikea päivä oli huhtikuun neljäs. Saimi oli kolmas ratavartija Aapeli Kääriäisen ja vaimonsa Iidan lapsista, joita syntyi kaikkiaan kymmenen, seitsemän poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä kuoli puolivuotiaana. Katselen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 14. 3. 2017

Tyyne Lehtonen – sisukas äitimme

Äitimme, Tyyne Lehtonen, syntyi vuonna 1925 Lempaalassa, Pohjois-Inkerissä, Suomen rajan tuntumassa. Hän oli perheen nuorin lapsi. Isän suku oli savakkoja, jotka olivat tulleet jo 1600 luvulla Savosta Inkerin maalle. Äidin suku oli äyrämöisiä Kannakselta. Perhe viljeli maata ja he myivät monenlaisia elintarvikkeita miljoonakaupunki Leningradiin. Luterilaisuus ja suomalaisuusaate kuuluivat tiiviisti arkielämään. Ahkeruus ja säästäväisyys olivat perheen…

kirjoittanut Kaarina Pietilä, julkaistu 3. 2. 2017

Helvi Brander – evakko, isänmaan ystävä, perheenäiti

Helvin isä Evert Junnonen (1882─1974) oli kotoisin Lemiltä ja suuren kymmenlapsisen perheen poika. Äiti Emma Matikainen (1887─1950) oli pakkoluovutetusta Karjalasta, Pälkjärveltä. Emman lapsuuden perheessä oli 10 lasta. Koska Pietarissa oli runsas suomalaisyhteisö, niin nuoret kumpikin omalla tahollaan lähtivät sinne etsimään muun muassa paroni Nicolailla sisäkön opissa ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä toisissa varakkaissa perheissä. Nuoret…

kirjoittanut Torsten Brander, julkaistu 27. 1. 2017

Sylvia Linnansaari – kansakoulunopettajan ja isänmaan kutsumus

Sylvia Bökmanin isä oli apteekkari Gustaf Adolf Bökman (1861-1921) ja äiti klaveerinsoittaja ja laulaja Märtha Aurora Mechelin (1872-1954). Lapsia syntyi yhdeksän, joista kaksi kuoli pieninä. Joen törmällä sijaitseva apteekkirakennus pihoineen käsitti puutarhan marjapensaineen ja juureksineen sekä tilaa lampaille. Koska Vetelissä ei ollut omaa lääkäriä, apteekkari toimi osittain lääkärinä. Sylvian äiti Märtha soitti pianoa ja lauloi…

kirjoittanut Heljä Linnansaari, julkaistu 14. 1. 2017

Martta Leskelä – eräs kotirintaman sankari

Martta Leskelä (os. Simelius) syntyi Pulkkilassa vuonna 1922. Haastattelin Marttaa, anoppiani, useaan otteeseen vuosina 2010-2016. Tämä kirjoitus on tehty haastattelujen pohjalta ja rajautuu lähinnä sota-aikaan ja kotirintamaelämään. Rauhankallion ovet avautuvat puoliautomaattisesti. Tulemme palvelutalon hämärään käytävään, jonka perällä on Martan huoneisto. Käytävän päässä, mutkan takana avautuu asukkaiden yhteinen kokoontumis- ja kahvittelutila. Pöydän äärellä istuu muutama iäkäs nainen. Sanomme…

kirjoittanut Markku Välitalo, julkaistu 12. 1. 2017

Pirkko Teirikko lukiolaisena ja lottana säähavaintoasemalla Oulussa

Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 Oulussa ei ollut lentoliikenteen tarpeisiin riittävän hyvää ja tarkoituksenmukaista säähavaintoasemaa. Koko Pohjois-Suomen säähavaintotoiminnan pääkeskus oli Rovaniemellä. Ilmatieteen laitoksella Helsingissä etsittiin sopivaa paikkaa sotatilan vaatimalle asemalle Pohjois-Suomesta. Helsingistä otettiin yhteyttä isääni Antti Teirikkoon, joka oli tuolloin Oulun seudun suojeluskunnan aluepäällikkö. Hänen toivottiin osoittavan Oulun seudun säähavaintoasemalle sopiva paikka ja sen toiminnasta vastaava…

kirjoittanut Päivi Kujasalo, julkaistu 9. 1. 2017

Hilma Herajärvi isänmaan asialla

Hilma Katariina Herajärvi syntyi 1895 lopulla Alatorniolla Hanna (o.s. Ponkala) ja Isak Herajärven eli Alakuijalan maanviljelijäperheeseen vanhimpana lapsena. Hilma valmistui 22-vuotiaana Raahen seminaarista kansakoulunopettajaksi. Samana vuonna 1917 Suomi itsenäistyi. Hän suoritti saamansa stipendin turvin vielä kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen, lukuvuonna 1927–1928, kansakouluopettajien jatko-opintoja Helsingin yliopistossa. Hilma Herajärvi toimi aluksi opettajana Alatornion kunnan Kivirannan kansakoululla ja…

kirjoittanut Helena Herajärvi, julkaistu 8. 1. 2017

Fanni Teirikko johtamassa Oulun lottien varusjaostoa

Näin jo tukevasti ikääntyneenä, 84-vuotiaana, osaan arvostaa sitä työtä ja niitä elämänarvoja, jotka olivat elämän kulmakiviä edellisillä sukupolvillamme. Äitini, Fanni Teirikko oli kympin tyttö. Äiti oli syntyjään Halonen ja naimisiin mentyään Tjäder. Teirikko hänestä tuli, kun nimi suomennettiin 1935. Fannin kaltaiset tytöt turvasivat maamme hyvinvoinnin sotien aikana. Sodista selvittiin. Sankareita olivat miesten lisäksi naiset. –…

kirjoittanut Aira Niva s. Teirikko kertoo, Päivi Kujasalo tarkistanut tiedot, koska Aira Niva, hänen tätinsä ei elä enää., julkaistu 2. 1. 2017

