En mörkhårig liten flicka med flätorna som en krans över huvudet sitter på en gräsmatta. Hon är omgiven av en grupp människor, tre vuxna och två barn. Det är en rysk militärfamilj som bodde i samma hus, ett tvåvånings trähus, som låg vid Östra Chaussén 93, nuvarande Tavastvägen. Flickan är min mamma Svea Margit Alice…
Irja Kyllikki Holmén – Min mamma
ALLT BÖRJAR MIDSOMMAREN 1940 Festklädda människor rör sig i klungor över området, glatt pratande. Musiken spelar vid dansbanan och folk trängs…
Edit Ström – min mor
Ett kvinnoliv 1904-1982. Kvinnan jag vill berätta om är min mor Edit född Häggblom 1904-1982, gift första gången med Magnus Hägg 1903-1940. Han stupade 6.3 1940 vid Viborgska viken, omgift 1945 med Oskar Ström. Edits föräldrar var Brita och Johan Häggblom båda födda under det så kallade ”storfattigåret” 1867. De var bönder och bodde…
Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär
Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…
Aini Kuukasjärvi – ahkera puurtaja, maatalon emäntä
”Mitä sitä höpöä”, oli anopillani, Ainilla, tapana sanoa, kun jokin asia ei hänen mielestään ollut tärkeä. Niin hän olisi varmaan sanonut, jos hänelle olisi kerrottu, että hänen elämästään kirjoitettaisiin pienoiselämäkertaa. Ei siksi, että hän olisi ollut tyytymätön elettyyn elämäänsä tai aikaansaannoksiinsa, vaan siksi, että hän ei halunnut koskaan vaatimattomana ihmisenä tehdä itsestään tai tekemisistään mitään…
Aina Vähäkallio – sata siunattua vuotta
”Jouruin vangiks leipäni erestä ja olin vuaroon molempien puolella. Kun en ikänä ole mistään politiikasta pitäny. En ymmärrä kui ihmine sekkoo ku kana rohtimiin.” Isomummoni Aina Vähäkallio eli pitkän elämän. Neljävuotiaana luulin Aina nimen tulevan siitä, että Aina oli aina ollut olemassa. Ja niinhän hän tavallaan olikin. Aina syntyi Humppilassa vuonna 1894 ja kuoli Loimaalla…
Greta Väänänen – Reeta-mummo
Synnyit Savossa, Vänninmäellä, Anders Böökin ja Elsa Brita Revon kahdeksanlapsisen perheen kuudentena lapsena. Sisaruksistasi usea kuoli jo aivan pikkuisena. Aikuiseksi vartuttuasi avioiduit jo hyvin nuorena saman kylän pojan, Paavo Väänäsen kanssa. Jäitte asumaan kotikyläänne. Valkorunkoiset koivut reunustivat järveä, jonka rantatörmällä kökötti savupirttinne. Perustitte perheen. Saitte lyhyen ajan sisällä kahdeksan lasta. Ilo asui kanssanne pienessä, vaatimattomassa…
Maire Juujärvi – oman polun raivaaja
Maire Irene Luusua syntyi Sallan Vuorikylässä 1936 esikoisena metsätyönjohtaja Uuno Luusuan ja talollisen tytär Helvi Hoikkalan perheeseen. Vuorikylä sijaitsi Vuorijärven ja Nannakkajärven välissä Neuvostoliiton rajan kupeessa. Vakinainen asutus oli syntynyt 1800-luvulla, kun hyvät luonnonolosuhteet kalaisine järvineen houkuttelivat sinne suomalaisia etelästä päin. Samaan aikaan lappalaiset muuttivat pohjoisemmaksi alueelta. Vuorijärven suojaisilla rinteillä viljeltiin ohraa. Ympäröivistä metsistä pyydystettiin…
Maria Elisa Hakko – torpantyttö, käsityöopettaja ja kunnallisaktiivin puoliso
Laihialainen torppari Jaakko Kauppi oli lapseton kahdesti leskeksi jäänyt mies, kun hän vuonna 1881 meni naimisiin kymmenisen vuotta nuoremman Maria Koskelan kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä – Elisa, Hilda, Sanna ja Aini sekä yksi vain hetken elänyt poikavauva. Aluksi perhe asui Kylänpäässä, myöhemmin Jokikylässä, ylempänä Laihiajokivarressa. Jokikylään kunnallinen kansakoulu saatiin joskus vuoden 1870 jälkeen. Elisa-tyttö…
Valentina Modig-Manuel – nyrkit savessa taidekeramiikan tekijä
”Haluan elää vain 40-vuotiaaksi, enkä mene koskaan naimisiin ja tee lapsia”. Valentina Modig kirjoittaa nuoruuden päiväkirjaansa. Toisin kuitenkin käy, hän elää 97-vuotiaaksi, menee naimisiin ja saa kaksi poikaa ja ennen kaikkea hänestä tuli taidekeraamikko. Valentina syntyi vuonna 1907 lähellä Minskiä perheen ”skrapabullaksi” eli viimeiseksi lapseksi. Edellisen lapsen syntymästä oli kulunut aikaa jo useita vuosia. Vanhemmat…
Kerttu Ylä-Jääski – äitimme, perheemme ydin
Äiti Kerttu syntyi sata vuotta sitten 23. heinäkuuta 1911 Vehkalahden kuntaan kuuluvassa Reitkallissa, joka on nykyisin liitetty Haminaan. Vanhemmat olivat äiti Eeva-Liisa, os. Vapalahti ja isä Matti Ruoti, kotoisin Reitkallista. Matti Ruoti luopui osuudestaan kotitaloon veljensä Einarin hyväksi. Perhe muutti Haminaan Tallimäelle, joka on pari kilometriä keskustasta. Perheessä oli kolme tytärtä ja poika Jaakko, joka…
Stina Mattsson – Till minne av min mor
Hon föddes i Sund på Åland som fjärde barnet i en jordburkarfamilj som småningom utökades till elva barn. Hennes föräldrar ville ge barnen möjlighet att studera, så att de skulle få ett yrke. De ekonomiska förutsättningarna fanns endast till de fyra äldsta av barnen, mor var en av dem. Efter att Stina genomgått fem klasser…
Wilhelmina Gustafsson – brev 1917
Vad tänkte Wilhelmina 57 år gammal på Grönkulla i Smörvik änka efter snickaren Karl Gustav som dog år 1897, 45 år gammal efterlämnande hustru och fem minderåriga barn av dem är Aina äldst 14 år gammal År 1917 är de nu vuxna barnen utflugna Vera Wilhelmina dog redan 1895 just ett år fyllda Isidor…
Karin Ingeborg Häggman – Evakuerad krigsänka i Sjundeå.
Vårt sommarställe låg bara en kilometer från min mormors gård, Sigfrids. Mormor kallade vi alltid mommo. När jag lärt mig cykla fick jag som uppgift att cykla efter mjölken till mommos. Bak på pakethållaren hade jag en papplåda fastsurrad och i den satte jag mjölkkannan. Ofta stannade jag hos mommo och min ogifta moster Doris…
Kyllikki Holmén – min mor
ALLT BÖRJAR MIDSOMMAREN 1940 Festklädda människor rör sig i klungor över området, glatt pratande. Musiken spelar vid dansbanan och folk trängs vid den. Midsommarfirandet på Tivoli i Åbo pågår som bäst. Det har varit fred i drygt tre månader och folk är svultna på att få komma ut och roa sig, skratta och dansa. Ett…
Martta Oikarisen työurakka ja ponnistelu lasten kouluttamiseksi
Martta syntyi maanviljelijäperheeseen 1918. Nuoruudessaan hän hoiti kotonaan karjaa ja oli ajoittain isänsä mukana muurausmatkoilla hanslankarina. Vuonna 1938 Martta lähti tätinsä mukana Petsamoon ja työskenteli Jäniskosken voimalaitoksella keittäjänä. Siellä hän tutustui Iikka Oikariseen, joka oli tullut voimalaitostyömaalle kirvesmiestöihin. Kun talvisota syttyi syksyllä 1939, Martta lähti evakkoon ja palasi Muhokselle kotitaloonsa Kylmälänkylään. Iikka jäi Petsamoon ja…
Tyyne Lehtonen – sisukas äitimme