Elli Tahkola – äiti, sankarittareni

Oli maaliskuun kolmas päivä vuonna 1918. Aurinko killotti puhtaaseen hankeen. Lieveen tuvassa Määttälänvaaran huipulla oli kiireinen tunnelma. Perheen äidin, Hildan, synnyttämisen aika kuulosti olevan tuona päivänä. Äiti oli lämmittänyt liedellä kuumaa vettä, repinyt pestyjä vaateriekaleita pyyhkeiksi ja kapaloiksi sekä käskenyt Ainon, perheen esikoisen, hakea lapsenpäästäjä naapurista paikalle. Antti-isä oli lähtenyt jo aamusta hevosella metsään puita…

kirjoittanut Maija Ahola, julkaistu 31. 12. 2016

Helvi Savikuja ja hänen sukutarinansa

Torniolaisella Helvi Savikujalla on takanaan rikas elämä. Se alkoi 93 vuotta sitten Ylivojakkalassa, jatkui Sukevalla, missä hän kävi kansakoulun. Helsingissä käydyn lukion jälkeen hän pääsi ylioppilaaksi Torniossa, missä hän suoritti myös opettajaseminaarin ja toimi opettajana, lyhyttä hämäläiskautta ja Ruotsin vuosia lukuun ottamatta. Kaikkina näinä vuosina ja vuosikymmeninä suku on ollut Helville, sukunsa jatkajalle, tärkeä. Ensin…

kirjoittanut Marja-Riitta Tervahauta, julkaistu 30. 12. 2016

Aino Heikkilä – ahkera kyläkauppias

Aino Heikkilä syntyi Juho ja Fretriika (os. Kemppainen) Sirviön perheen esikoiseksi. Fretriika oli suurperheen lapsi Suomussalmen köyhästä pitäjästä. Hän oli joutunut huutolaislapseksi perheeseen, jossa oli ankara kohtelu. Kymmenen vuoden ikäisenä Fretriikan tehtävänä oli syksyn viimaisilla keleillä soutaa venettä, kun verkkoja laskettiin. Housujakaan ei tyttönen ollut saanut lämmikkeeksi jalkaansa. Täytettyään 15 vuotta Fretriika lähti tervaveneessä Suomussalmelta…

kirjoittanut Arja Karttunen, julkaistu 26. 12. 2016

Lyydia Hartikainen – kyläompelija

Äitini, Lyydia Katariina – lempinimeltään Lyyli – syntyi Revonlahdella Katri ja Albert Marjomaan maanviljelijäperheen toiseksi vanhimpana lapsena toukokuussa 1905. Tummatukkaisen pikkuneidin lisäksi perheeseen syntyi kaksi poikaa ja neljä tyttöä: Eino, Adele, Fanni, Helli, Urho ja Kerttu. Ison maatalon emännällä töitä riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Vanhimpana tyttölapsena Lyyli sai tehtäväkseen huolehtia koulunkäyntinsä ohella nuoremmistaan aina, kun Katri-äiti…

kirjoittanut Anja Garanvölgyi, julkaistu 22. 12. 2016

Toini Väänänen ja Irma Innanen – Jäämeren rannan lasten sotavankeus ja Petsamoon jäänyt nuoruus

Suomen toinen, menetetty käsivarsi tunnetaan Petsamona, mutta Petsamo on vasta sisämaata. Vielä sen takana jatkui Suomen alue Jäämeren rannikkona ja Kalastajasaarentona. Alueen suomalaiskylät jätettiin Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen alle talvisodan käynnistyessä. Neljäsataa naista ja lasta joutui puna-armeijan sotavangiksi. Mukana olivat myös Moilasen perheen tyttäret Toini ja hänen siskonsa Irma. Toini jäi kaipaamaan Kalastajasaarennon elämää ja kotiaan koko…

kirjoittanut Kaisu Innanen, julkaistu 20. 12. 2016

Arla Klockars – Flicklotta på krigssjukhus

Under vinterkriget fyllde jag 12 år. Vid krigsutbrottet förvandlades skolorna till krigssjukhus och vi elever – de flesta av oss flickscouter – anmälde oss till tjänstgöring. Scoutkåren organiserade det inte, vi gjorde det själva redan första dagen. Det uppstod först något av konkurrens mellan flickscoutingen och flicklottarörelsen. Scoutledarna gillade inte att som var för unga…

kirjoittanut Arla Klockars, julkaistu 19. 12. 2016

Hilda Karppinen – perheenäiti ja kotirintamanainen

Syksyinen aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että reipas kävely sai hikihelmet otsalle. Hilda pysähtyi pyyhkimään kasvojaan. Taipaleenharjun talot olivat seuraavan mäen takana. Sieltä saisi kyydin Ouluun. Kuusamontie oli pääväylä ja kulkijat pysähtyivät lepäämään Taipaleenharjun kievarissa. Tauko oli paikallaan, reppu pois selästä, kaulaan ripustetut kengät kiven kupeelle. Purosta täytetty vesipullo antoi avun janoiselle. Kylläpä raikas vesi…

kirjoittanut Aili Pollari, julkaistu 17. 12. 2016

Saimi Paavola – sitkeä vaikeuksista selviäjä

Suomessa leviävä ”lentävä keuhkotauti” valtasi 1920-luvulla Revonlahden, oli riehunut Suomessa jo muissakin pitäjissä pidemmän aikaa.  Tauti riisti Saimi Maria Martikkalalta isän, äidin ja 12 sisarusta lyhyen ajan sisällä. Saimi jäi yksin hoitamaan kotimökkiä 13-vuotiaana. Saimi oli saanut suunnitella vähän aikaa tulevaisuuttansa viimeisen elossa olevan veljensä Aalen kanssa. Pienen maatilan työt kävivät liian rankoiksi tytön yksin…