Äitimme, Tyyne Lehtonen, syntyi vuonna 1925 Lempaalassa, Pohjois-Inkerissä, Suomen rajan tuntumassa. Hän oli perheen nuorin lapsi. Isän suku oli savakkoja, jotka olivat tulleet jo 1600 luvulla Savosta Inkerin maalle. Äidin suku oli äyrämöisiä Kannakselta. Perhe viljeli maata ja he myivät monenlaisia elintarvikkeita miljoonakaupunki Leningradiin. Luterilaisuus ja suomalaisuusaate kuuluivat tiiviisti arkielämään. Ahkeruus ja säästäväisyys olivat perheen…
Signe Maria Lantto – Lanton Mamma
Signe-mamma oli mielenkiintoinen ihminen. Pieni, eläväsilmäinen nainen, jolla oli ohut tukka niskaan pyöräytetyllä pienellä nutturalla. Lukiessaan hänellä oli kullanväriset pyöreät silmälasit. Arkioloissa hänellä yleensä oli vaatimaton, väritön asu, pusero ja hame, vaatteet, joissa oli mahdollisuus työskennellä. Eivät hänen asunsa olleet värikkäitä tai kukallisia kuten äidilläni, hänen miniällään. Mamman lempisanonta kuului: ”Joka on aina korea, se…
Helvi Brander – evakko, isänmaan ystävä, perheenäiti
Helvin isä Evert Junnonen (1882─1974) oli kotoisin Lemiltä ja suuren kymmenlapsisen perheen poika. Äiti Emma Matikainen (1887─1950) oli pakkoluovutetusta Karjalasta, Pälkjärveltä. Emman lapsuuden perheessä oli 10 lasta. Koska Pietarissa oli runsas suomalaisyhteisö, niin nuoret kumpikin omalla tahollaan lähtivät sinne etsimään muun muassa paroni Nicolailla sisäkön opissa ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä toisissa varakkaissa perheissä. Nuoret…
Eeva Säynäjäkangas – elämänviisautta ja kiitollisuutta
”Olen aina tykännyt hoitaa vauvoja, koska ne tuoksuukin niin hyvälle”. Äitimme muisti monenlaisia sanontoja. ”Siitä ne vaikeudet lasten kanssa vasta alkaa, kun korva korvan tavoittaa”. Äitimme Eeva oli Helka ja Eemeli Rantamäen esikoinen. Äiti eli lapsuutensa ja nuoruutensa Evijärvellä, Kortesjärven Kivimäen kylässä. Perheeseen syntyi lisäksi kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Äidin suuri haave oli tulla…
Elsi Pikka – sinnikäs, monitaitoinen äitini
Äitini Elsi Annikki syntyi elokuun 30. päivänä vuonna 1933 nivalalaiseen viljelijä-työmiesperheeseen. Perheeseen kuului jo kolme isoa siskoa ja äitini jälkeen syntyi vielä poika. Perhe asui omassa pienehkössä talossa, joten tunne oli sellainen, ettei oltu rikkaita eikä köyhiä, koska oli aina ruokaa pöydässä ja oma koti. Talous oli lähes omavarainen. Äidin äiti hoiti karjaa ja taloutta…
Sylvia Linnansaari – kansakoulunopettajan ja isänmaan kutsumus
Sylvia Bökmanin isä oli apteekkari Gustaf Adolf Bökman (1861-1921) ja äiti klaveerinsoittaja ja laulaja Märtha Aurora Mechelin (1872-1954). Lapsia syntyi yhdeksän, joista kaksi kuoli pieninä. Joen törmällä sijaitseva apteekkirakennus pihoineen käsitti puutarhan marjapensaineen ja juureksineen sekä tilaa lampaille. Koska Vetelissä ei ollut omaa lääkäriä, apteekkari toimi osittain lääkärinä. Sylvian äiti Märtha soitti pianoa ja lauloi…
Martta Leskelä – eräs kotirintaman sankari
Martta Leskelä (os. Simelius) syntyi Pulkkilassa vuonna 1922. Haastattelin Marttaa, anoppiani, useaan otteeseen vuosina 2010-2016. Tämä kirjoitus on tehty haastattelujen pohjalta ja rajautuu lähinnä sota-aikaan ja kotirintamaelämään. Rauhankallion ovet avautuvat puoliautomaattisesti. Tulemme palvelutalon hämärään käytävään, jonka perällä on Martan huoneisto. Käytävän päässä, mutkan takana avautuu asukkaiden yhteinen kokoontumis- ja kahvittelutila. Pöydän äärellä istuu muutama iäkäs nainen. Sanomme…
Pirkko Teirikko lukiolaisena ja lottana säähavaintoasemalla Oulussa
Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 Oulussa ei ollut lentoliikenteen tarpeisiin riittävän hyvää ja tarkoituksenmukaista säähavaintoasemaa. Koko Pohjois-Suomen säähavaintotoiminnan pääkeskus oli Rovaniemellä. Ilmatieteen laitoksella Helsingissä etsittiin sopivaa paikkaa sotatilan vaatimalle asemalle Pohjois-Suomesta. Helsingistä otettiin yhteyttä isääni Antti Teirikkoon, joka oli tuolloin Oulun seudun suojeluskunnan aluepäällikkö. Hänen toivottiin osoittavan Oulun seudun säähavaintoasemalle sopiva paikka ja sen toiminnasta vastaava…
Hilma Herajärvi isänmaan asialla
Hilma Katariina Herajärvi syntyi 1895 lopulla Alatorniolla Hanna (o.s. Ponkala) ja Isak Herajärven eli Alakuijalan maanviljelijäperheeseen vanhimpana lapsena. Hilma valmistui 22-vuotiaana Raahen seminaarista kansakoulunopettajaksi. Samana vuonna 1917 Suomi itsenäistyi. Hän suoritti saamansa stipendin turvin vielä kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen, lukuvuonna 1927–1928, kansakouluopettajien jatko-opintoja Helsingin yliopistossa. Hilma Herajärvi toimi aluksi opettajana Alatornion kunnan Kivirannan kansakoululla ja…
Fanni Teirikko johtamassa Oulun lottien varusjaostoa
Näin jo tukevasti ikääntyneenä, 84-vuotiaana, osaan arvostaa sitä työtä ja niitä elämänarvoja, jotka olivat elämän kulmakiviä edellisillä sukupolvillamme. Äitini, Fanni Teirikko oli kympin tyttö. Äiti oli syntyjään Halonen ja naimisiin mentyään Tjäder. Teirikko hänestä tuli, kun nimi suomennettiin 1935. Fannin kaltaiset tytöt turvasivat maamme hyvinvoinnin sotien aikana. Sodista selvittiin. Sankareita olivat miesten lisäksi naiset. –…
Elli Tahkola – äiti, sankarittareni
Oli maaliskuun kolmas päivä vuonna 1918. Aurinko killotti puhtaaseen hankeen. Lieveen tuvassa Määttälänvaaran huipulla oli kiireinen tunnelma. Perheen äidin, Hildan, synnyttämisen aika kuulosti olevan tuona päivänä. Äiti oli lämmittänyt liedellä kuumaa vettä, repinyt pestyjä vaateriekaleita pyyhkeiksi ja kapaloiksi sekä käskenyt Ainon, perheen esikoisen, hakea lapsenpäästäjä naapurista paikalle. Antti-isä oli lähtenyt jo aamusta hevosella metsään puita…
Vieno Kronqvist – Matriarkka, Markiisitar, Mamma
Isoäitini oli meille kaikille sukulaisille Mamma, muille Kronqvistin Mamma. Mammasta tuli mamma, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi: hän ei halunnut itseään kutsuttavan mummuksi, sillä hänen kuopuksensa Veli Allan oli syntynyt 1954, vuotta ennen ensimmäistä lastenlastaan. Vieno Rantakrans kasvoi isänsä Iisakin (Isak Juhonpoika 26.11.1875–9.6.1943) kodissa Ylitornion Aittamaan kylässä. Äiti oli Maria Johanna, sukuaan Rovanperä (17.12.1875–30.3.1916) kuoli Vienon…
Maria Magdaleena Niskasaari – Aaponmaija
Aaponmaija – nimi on enne meille, jotka tunsimme Maria Matleenan. Kuullessamme nimen Aaponmaija sydämen tienoilla viivähtää ilo siitä, että saimme tuntea hänet. Minulle hän oli vanhaäiti, isäni äiti. Hänet tunnettiin hyvin kotikylällään ja laajemmaltikin. Aappola, jossa hän asui puolet elämästään, 44 vuotta, oli ja on edelleen Ervasti – Kurki – tien reunassa. ”Aura”, joka Aappolaan…
Toini Väänänen ja Irma Innanen – Jäämeren rannan lasten sotavankeus ja Petsamoon jäänyt nuoruus