kirjoittanut Arja Karttunen, julkaistu 12. 12. 2016

Elli Karsikko – selviytyjä

On jo syyskuun puoliväli, hyytävän kylmä tuuli suhisee korvissani, vaikka musta neulelippis suojaa päätäni. Tahtoisin huutaa, kuten nuo Kummatin koulun pihalla välituntiaan viettävät lapset. Omatunto soimaa: tiedän että minua odotetaan. Keväällä poimin Ruonankadun tienvarrelta ison kimpun puna-ailakkeja tuliaisiksi. Kun olin lapsi, äiti kertoi, että ne ovat taivaanavaimia. Myöhemmin kesällä olen vienyt äidilleni puna-apiloita tai poiminut…

kirjoittanut Tuula Laitinen, julkaistu 7. 12. 2016

Helmi Tengén – Unionin tukipylväs

”Veistonopettajan paikkaa hakiessani syrjäytin 9 mieshakijaa, koskapa aikaisemmat ansioni ja ulkomaanmatkoilla hankkimani lisäoppi veivät minut ehdottomasti toisten hakijoitten edelle. Kun menin nostamaan ensimmäistä palkkaani, hämmästyin suuresti, kun se oli huomattavasti pienempi, kuin se palkka, joka oli hakemusilmoituksessa mainittu. Tarkastaja v. Bonsdorff sanoi syyksi sen, että olen nainen. En voinut ymmärtää, mitä tekemistä sukupuolellani oli tämän asian kanssa. Lopulta sain tarkastajankin uskomaan, että jos kerran hoidan poikia ja opetan heidät yhtä hyvin veistämään kuin mieskolleegani, minulle on maksettava ilmoituksessa luvattu palkka ja suotava muut virkaan kuuluvat edut. Niinpä sitten olenkin koko opettajanaoloaikani nauttinut miesopettajien kanssa samaa palkkaa.”

Helmi Tengén oli Naisasialiitto Unionin aktiivisimpia ja värikkäimpiä jäseniä, mutta vaikutti lisäksi mm. Helsingin Naisopettajain Yhdistyksessä, Suomen Naisopettajain Liitossa, Helsingin voimistelijain liitossa ja Autoklubissa. Itseään hän piti juoksupoikana, joka oli aina valmis tekemään, mitä oli tarvis tehdä.Lue lisää Helmi Tengénin elämästä.
 

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 5. 12. 2016

Kauppias Lydia Lyttinen – veitsiluotolaisten hovihankkija

Hulda Lydia Lyttinen, os. Kakko, syntyi Kuivaniemellä 24.12.1889. Hänen vanhempansa olivat talolliset Matti ja Anna Kakko. Matti kalasti ja viljeli yhdessä Janne-veljen kanssa sukutilaa Kuivaniemen Pohjoisrannalla. Lydia oli perheen seitsemästä lapsesta toinen. Lydialla oli ruskeat silmät ja pitkät ruskeat letit, kun hän sisaruksineen kävi kansakoulua Kuivaniemen kirkolla joen toisella puolella. He soutivat kapean joen yli…

kirjoittanut Pirkko Mattila, julkaistu 29. 11. 2016

Irmeli Kaario sukupolvien ketjussa

Sukupolvien ketjussa puhutaan yleensä miehistä. Miehen nimi on periytynyt pojalle, samoin ennen tilat ja maat. Isyydestä ei kuitenkaan aina voinut olla täyttä varmuutta. Naisten muodostama ketju on selkeämpi. Se on napanuoraketju. Isoäitini, Maria Wetterstrand, o.s. Huotari syntyi keisarillisella Venäjällä, Pietarissa karjalaisista vanhemmista. Perhe vietti turvattua, onnellista ja vaurasta elämää. Seitsemäntoistavuotiaana Maria tutustui muutamaa vuotta vanhempaan…

kirjoittanut Irmeli Kaario, julkaistu 27. 11. 2016

Aune Kinnarinen – minun elämäni tarina

Olen syntynyt 24.10.1934 Nilsiässä Pienviljelijä perheen esikoisena. Kotini oli pienen Pieksänjärven rannalla, jossa Lokki-laiva kesäisin ajoi Kuopion ja Pieksänkosken väliä, kuljettaen asukkaiden ostokset, niin rakennustarpeet kuin myös maidot meijeriin Kuopioon. Talvella oli neljän kilometrin matka käveltävänä maatien varteen, jossa kulki postikas ja yksi linja-auto kerran päivässä. Nilsiän kirkolle oli matkaa 20 kilometriä, joko hevosella tai sitten jalkapatikalla.

Lue lisää Aune Kinnarisen elämästä, joka on kuljettanut Nilsiästä Helsinkiin ja Kuusankoskelle.
 

kirjoittanut Aune Kinnarinen, julkaistu 14. 11. 2016

Hilma Maria Välikangas kotirintamanaisena ja kodin valona sodan jälkeen

Rakas äitini, Hilma Maria Välikangas s. Koponen, Maijaksi kutsuttu, palveli sotien ajan isänmaata työskentelemällä sotateollisuuden kipeästi tarvitsemassa Vihtavuoren ammustehtaassa ja toimimalla lottana. Ammuksia valmistettaessa pikkupaukkuja sattui tehdassalissa usein äidin työaseman vasemmalla puolella, mikä vaurioitti hänen vasemman korvansa kuuloa pysyvästi. Viholliskoneet pyörivät Vihtavuoren yläpuolella monet kerrat löytämättä verhoiltua tehdasta. Äiti syntyi 7.8.1916 Vesannolla, Savossa ja kuoli…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 5. 11. 2016

Ulla Laine – uraa uurtava metsänhoitajanainen

”Olin sikäli erityisasemassa, että oli kulunut yli kymmenen vuotta edeltäjäni Martta Valtosen ajoista, ja miessukukunta oli tuudittautunut siihen uskoon, ettei naisista ole uhkaa tällä alalla. Tiesin Hyytiälään mennessäni, että kurssin pojille oli annettu tehtävä karkoittaa minut sieltä itkien tieheni. Vetojakin kestokyvystäni oli lyöty!” kertoo Ulla huvittuneena, eikä hänen äänestään nyt, niin kuin ei muulloinkaan, löydy hienoistakaan katkeruuden sävyä.