Suomen toinen, menetetty käsivarsi tunnetaan Petsamona, mutta Petsamo on vasta sisämaata. Vielä sen takana jatkui Suomen alue Jäämeren rannikkona ja Kalastajasaarentona. Alueen suomalaiskylät jätettiin Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen alle talvisodan käynnistyessä. Neljäsataa naista ja lasta joutui puna-armeijan sotavangiksi. Mukana olivat myös Moilasen perheen tyttäret Toini ja hänen siskonsa Irma. Toini jäi kaipaamaan Kalastajasaarennon elämää ja kotiaan koko…
Hilda Karppinen – perheenäiti ja kotirintamanainen
Syksyinen aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että reipas kävely sai hikihelmet otsalle. Hilda pysähtyi pyyhkimään kasvojaan. Taipaleenharjun talot olivat seuraavan mäen takana. Sieltä saisi kyydin Ouluun. Kuusamontie oli pääväylä ja kulkijat pysähtyivät lepäämään Taipaleenharjun kievarissa. Tauko oli paikallaan, reppu pois selästä, kaulaan ripustetut kengät kiven kupeelle. Purosta täytetty vesipullo antoi avun janoiselle. Kylläpä raikas vesi…
Elli Karsikko – selviytyjä
On jo syyskuun puoliväli, hyytävän kylmä tuuli suhisee korvissani, vaikka musta neulelippis suojaa päätäni. Tahtoisin huutaa, kuten nuo Kummatin koulun pihalla välituntiaan viettävät lapset. Omatunto soimaa: tiedän että minua odotetaan. Keväällä poimin Ruonankadun tienvarrelta ison kimpun puna-ailakkeja tuliaisiksi. Kun olin lapsi, äiti kertoi, että ne ovat taivaanavaimia. Myöhemmin kesällä olen vienyt äidilleni puna-apiloita tai poiminut…
Laila Heiskanen – isänsä viimeinen lahja
Laila Lyyli Lemmikki Lyttinen syntyi Kemissä kahdeksan kuukautta isänsä tapaturmaisen kuoleman jälkeen 11.5.1921. Lydia äiti lohdutti itseään sanomalla, että Laila on Isakin viimeinen lahja hänelle. Lailasta oli mukava olla isän viimeinen lahja, vaikka hän ei sen merkitystä äidilleen oikein ymmärtänytkään. Lailalla ja hänen sisaruksillaan ei koskaan ollut isää, mutta Kuivaniemellä olivat äidin vanhemmat vanhaisä ja…
Kauppias Lydia Lyttinen – veitsiluotolaisten hovihankkija
Hulda Lydia Lyttinen, os. Kakko, syntyi Kuivaniemellä 24.12.1889. Hänen vanhempansa olivat talolliset Matti ja Anna Kakko. Matti kalasti ja viljeli yhdessä Janne-veljen kanssa sukutilaa Kuivaniemen Pohjoisrannalla. Lydia oli perheen seitsemästä lapsesta toinen. Lydialla oli ruskeat silmät ja pitkät ruskeat letit, kun hän sisaruksineen kävi kansakoulua Kuivaniemen kirkolla joen toisella puolella. He soutivat kapean joen yli…
Irmeli Kaario sukupolvien ketjussa
Sukupolvien ketjussa puhutaan yleensä miehistä. Miehen nimi on periytynyt pojalle, samoin ennen tilat ja maat. Isyydestä ei kuitenkaan aina voinut olla täyttä varmuutta. Naisten muodostama ketju on selkeämpi. Se on napanuoraketju. Isoäitini, Maria Wetterstrand, o.s. Huotari syntyi keisarillisella Venäjällä, Pietarissa karjalaisista vanhemmista. Perhe vietti turvattua, onnellista ja vaurasta elämää. Seitsemäntoistavuotiaana Maria tutustui muutamaa vuotta vanhempaan…
Hilma Maria Välikangas kotirintamanaisena ja kodin valona sodan jälkeen
Rakas äitini, Hilma Maria Välikangas s. Koponen, Maijaksi kutsuttu, palveli sotien ajan isänmaata työskentelemällä sotateollisuuden kipeästi tarvitsemassa Vihtavuoren ammustehtaassa ja toimimalla lottana. Ammuksia valmistettaessa pikkupaukkuja sattui tehdassalissa usein äidin työaseman vasemmalla puolella, mikä vaurioitti hänen vasemman korvansa kuuloa pysyvästi. Viholliskoneet pyörivät Vihtavuoren yläpuolella monet kerrat löytämättä verhoiltua tehdasta. Äiti syntyi 7.8.1916 Vesannolla, Savossa ja kuoli…
Hillevi Ranta – Isoäitini, ihailemani ihminen
Suuren maailmankartaston sivut kääntyvät isossa olohuoneessa Jyväskylän Voionmaankadulla K-Market Ruokavinkkiä vastapäätä sijaitsevassa kuudennen kerroksen kerrostaloasunnossa. Pieni kiharahiuksinen poika kysyy uteliaana kysymyksiä eri maista ja maanosista. Hän ei kyllästy kuulemaan isoäitinsä rauhoittavaa ja kauniin lempeää puheääntä, joka kertoo hänelle jännittäviä asioita suuresta maailmasta. Maailmasta, joka on tuolla jossain ja joka on hänelle täysin tuntematon. Isoäidin luona…
Sinikka Meriläinen – sata mustikkapiirakkaa syksyllä
Äitini Lotta Sisko Sinikka on syntynyt vuoden 1932 jouluna maanviljelijä Heikki ja Tyyne Penttilän perheeseen Siikajoella. Pikkuhiljaa osoittautui, että Sinikasta tuli Ryytilän tilan ainut tytär. Äitini oli kuvan kaunis. Hän olisi voinut voittaa Armi Kuuselan missikisoissa. Vanhempani tapasivat Oulussa Merikoski-nimisessä tanssiravintolassa vuonna 1957 ja menivät jo samana vuonna kihloihin ja naimisiin. Komeat häät olivat Siikajoella Ryytilässä.…
Sylvi Kotka – suvun turva ja suvun turvassa
Sylvi syntyi Pyhäjokivarressa Alakosken taloon Oulaisten Hirsiperälle pari vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919. Sylvin pitkään elämänkaareen mahtuivat kaikki Suomen 12 presidenttiä Ståhlbergistä Niinistöön. Vanhemmat olivat Heikki ja Kaisa Raudaskoski. Heikki-isällä siunaantui kahdesta avioliitosta yhteensä 13 lasta, joista Sylvi oli nuorin. Lapsuuskoti oli vahvasti uskonnollinen, olihan Heikki-isä körttisaarnaaja Juho Raudaskosken poika. Sylvin lapsuudessa ja nuoruudessa…
Vieno Parhaniemi – perhe on aina ykkönen
Äitini Vieno Kaarina syntyi Pyhäjokivarressa Oulaisten Irvanperällä Ketosen Helmin ja Kaunon perheeseen seitsenjäsenisen sisarussarjan toisena lapsena helmikuun pakkasilla vuonna 1935. Samana vuonna syntyivät myös Elvis Presley, Pavarotti ja Dalai Lama. Suomea johti tuolloin kolmas presidenttimme P.E. Svinhufvud. Äidin auttoi maailmaan hänen isänäitinsä, Sanna-mummu, joka oli tunnettu lapsenpäästäjä kylällä. Äiti muisteli usein lapsuuttaan: kaunista jokivartta, tukinuittoa ja uintia…
Martta Lehtonen tahtoo tyttärille parempaa
Äitini, Martta Ilona Lehtonen, syntyi Isojoella vuonna 1924, ja siirtyi Taivaan kotiin elokuussa 2015. Hänen lapsuudenperheeseensä syntyi kahdeksan lasta, joista yksi kuoli hyvin pienenä. Perheen äiti ja syntyvä vauva menehtyivät yhdeksännessä synnytyksessä. Kuuro isä jäi huoltamaan seitsemää lasta, joista jokainen joutui ja yrittikin parhaansa mukaan tehdä töitä perheen elannon eteen. Martta oli kuusivuotias äitinsä kuollessa.…
Maria Olli – arjen sankari
”Runturi, ronturi, äidin unturi, kultainen lunturi, runturi, ronturi”, lauloi äitini minulle keksimäänsä ja säveltämäänsä lorua, kun vauvana katselin maailmaa hänen sylistään. Kahdelle pikkuveljelleni hän lauloi:” Lemmulla on leviät korvat, kissalla on kuusi häntää, koiralla on seitsemän silmää, kanalla on näppärä nokka!” Laulu jatkui ja kaikilla äidin laulussa mainitsemilla eläimillä oli mitä kummallisimpia ominaisuuksia. Pienet pojat…
Irma Merentie – sotaorvon tarina.