Ulla Laine opiskeli metsänhoitajaksi 1930-luvulla, jolloin naisia oli ollut metsänhoitajan opinnoissa vain muutama. Lue, kuinka Laine kertoo opinnoista ja urastaan positiivisen elämänmakuisesti.

kirjoittanut Anba-Liisa Raunio & Pia Thomssen, julkaistu 4. 11. 2016

Maria Olli – arjen sankari

”Runturi, ronturi, äidin unturi, kultainen lunturi, runturi, ronturi”, lauloi äitini minulle keksimäänsä ja säveltämäänsä lorua, kun vauvana katselin maailmaa hänen sylistään. Kahdelle pikkuveljelleni hän lauloi:” Lemmulla on leviät korvat, kissalla on kuusi häntää, koiralla on seitsemän silmää, kanalla on näppärä nokka!” Laulu jatkui ja kaikilla äidin laulussa mainitsemilla eläimillä oli mitä kummallisimpia ominaisuuksia. Pienet pojat…

kirjoittanut Terttu Jokinen, lehtori, julkaistu 12. 10. 2016

Hilma Lehtiö – Kirjekuoritehtaan työntekijästä Kansanhuollon johtajaksi

Hilma syntyi tamperelaiseen työläisperheeseen kuopuksena vuonna 1896. Perheen yhdeksästä lapsesta esikoinen Johannes kuoli kuusivuotiaana ja myöhemmin syntynyt Naima yhdentoista päivän ikäisenä. Vuosisadan vaihtuessa perhe asui tyypillisessä työläisasunnossa Alarannassa. Yksitoista henkeä jakoi yhden huoneen, keittiö kuului neljälle perheelle siten, että jokaisella oli piisissä oma keittopaikka. Hilman isä joutui hakemaan työtä teollisuuskaupungissa, kun vanhin veli peri kotitalon…

kirjoittanut Pirkko Lehtiö, julkaistu 4. 10. 2016

Inkeri Kinnunen – Esimerkillinen soroptimisti

  Meillä ei ole rajoja, ellemme itse niitä laadi. Filosofian maisteri Inkeri Kinnunen oli Porin soroptimistiklubin ensimmäinen presidentti. Hän syntyi 20.9.1906 Loimaalla ja kuoli 92-vuotiaana vuonna 1998 Porissa. Porin klubi perustettiin vuonna 1960, ja seuraavana vuonna klubi järjesti Porin Suomalaiseen Yhteislyseossa lähinnä oppikoululaisille tytöille tarkoitetun yleisötilaisuuden, mihin tuli vieraaksi tyttöjen kysymyksiin vastaava Kotilieden PikkuÄiti. Tilaisuuden nimi…

kirjoittanut Sinikka Tiusanen, kemisti, eläkkeellä SI Pori, julkaistu 6. 9. 2016

Gerda Ryti ja keskipäivän kirkonkellot

Gerda Ryti oli tasavallan presidentin puolisona sotien vaikeina vuosina. Hänen aikansa presidentinlinnan emäntänä 1940–1944 ei ollut edustamista vaan vaikeiden aikojen kestämistä ja itsekuria vaativaa esikuvana olemista. Hän valoi radiopuheissaan rohkeutta ja uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Hän oli ehkä maan kuuluisin spiritualismin harjoittaja. Suomenruotsalaisen säätyläisperheen tyttärenä Gerda Serlachius kävi tyttökoulua (Helsingissä Laguska skolan ja Viipurissa Svenska fruntimmerskolan…

kirjoittanut Korppi-Tommola, Aura, Pohls Maritta, julkaistu 3. 9. 2016

Toini Eklund, Suomen ensimmäinen naispuolinen metsänhoitaja

Helsinkiläinen Toini Suoma Eklund aloitti vuonna 1918 ensimmäisenä naisena Suomessa metsäopinnot. Hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi edellisenä vuonna Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun jatkoluokilta. Metsänhoitajaksi Toini valmistui vuonna 1921 ja filosofian kandidaatiksi 1930. Pettyneenä  työtehtäviinsä metsähallituksessa hän siirtyi opettajaksi. Metsäopinnot Toini Eklund aloitti vuonna 1918 itsenäistyneessä, mutta katkeran vapaus- ja kansalaissodan kuohuttaneessa Suomessa. Toinin luokkatoverit Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa ihmettelivät…

kirjoittanut Pia-Maria Thomssen, julkaistu 29. 8. 2016

Irma Merentie – sotaorvon tarina.

Isäni Kalle Keränen syntyi vuonna 1909 Suomussalmella. Hän oli muuttanut Kuhmoon työn vuoksi 1930-luvun alkupuolella. Äitini Lilli Oikarinen syntyi myös vuonna 1909 Hyrynsalmella. Hän tuli myös 1930-luvun alussa Kainuun Osuusliikkeen palvelukseen Kuhmoon. Siellä he tutustuivat ja menivat avioliittoon vuonna 1933. Perheeseen syntyi kaksi tyttöä ja yksi poika, minä heistä vanhimpana vuonna 1934. Asuimme ensin vuokralla,…

kirjoittanut Kaija Sepponen, julkaistu 27. 8. 2016

Anni Walden – sotakummivaliokunnan puheenjohtaja, kenraalitar

Puolustusministeri, jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin puoliso Anni Walden toimi vuosina 1940 – 1945 Mannerheimin Lastensuojeluliiton sotakummivaliokunnan puheenjohtajana. Sotakummitoiminta laajeni hänen johdollaan nopeasti paitsi kotimaassa myös ulkomailla, erityisesti Ruotsissa. Tämä järjestelmä oli merkittävä lisä sotaorpojen huollolle valtion maksamien eläkkeiden lisäksi. Anni Konkola syntyi vuonna 1885 jämsäläisen tilanomistajan, valtiopäiväedustaja Severus Konkolan (1857 – 1898) ja hänen puolisonsa Hilma…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 14. 8. 2016

Jenny af Forselles – kansanedustaja, kouluneuvos

Jenny af Forselles kuului niihin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun naisiin, jotka hyvän koulutuksen saaneina halusivat parantaa maailmaa ja astuivat julkiseen elämään, mutta jotka saamansa kasvatuksen takia vierastivat politiikanteon kovimpia muotoja. Tämän vuoksi he työskentelivät julkisen ja yksityisen rajalla saadakseen aikaan yhteiskunnallisia muutoksia. Jenny af Forselles oli Suomen ensimmäisiä akateemisen koulutuksen saaneita naisia. Hän valmistui…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 21. 7. 2016

Fanny Kaarne – ”Herra on heikoissa väkevä”, Kristillisen työväenliikkeen naisasiavaikuttaja

1800-luvun loppupuolella syntynyt Fanny Kaarne ehti elämänsä aikana nähdä ja kokea kaikki Suomea koskettaneet sodat itsenäistymisen kynnykseltä jatkosotaan saakka. Hän toimi yhteiskunnallisena vaikuttajana, toimittajana ja naisasian ajajana Suomen Kristillisen Työväen Naisliitossa sen perustamisvuodesta 1909 aina viimeisiin elinpäiviinsä asti. Fanny Kaarne kuoli vuonna 1956, mutta hänen aloittamansa toiminta työkansan parissa ei ole lakannut Kristillisessä Työväenliitossa tänäkään…

kirjoittanut Ulla Klemola, julkaistu 10. 6. 2016

Sisko Ruokolan tarina

Sisko Ruokola (o.s. Pulkkinen) syntyi Sodankylässä 7.4.1931. Isä oli räätäli, äidin vastuulla oli OP:n kassa paikkakunnalla. Myöhemmin äiti toimi OP:n johtajana Sodankylässä. Äiti  oli myös mukana isän räätälin työssä. Perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, Raili Sisko Kristiina. Koti sijaitsi keskellä kylää ja kaikki siellä tunsivat toisensa. Lapinmaan kauppa sijaitsi aivan kodin vieressä.…

kirjoittanut Ulla Moilanen-Pyhtinen, julkaistu 4. 6. 2016

Helena Virkki kansanedustajana

Helena Virkki (1884–1968) tunnetaan ennen kaikkea työstään Marttaliiton valtuuskunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana ja ensimmäisenä kirkolliskokouksen naisedustajana. Näiden tehtävien lisäksi hän oli aktiivinen toimija myös monissa muissa järjestöissä ja luottamustoimissa. Hän toimi muun muassa kotipitäjässään Vuokselassa kunnanvaltuutettuna ja kirkkovaltuuston jäsenenä. Valtakunnan politiikassa Virkki toimi kolmen kauden ajan vuosina 1945–1954 Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana. Tässä tekstissä tarkastelen Virkin kansanedustajatyötä,…

kirjoittanut Anna Ruokamo, julkaistu 2. 6. 2016

Katri Bergholm – sotilaskotitoiminnan uranuurtaja, kirjailija ja järjestöihminen

”Tuntuu ettei minulla ole ollut vaikeuksia ensinkään”, summaa erityisesti maamme sotilaskotitoiminnan uranuurtajana tunnettu Katri Bergholm elämänsä vaiheita radiohaastattelussa vuosi ennen kuolemaansa. Jos ei omaan elämään suurempia murheita ehkä mahtunutkaan, eivät ihmiselämän moninaiset ongelmat olleet Bergholmille suinkaan vieraita. Kuudentoista vuoden ajan hän vastasi Kotiliesi-lehden sivuilla nimimerkillä ”Isoäiti” lukijoiden kirjeitse lähettämiin kysymyksiin, jotka useimmiten käsittelivät juuri elämän…

kirjoittanut Hannu Niskasaari, julkaistu 28. 5. 2016

Eeva Alha- tyttö- ja naistyön uranuurtaja ja naispappeuden kannattaja

Eeva Alha työskenteli yli 30 vuotta Suomen Nuorten Kristillisen Liiton, nykyisen Nuorten Keskuksen, tyttö- ja naistyön eri tehtävissä. Hän toimi myös Kenttäviesti- ja Nainen ja Elämä -lehtien päätoimittajana ja kirjoitti ahkerasti erilaisia julkaisuja koskien naisten ja tyttöjen asemaa kirkossa ja yhteiskunnassa. Alha näki työnsä nais- ja tyttötyönsihteerinä olleen toiminnan järjestämisen ja kehittämisen lisäksi myös parantaa…

kirjoittanut Aino Laine, julkaistu 19. 5. 2016

Margit Borg-Sundman – kansanedustaja ja naisasianainen

Margit Borg-Sundman (1902-1992) oli ammatillisen sosiaalityön ja teollisuuden sosiaalihuollon uranuurtaja. Kokoomuksen kansanedustajana hän ajoi perhe- ja tasa-arvolainsäädäntöä ajoittain ristiriidassa oman eduskuntaryhmänsä kanssa. 1960-luvulla hän sai aikaan suuren hälyn syyttäessään kirjailija Hannu Salamaa jumalanpilkasta. Turussa, Urjalassa ja Petäjävedellä pappilan tyttärenä kasvanut Margit Borg omaksui elämäänsä voimakkaan kristillisen uskon. Siihen liittyi kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin kansalaissodan jälkeisen kurjuuden…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 23. 4. 2016