Isäni Kalle Keränen syntyi vuonna 1909 Suomussalmella. Hän oli muuttanut Kuhmoon työn vuoksi 1930-luvun alkupuolella. Äitini Lilli Oikarinen syntyi myös vuonna 1909 Hyrynsalmella. Hän tuli myös 1930-luvun alussa Kainuun Osuusliikkeen palvelukseen Kuhmoon. Siellä he tutustuivat ja menivat avioliittoon vuonna 1933. Perheeseen syntyi kaksi tyttöä ja yksi poika, minä heistä vanhimpana vuonna 1934. Asuimme ensin vuokralla,…
Sirkka Pykäläinen – äitini
Raks, raks, raks. Laskukone raksuttaa talvisena lauantai-iltana vuonna 1962 Munkkiniemen kodissamme. Äitini istuu ruokapöydän äärellä mappeja selaten ja mustakantisiin tilikirjoihin tapahtumia kirjaten. Debet ja kredit. Minä istun äitiä vastapäätä ja lasken kuitteja nauhakoneella. Raks, raks, raks… Äitini Sirkka Pykäläinen syntyi vuonna 1926 Jokioisten Pellilässä äitinsä kotitalon salissa. Hän muutti 3-vuotiaana vanhempiensa kanssa Helsinkiin ja perhe…
Sisko Ruokolan tarina
Sisko Ruokola (o.s. Pulkkinen) syntyi Sodankylässä 7.4.1931. Isä oli räätäli, äidin vastuulla oli OP:n kassa paikkakunnalla. Myöhemmin äiti toimi OP:n johtajana Sodankylässä. Äiti oli myös mukana isän räätälin työssä. Perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, Raili Sisko Kristiina. Koti sijaitsi keskellä kylää ja kaikki siellä tunsivat toisensa. Lapinmaan kauppa sijaitsi aivan kodin vieressä.…
Elma Kyllin tarina – Kiitos elämä
Elma Inkeri Rautio syntyi 21.3.1932 Ala-Temmeksellä. Elma-nimen hän sai Amerikassa syntyneen äitinsä serkun Elma Kukkosen mukaan, joka toimi opettajana Finlandia Yliopistossa Houstonissa. Äitini kotikunta oli Liminka, vaikka Temmeksen kirkonkylä oli Raution perheelle varsinainen kauppa- ja asiointikeskus. Äitini asui varhaisimmat elinvuotensa kolmen sukupolven taloudessa – torpassa, jonka isoisä, torppari Heikki Rautio oli rakentanut vuokraamalleen tilalle ja…
Emäntä Rauha Lähdeaho – sivistyksen parista syrjäkylään Ähtäriin
Eloon jääneet kaksoset olivat aika harvinaisia sata vuotta sitten ja kun kyläläisiä kävi Sofia ja Matti Peltomaan perheessä Ilmajoen Harjunmäessä katsomassa syyskuussa 1916 syntyneitä nuorimpia lapsia, joku sanoi, etteivät ne voi tuon suurempia ollakaan kun niitä on kaksi. Perinnöllisyystieteestä ei kukaan tiennyt mitään. Kaksoset olivat perheen seitsemäs ja kahdeksas lapsi ja heidän äitinsä oli 37-vuotias.…
Äitini Aino Pönni
Kerron tässä tarinan äidistäni, arjen sankarista, selviytyjästä. Äiti sitoi heinäharavat isävainajan polkupyörän runkoa vasten. Asetti veljen istumaan rungolle ja meidät pikkutytöt tarakalle. Mentiin ahoniitylle heinäntekoon. Isäni oli menehtynyt Salpalinjaa rakentaessa vuonna 1942. Äidille jäi isävainaan polkupyörä ja vikuroiva varsahevonen avuksi perheen talouden eteenpäin viemiseksi. Isän kuolema oli äitini toinen leskeys. Nuoruuden avioliittoonkin hiipi kuolema. Mies…
Äitini Aili Tuuri ja tätini Aune Rahkola
Aili Tuuri, o.s. Rahkola syntyi vuonna 1910 Kauhajoen Päntäneellä perheen kuudentena lapsena. Maalaistalossa oli totuttu kovaan työhön ja vanhemmat olivat vielä erikoisen riuskoja ja nopeita liikkeissään. Äiti Sandra Maria oli 20- vuotiaana avioitunut itseään 11 vuotta vanhemman Tuomas Valentin Rahkolan kanssa. Sandra Mariakin oli jo kotonaan talon tyttärenä tottunut ahkeroimaan talon töissä tasavertaisesti palkollisten kanssa.…
Kansakoulun opettaja Eeva Hanna Rantala
Äiti syntyi Hollolan Lahdessa vuonna 1900. Monien vaiheiden jälkeen hän siirtyi Ylitornion Pessalompolon opettajaksi vuonna 1926. Hän halusi etäisyyttä hirveisiin sisällissodan tapahtumiin ja muutosta sinänsä. Pessalompolon johtokunnalla ei pysynyt kynät kädessä, kun pätevä, Jyväskylän seminaarin käynyt nuori opettaja hakeutui Perä-Pohjolaan. Äitini Eeva Hanna Nikula ei tiennyt Lapista mitään. Hän luuli porojenkin oleilevan navetassa. Valinnan jälkeen…