Helvi Frick – lotta joka solultaan

Koulun rehtoria pidettiin yleisesti patkulina, isänmaata vastaan vehkeilijänä. Tätä käsitystä vahvisti se, että hän kielsi oppilaita osallistumasta ilman hänen lupaansa mihinkään rientoihin, varsinkaan isänmaallisiin.  Ei edes elokuviin saanut mennä. Helvi Heino ja hänen ystävänsä eivät vaivanneet rehtoria lupapyynnöllä, koska tiesivät, ettei sellaista heruisi. Tytöt menivät omin luvin kiellettyyn tilaisuuteen. Rehtori palkitsi tyttöjen omatoimisuuden käytöksenalennuksella, sen…

kirjoittanut Terttu Häkkinen, päätoimittaja, julkaistu 10. 4. 2016

Sodan ajan koululainen – ruustinna Maija-Liisa Lavanko

Maija-Liisa Lavanko s. Roininen syntyi 8.5.1926 Savossa Siilinjärvellä Eeti Roinisen ja Tyyne Roininen s. Pulkkisen perheeseen ensimmäiseksi ja ainoaksi lapseksi. Taivaan Isä otti 29-vuotiaan Tyyne-äidin luokseen Maija-Liisan ollessa 5-vuotias. Isä ja Liisa-taloudenhoitaja pitivät sen jälkeen rakkaudella huolen tyttösestä. 10-vuotiaana Maija-Liisa sai äitipuolen, joka sodan ajan toimi Lapinlahdella olevan suuren Lotta-ravintolan emäntänä. Isä oli Kuopion Karjanmyyntiosuuskunnan…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 28. 3. 2016

Tuomi Elmgren-Heinonen – kirjailija, tapakulttuurin opettaja

Tuomi Elmgren-Heinonen oli laulaja, menestyvä nuorisokirjailija ja Uuden Suomen toimittaja. Tutkijankykynsä hän osoitti vuonna 1938 ilmestyneessä Toivo Kuulan elämäkerrassa. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli maan tunnetuin tapakulttuurin tuntija ja opettaja. Hänen 1954 ilmestynyt laaja, hakuteostyyppinen oppaansa Käytöksen kultainen kirja oli menestys, josta otettiin useita painoksia. Suuren yleisön tapakulttuurin tutkijana ja opettajana tunteman Tuomi Elmgren-Heinosen äiti oli…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 21. 3. 2016

Äitini Aino Pönni

Kerron tässä tarinan äidistäni, arjen sankarista, selviytyjästä. Äiti sitoi heinäharavat isävainajan polkupyörän runkoa vasten. Asetti veljen istumaan rungolle ja meidät pikkutytöt tarakalle. Mentiin ahoniitylle heinäntekoon. Isäni oli menehtynyt Salpalinjaa rakentaessa vuonna 1942. Äidille jäi isävainaan polkupyörä ja vikuroiva varsahevonen avuksi perheen talouden eteenpäin viemiseksi. Isän kuolema oli äitini toinen leskeys. Nuoruuden avioliittoonkin hiipi kuolema. Mies…

kirjoittanut Hilkka Tasanto, julkaistu 3. 3. 2016

Äitini Aili Tuuri ja tätini Aune Rahkola

Aili Tuuri, o.s. Rahkola syntyi vuonna 1910 Kauhajoen Päntäneellä perheen kuudentena lapsena. Maalaistalossa oli totuttu kovaan työhön ja vanhemmat olivat vielä erikoisen riuskoja ja nopeita liikkeissään. Äiti Sandra Maria oli 20- vuotiaana avioitunut itseään 11 vuotta vanhemman Tuomas Valentin Rahkolan kanssa. Sandra Mariakin oli jo kotonaan talon tyttärenä tottunut ahkeroimaan talon töissä tasavertaisesti palkollisten kanssa.…

kirjoittanut Loviisa Seppänen o.s. Tuuri, julkaistu 27. 2. 2016

Lempi Seppänen ja evakkomatka

Lempi Johanna Seppänen os. Seppänen syntyi 14.12.1909 Kovavaarassa Suomussalmella, aivan itärajan tuntumassa, Johanna ja Olli Seppäsen perheeseen. Sisaruksia oli neljä, joista yksi hukkui pienenä. 18-vuotiaana Lempi sai tiedon, että Lehtovaara-nimisessä talossa, jonne oli matkaa 18 kilometriä, oli piian paikka auki. Matka sinne taittui tietenkin kinttupolkua. Kaisa ja Jussi Seppäsen perheessä oli useampia sukupolvia yhteensä 24…

kirjoittanut Maija Heikkinen, julkaistu 21. 1. 2016

Irma Arminen – kansakoulun opettaja

Kansakoulun opettaja Irma Arminen, os. Puonti oli 156-senttinen. Hänellä oli ruskea, kihara tukka ja toisessa silmässään aavistus ruskeaa väriä. Hän jäi täysorvoksi 15-vuotiaana ja samalla nuorempien sisarustensa huoltajaksi. Hänestä kehittyi merkittävä opettajavaikuttaja Helsingissä. Hän oli naisasianainen, edistysaatteen kannattaja ja ihailtu opettaja. Hänellä oli laaja ystäväpiiri. Meitä kahta tytärtään hän kannusti monin tavoin ja auttoi nuorempia…

kirjoittanut Hilkka Lehtonen, professori emerita, TKT, arkkitehti Safa, julkaistu 18. 1. 2016

Leila Mikkolan muistoja sota-ajalta

Leila Mikkola kertoo: Olen viettänyt lapsuuteni sahaympäristössä. Koti oli yhteinen sahan naistyöväen kanssa. Oli suuri pirtti naisten ruokailla omia eväitään. Äitini piti kahvilaa. Ruoan päätteeksi moni osti kahvikupposen. Kotiini kuului keittiö, kamari ja yläkerran makuutila. Heti, kun kynnelle kykeni, oli äidin kahvilassa puuhaa: oli kahvin jauhamista käsimyllyllä ja sokerin pilkkomista. Sokeri ostettiin topissa. Siitä nimi…

kirjoittanut Leila Mikkola s. Höhtyä, julkaistu 8. 12. 2015

Eeva-Liisa Siltala – monipuolinen toiminnan nainen

Eeva-Liisa Siltala kuuluu niihin – toivottavasti ei harvinaisiin – ihmisiin, joilla on halu ja kyky nähdä kaikissa asioissa hyvät puolet tai ainakin jotakin myönteistä. Tuo elämänasenne on näkynyt siinä, miten hänen elämässään on ollut ja on edelleen keskeistä toisten hyväksi toimiminen. Zonta-sisarestamme ja kerhomme Oulun Zonta-kerho I:n perustajajäsenestä piirtyy aidon kristityn ja lähimmäisen kuva. Eeva-Liisa Siltala syntyi…

kirjoittanut Tellervo Luukkonen, julkaistu 26. 11. 2015

Orvokki Hiltusen elämää: Pommikoneet lapsuuden taivaalla Kuusamossa

Orvokki Hiltunen kertoo: ”Raskaiden pommikoneiden kumea ääni jäi pelottavana mieleen jatkosodasta. Koneita riitti Kuusamon taivaalla, kun Oulua kuumimmillaan pommitettiin. Pusikkoon juostiin ilmahälytysten aikana. Erään kerran naapurin emäntä huusi: ’Sisko, Sisko vahtaa niitä koneita, että minä saan juosta!’ Koulussa mentiin muurin viereen ilmahälytysten tullessa.” Äidilläni oli aina pari ompeluoppilasta oppimassa käsityöllä elämisen taitoja.  Äiti Liisa Späd s.…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 24. 11. 2015

Iida ja Vieno Jaatinen – äidin ja tyttären tarina

Helluntainalusviikolla alkoi Karjalankannaksella rytistä. Pian kantautui tykkien jyske Laatokan koillispuoleltakin. Siitä huolimatta pyrimme jatkamaan normaalia maalaistalon elämää. Heinäntekoaikaan kylläkin jo pohdimme: ”Kenenkähän lehmät näitäkin heiniä syövät?”

Syyskuun neljäntenä tehtiin aselepo. Vaikkeivät rauhan ehdot olleet vielä tiedossa, isän mielestä oli varmuuden vuoksi lähdettävä ajamaan lehmiä länttä kohti. Lue Nuoren Vieno Jaatisen muistelmat siirtolaisuudesta ja siitä, kuinka elämä jatkui sodasta huolimatta eteenpäin.

kirjoittanut Vieno Myllylä, julkaistu 18. 11. 2015

Eila Rummukainen – vaikeuksien läpi sosionomiksi

Eila Rummukainen teki pitkän uran sosiaalityössä, missä hän on paneutui vaikeuksissa olevien perheiden ja aivan erikoisesti apua tarvitsevien lasten asioihin. Rummukaisen oma tie sosionomiksi ei suinkaan ollut helppo, mutta omien kokemustensakin nojalla hänellä oli työssään kyky ymmärtää vaikeuksiin joutuneita.   Eila Elina Rummukainen, o.s. Tokola, syntyi 14. syyskuuta 1925 Kannuksessa. Hänen kotinsa, Tokolan maalaistalo, sijaitsee Välikannuksessa Lestijoen varressa…

kirjoittanut Tellervo Luukkonen, julkaistu 13. 11. 2015

Fanni Luukkonen -lottien keulakuva

Fanni (Fanny) Luukkonen oli kotoisin Oulusta, jossa hän kävi viisi luokkaa Oulun Suomalaista Tyttökoulua. Luukkonen jatkoi 16-vuotiaana opintojaan Helsingin suomalaisesssa jatko-opistossa. Hän halusi jo nuorena opettajaksi. Luukkonen valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista vuonna 1906 ja suoritti opettajakokeet Jyväskylässä vuonna 1912. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kansa- ja oppikoulussa sekä työväenopistossa Oulussa. Luukkosen pätevyys huomattiin ja koulutoimen ylihallitus…

13. 11. 2015

Mustia tyttöjä hiilimiilulla – Olga Jokiniemen tarina

– Kun tunteja pussitti hiiliä, olisi käynyt tummaihoisesta, kertoi Olga Jokiniemi sota-ajan vakiotyöstään. Oulun läänin Pyhäjärvellä Olga Lehtomäen, myöhemmin Jokiniemen, kotikunnassa oli eri kylillä suuria miilupohjia, joihin metrin pituiset koivuhalot ladottiin ympyrän muotoon keoiksi. – Ilmakanavia jätettiin sopivasti puiden väliin. Keoista tehtiin pyöreitä ja korkeita. Päällimmäiseksi miiluihin pantiin multaa ja turvetta. Alta sytytettävät puukeot paloivat…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 9. 11. 2015