Lempi Seppänen ja evakkomatka
Lempi Johanna Seppänen os. Seppänen syntyi 14.12.1909 Kovavaarassa Suomussalmella, aivan itärajan tuntumassa, Johanna ja Olli Seppäsen perheeseen. Sisaruksia oli neljä, joista yksi hukkui pienenä. 18-vuotiaana Lempi sai tiedon, että Lehtovaara-nimisessä talossa, jonne oli matkaa 18 kilometriä, oli piian paikka auki. Matka sinne taittui tietenkin kinttupolkua. Kaisa ja Jussi Seppäsen perheessä oli useampia sukupolvia yhteensä 24…
Muistelmia äitini Kaisu Savolaisen elämästä
Äitini Kaisu Savolainen o.s Sihvonen syntyi luovutetun, kauniin Karjalan Jaakkiman pitäjän Reuskulan kylässä 3.12.1887. Maanviljelystila oli pieni, mutta lapsia paljon. Reuskulan kylässä oli kiertokoulu, mutta äitini halusi mennä naapurikylään, missä oli kansakoulu. Matka oli pitkä, mutta taittui kesäkeleillä kävellen ja talvella suksilla. Silloin pidettiin pitkiä hameita ilman housuja. Opettaja piti talvella housutarkastuksen ja niille, joilla ei ollut hameitten…
Iida ja Vieno Jaatinen – äidin ja tyttären tarina
Helluntainalusviikolla alkoi Karjalankannaksella rytistä. Pian kantautui tykkien jyske Laatokan koillispuoleltakin. Siitä huolimatta pyrimme jatkamaan normaalia maalaistalon elämää. Heinäntekoaikaan kylläkin jo pohdimme: ”Kenenkähän lehmät näitäkin heiniä syövät?”
Syyskuun neljäntenä tehtiin aselepo. Vaikkeivät rauhan ehdot olleet vielä tiedossa, isän mielestä oli varmuuden vuoksi lähdettävä ajamaan lehmiä länttä kohti. Lue Nuoren Vieno Jaatisen muistelmat siirtolaisuudesta ja siitä, kuinka elämä jatkui sodasta huolimatta eteenpäin.
Mirjami Stranius – äitini, huutolaistyttö
Mirjami-äitini (1915–1922) olisi täyttänyt vuonna 2015 sata vuotta. Omistan tämän kirjoituksen hänelle. Äiti oli orpo, hylätty huutolaistyttö. Hänen vanhempansa kuolivat nuorina, äidin ollessa alle kouluikäinen. Hänen ensi muistonsa liittyivät siihen, kun pientä tyttöä hakattiin remmillä, koska hän oli nälissään syönyt vauvan ruokaa. Mirjami oli ”huudettu” isoon taloon vauvaa ja lehmiä hoitamaan vuonna 1921. Hän oli tuolloin kuusivuotias. TV 1 (22.9.2015)…
Aino Hartikainen’s story
The period between 1905 and the first World War was a time of turmoil also in Ruokolahti, where August Hartikainen lived with his family and from where he went to work at the cellulose factory (Vuoksenniskan tehtaat) located in the neighboring community. There were strikes and long periods of unemployment, and the Hartikainen family, who…
Päivi Lalli – minun äitini
Herätyskello soi yleensä aamuisin kuudelta. Unelias nainen nousee sängystä ja suuntaa heti ensimmäisenä keittiöön, laskee montako lusikallista laittaa kahvipurua keittimeen sekä pistää kahvin tippumaan ja suuntaa sillä välin suorittamaan muita aamutoimiaan. Illalla hän on valinnut vaatteet valmiiksi seuraavalle päivälle niin itselleen, kuin 5 vuotiaalle pojalleen. Myös pojan ulkovaatteet on levitetty kätevästi eteiskäytävän matolle valmiiksi aamuista…
Chen Teresa – monikulttuurinen ja itsenäinen moderni nainen
”Äitini, Chen Teresa, on erittäin tärkeä minulle. Hän on tukeni ja turvani. Hän on ensimmäinen henkilö, jonka luokse menen, kun minulla on huolia ja murheita. Hänelle myös jaan ensimmäisenä riemuni ja iloni. Hän on vaikuttanut suuresti elämääni, jonka vuoksi olen halunnut kertoa hänestä.”
Mei Hua Chen kertoo Intiassa syntyneen, kiinalaiseen kulttuuriin kasvatetun äitinsä tarinaa, joka Pohjois-Suomeen miehensä työn peressä muutettuaan halusi koulutuksen ja työn taatakseen tyttäriensä tulevaisuuden. Lue koko kirjoitus tästä.