Kyllikki Pohjala – kansanedustaja ja lotta

Kyllikki Pohjala (1894–1979) syntyi Nakkilassa ja kirjoitti Porissa ylioppilaaksi vuonna 1914. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli sanomalehti Satakunnan toimitus, mutta toimittajan ura vaihtui sairaanhoitajakouluun. Pohjala valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1917 ja osallistui Suomen sisällissotaan ambulanssisairaanhoitajana. Hän toimi ambulanssipalveluksessa myös Viron vapaussodassa vuosina 1918–1919.  Pohjala jatkoi vuosina 1921–1924 sairaanhoito-opintojaan Yhdysvalloissa ja suoritti Columbian yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon vuonna…

20. 10. 2015

Ester Vaara – sotalapsena olosta Ruotsissa mukavat muistot

Sotalapsena Ruotsissa Ester Vaara s. Saromaa lauloi ja lausui runoja naapurivierailuilla. Kylään mentiin pyhämekossa, rusettipäisenä ja ”lokatuin”, kiharretuin, hiuksin. Esiliinaa ei pantu visiitille. Pitsein koristettuja, kauniita esiliinoja kyllä pidettiin tuohon aikaan kotivaatteiden suojana. Laulu on kuljettanut Esteriä sekä palvelemaan sopraanona sunnuntaisin ortodoksikirkon kuorossa että toimimaan Oulun Karjalaseuran Kuoro Käkösissä ja Pyhän Hildegard -seuran Gloria-kuorossa. Rakkaus…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 12. 10. 2015

Elin Malin – Marttaliiton alkuvuosien keskushahmo

Elin Malin (1868–1959) omaa sukua Nikander oli tehtailijan tytär, joka kävi tyttökoulun ja suoritti suomenkielisen jatko-opiston. Opiskeluaikaan häntä kuvattiin kaunottaresi, joka osallistui aktiivisesti Suomalaisen Seuran toimintaan pääkaupunkiseudun muiden sivistyneiden kanssa. Opiskelun päätyttyä Elin toimi lyhyen ajan opettajana ja palovakuutusyhtiö Pohjolan palveluksessa. Hallintosihteerin puolisona hän kykeni osallistumaan ilman työsitoumuksia erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Järjestötyö ja hyväntekeväisyys olivat hänen…

kirjoittanut Kirsi Vesterbacka, julkaistu 16. 9. 2015

Anna Wiik – työväen muistiorganisaatioiden äiti

Kolme työväen perinnelaitosta saa kiittää tarmokasta Anna Wiikiä kokoelmiensa hoitamisesta ja kartuttamisesta. Anna Wiik toimi Työväen Arkistossa kymmeniä vuosia ja kehitti samalla perustan Työväenliikkeen kirjastolle. Anna Wiik oli myös Kansan Arkiston perustaja. Anna Wiikin syntymäpäivä 5.3. on työväenperinnepäivä, jolloin Työväenliikkeen kirjastossa julkistetaan Työväentutkimuspalkinto eli vuoden paras työväentutkimus. Anna Elisabeth Wiik, os. Forsström syntyi 1891 Helsingissä…

kirjoittanut Marjaliisa Hentilä, julkaistu 2. 6. 2015

Kyllikki Okkonen – Ouluun kotiutunut karjalaistyttö

On talvinen iltapäivä Pitkässärannassa. Olen seitsemänvuotias. Me Uiton koulun ekaluokkalaiset harjoittelemme urheilutunnilla mäenlaskua suksilla. Huomaan osaavani. Tunti loppuu, ja muut lähtevät kotiin. Minä en malta lopettaa. Yhä uudelleen ja uudelleen kapuan mäenharjalle; sitten riemullinen lasku alas. Koska olen yksin, uskallan laulaa koulussa oppimaani laulua: ”Helei, helei mäenrinteelle vaan. Pohjolan taivas jos tummakin lie, lämmin on…

kirjoittanut Marjatta Keränen, julkaistu 27. 4. 2015

Lauha Airas – ensimmäinen naispuolinen Suomen Leijonan komentajamerkin saaja

Suomen Valkonauhaliiton kunniajäsen, lääninlääkäri Lauha Airas (1914–2014) ehti viettää 100-vuotisjuhlansa haluamallaan tavalla. Juhlapäivänä järjestettiin kirkkokonsertti Oulun tuomiokirkossa ja sen kolehtituotto ohjattiin Lauhan toiveen mukaisesti lähetystyön hyväksi. Konsertin jälkeen nautittiin juhlakahvit tuomiokirkon kryptassa. Lauha Airas ehti elämänsä aikana olla mukana monenlaisessa toiminnassa sekä oman ammattinsa että oman kiinnostuksensa mukaan. Lauha Airas omaa sukuaan Parvela oli syntyperäinen…

kirjoittanut Irja Eskelinen, julkaistu 13. 4. 2015

Maissi Erkko – hehkuva ja rohkea

Helsingin Sanomat tuntee jokainen suomalainen, Eero, Eljas ja Aatos Erkonkin tietää moni. Sen sijaan toinen Erkkojen dynastian perustajista, Maissi Erkko, on jäänyt miesten varjoon. Ja aivan aiheetta, sillä hän oli vahva ja rohkea niin puolisona ja äitinä kuin isänmaan puolustajana ja naisasianaisena. Maissi Erkko syntyi 1872 Turussa; hänen vanhempansa olivat apulaisläänin-rahastonhoitaja Johan Fredrik ja Aurora…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 3. 2. 2015

footer-logo2

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 a 11
00100 Helsinki
info@naistenaani.fi

Yhteydenottolomake

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni -artikkelitietokannan rekisterinpitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". HyväksynEn hyväksy Lue lisää evästeistä